Miksi Suomen elintaso ei ole kasvanut 17 vuoteen? Tämän päivän nuoret eivät ole elinaikanaan nähneet elintason kasvua
Teknologisen kehityksen mahdollistama tuottavuuden kasvu ei toteudu ihmistyövoimaan perustuvilla palvelualoilla. Suurin työllistävä toimiala on terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, kirjoittaa Pekka Sauri.
On jo käynyt hokemaksi, että Suomen elintason nousu pysähtyi kauan sitten. Bruttokansantuote henkeä kohden on samalla tasolla kuin vuonna 2007. Elintasomme ei ole kasvanut seitsemääntoista vuoteen, mikä on varsin pitkä aika. Tämän päivän lukiolaiset ja ammattikoululaiset eivät ole elintason kasvua elinaikanaan nähneet.
Luin juuri työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murron uuden kirjan Miksi Suomi pysähtyi? Murron näkemyksillä on erityistä kiinnostavuutta siksi, että tasavallan hallitus nimitti hänet Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmän puheenjohtajaksi. Hankkeen tavoitteena on ”löytää laajasti uusia keinoja kasvun vauhdittamiseksi”.
Murron kirja on ”Onko maallamme malttia vaurastua, versio 2.0”. Suosittelen sitä Suomen tulevaisuudesta kiinnostuneelle.
Kirja on johdatus Suomen talous- ja elinkeinohistoriaan ja pysähtyneisyyden aikakauteen. Pysähtymisen keskeinen syy on työn tuottavuuden hidas kasvu. Se taas näyttää johtuvan suurelta osin talouden rakennemuutoksesta alkutuotannosta ja perinteistä teollisuudesta palveluihin.
”Teollisuuden työntekijöiden määrä laski 90 000 hengellä. Jokainen näkee, että suuntaus on kansantalouden kannalta niin sanotusti haastava.”
Ongelma on nimittäin siinä, että teknologisen kehityksen mahdollistama tuottavuuden kasvu ei toteudu ihmistyövoimaan perustuvilla palvelualoilla. Suurin työllistävä toimiala on terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, joilla työllisten määrä kasvoi vuosina 2017–2022 noin 80 000 hengellä. Samalla teollisuuden työntekijöiden määrä laski 90 000 hengellä. Jokainen näkee, että suuntaus on kansantalouden kannalta niin sanotusti haastava.
Murron mukaan palvelualojen tuottavuudessa on paljon parantamisen mahdollisuuksia, mutta ne eivät liity niinkään teknologiaan kuin työn organisointiin ja johtamiseen. Tämä varmaankin kiinnostaa talousongelmien kanssa kamppailevien hyvinvointialueiden johtajia.
Murto nostaa esiin toisenkin kasvua hidastavan ongelman: valtion hallitsevan osuuden suurten pörssiyhtiöiden omistajana. Kun yksityisiä pääomia ei ole ollut riittävästi tarjolla, yhteiskunta on tullut apuun.
Valtio omistaa esimerkiksi Nesteestä 44 prosenttia ja Fortumista 51. ”Käytännössä valtio on ollut konservatiivinen omistaja, joka ei ole onnistunut tukemaan yrityskannan uudistumista”, Murto kiteyttää. Helppoa ratkaisua ei ole. ”Yksinkertaista ratkaisevaa lääkettä on turha etsiä. Erityisen riskialtista on odottaa seuraavaa isoa teknologista innovaatiota, joka Nokian matkapuhelinliiketoiminnan lailla kiskaisisi Suomen kasvuun. Saman toistuminen Suomessa on hyvin epätodennäköistä.”
”Tarvitaan ilmapiiriä, jossa ihmiset uskovat tulevaisuuteen ja uskaltavat ottaa riskejä suojautumisen ja sisäänpäin käpertymisen sijasta.”
Pienen kansakunnan selviytyminen rajattomassa maailmassa riippuu olennaisesti osaamisesta, yritteliäisyydestä, ennakkoluulottomuudesta ja ideoinnista. Niitä voidaan tukea ja parantaa koulutuksella.
Tarvitaan myös yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa ihmiset uskovat tulevaisuuteen ja uskaltavat ottaa riskejä suojautumisen ja sisäänpäin käpertymisen sijasta.
Murron vetämän kasvutyöryhmän määräaika on ensi vuoden helmikuun loppu. Työlle toivotan kaikkea onnea ja menestystä.
