Suomen cupin kehitystyö jatkuu, sanoi Koripalloliitto peruessaan koko kilpailun – cup-farssi on kuitenkin vain jäävuoren huippu
Suomen cupin peruminen aiheutti koriskohun. Aition Harri Mannonen hämmästelee vyyhtiä ja avaa lisäksi ajatuksiaan miesten Korisliigasta.
Koripalloliitto perui sekä miesten että naisten Suomen cupin, koska Yleisradio ei voinut taata tapahtuman televisiointia. Tavallaan kyse ei ollut kummoisesta asiasta. Viime kaudella cupeissa pelattiin vain välierät ja loppuottelu. Mukaan pääsivät vain Korisliigojen ensimmäisen sarjakierroksen neljä parasta joukkuetta.
Mutta onhan tämä nyt melkomoista.
Yksi aspekti on Koripalloliiton tiedotuksen uuskieli.
“Suomen Cupin kehitystyö kuitenkin jatkuu”, sanottiin basket.fi-sivuston uutisessa – jossa kerrottiin cupin peruuttamisesta. Jos kehitystyö jatkuu tähän tahtiin, cupia ei pelata enää koskaan.
Toinen aspekti on se, millaista viestiä cupin peruuttaminen kertoo kotimaisen ammattilaiskoripallon tilasta. Ei kovin kummoista. Ei tällaista tapahtuisi vakaassa, hyvin organisoidussa ympäristössä.
Miten tässä näin on käynyt?
Seuraavassa muutamassa ajatus koskien miesten Korisliigaa. Naisten puolella ongelmat ja ratkaisut ovat osittain erilaisia.
”Nyt harjoitusrinkejä on pakko täyttää tämän riman alittavilla junioreilla. Tämä pitää Korisliigan pelin hitaana, perisuomalaisena jyystämisenä.”
Jos halutaan kehittää ammattilaiskoripalloa, pitää kehittää ammattilaiskoripalloa. Se on yksinkertainen perusajatus, mutta se ei toteudu. Oleellinen ongelma on se, että Koripalloliiton fokus on maajoukkuetoiminnassa. Muu koristoiminta on valjastettu palvelemaan maajoukkueiden etua.
Tätä kritiikkiä on hoettu kyllästymiseen asti, mutta näinhän asia myös on. Se näkyy konkreettisesti esimerkiksi Korisliigan sarjajärjestelmästä ja liiton pelaajakehitysjärjestelmästä.
Ennen eli viimeksi kaudella 2013–14 Korisliigassa pelattiin 12 joukkueella nelinkertainen 44 ottelun runkosarja. Sen jälkeen on ollut konkursseja ja koronaa, mutta nyt käytännöksi on vakiintunut 12 joukkueen ja 32 ottelun runkosarja.
Kahden täyden sarjakierroksen eli 22 ottelun jälkeen joukkueet jakautuvat ylempään ja alempaan loppusarjaan. Kummassakin kuusi joukkuetta pelaavat keskenään vielä kaksi sarjakierrosta eli 10 ottelua kukin.
”Suomalaista ammattilaiskoripalloa ei kehitetä ammattilaiskoripallon ehdoilla, vaan Suomen maajoukkueiden ehdoilla.”
Pitkästyttivätkö edelliset kappaleet sinua? Ei ihme. Sarjajärjestelmä on monimutkainen. Se painottaa liikaa alkukauden menestystä, ja se on seuroille epäkäytännöllinen ja epätasapuolinen.
Miksi ei pelata 44 ottelun nelinkertaista sarjaa? Se olisi helppotajuinen ja seuroille tuottoisa eikä välttämättä pidentäisi sarjakautta nykyisestä. Aiheesta on Aition jutussa jo kirjoitettukin.
Koska suomalaista ammattilaiskoripalloa ei kehitetä ammattilaiskoripallon ehdoilla, vaan Suomen maajoukkueiden ehdoilla.
Kaudella 2018–19 pelattiin 11 joukkueella 40 ottelun runkosarja. Kesken kautta maajoukkueen silloinen Henrik Dettmann vaati ottelumäärän pienentämistä, jotta joukkueet voisivat harjoitella enemmän.
– Niin kauan, kun suomalaisessa liigassa ei harjoitella, nuoren pelaajan ei kannata sinne mennä, Dettmann sanoi.
Tuolloin hän oli miesten maajoukkueen päävalmentaja ja Koripalloliiton valmennuksen johtaja, nyt vain valmennuksen johtaja.
– Nykyisellä ottelurytmillä Korisliigassa ei pysty harjoittelemaan riittävästi. Pitäisi vähentää pelejä tai pidentää kautta.
Ottelumäärän pienentäminen näin huterilla perusteilla oli merkillistä. Ensinnäkin, ammattilaisliiga ei ole olemassa kehittääkseen pelaajia maajoukkuetta varten. Ammattilaisliiga on olemassa itsensä ja seurojensa tähden. Liigassa pelaaminen tuo seuroille rahaa, jolla ne voivat pyörittää toimintaansa ja maksaa pelaajille ja valmentajille palkkaa. Ottelumäärän pitäisi määräytyä tällä perusteella.
Toiseksi, Korisliigassa harjoittelun laatu ei kohene ottelumäärää pienentämällä, vaan palkkaamalla joukkueisiin entistä enemmän laadukkaita ammattipelaajia. Nyt harjoitusrinkejä on pakko täyttää tämän riman alittavilla junioreilla.
Tämä pitää Korisliigan pelin hitaana, perisuomalaisena jyystämisenä. Siihen on valmentajien tyytyminen, kun kunnon ammattimiehiä on käytössä ehkä vain kahdeksan. Ei niin vähillä voimilla voi pelata tai harjoitella modernia kansainvälistä vauhtikorista.
Seurojen on vaikea lisätä laadukkaiden ammattipelaajien määrää, koska rahaa on vähän ja laadukkaita kotimaisia ammattipelaajia on vähän. Ja nekin vähät pyrkivät kaikin keinoin ulkomaille, koska Suomessa koriksella tienaa niin vähän.
”Suomessa on edelleen käynnissä iänikuinen kitinä ulkomaalaispelaajien määrästä.”
Kotimaisten laatupelaajien määrä on ratkaiseva tekijä, koska Suomessa on edelleen käynnissä iänikuinen kitinä ulkomaalaispelaajien määrästä. Neljää enempää ulkomaalaista Korisliigaan tuskin lähiaikoina hyväksytään. Se kertoo osittain nationalismista, osittain nostalgiasta.
Kyllä, ennen oli vähemmän ulkomaalaispelaajia Suomessa. Mutta vastaavasti suomalaisia liigatason pelaajia pelasi vähemmän ulkomailla. Viime kaudella heitä oli viitisenkymmentä, eli suunnilleen saman verran kuin miesten Korisliigassa voi kerralla pelata ulkomaalaisia.
Miksi sitten suomalaisista ammattilaistason pelaajista on pula?
Yksi syy on, että koripalloilijan ammatti ei houkuttele nuoria. Moni uskoo pääsevänsä kunnon palkoille varmemmin ja helpommin jollakin muulla uralla. He eivät välttämättä ole väärässä.
Toinen syy on keskitetty pelaajakehitysjärjestelmä.
Henrik Dettmannin ajatusten pohjalta liiton voimavarat suunnattiin vuosikymmen sitten Helsinki Basketball Academyyn. Sinne rekrytoitiin ikäluokan sen hetken parhaita pelaajia. Ajatus oli kasvattaa Susijengille uusia huippupelaajia.
Kansainvälisen tutkimuksen valossa menetelmä ei tuota parasta mahdollista tulosta huippupelaajien kehittämisessä. Ainakaan suomalaisen ammattilaiskoriksen etua HBA ei ole palvellut. Kun resurssit on satsattu harvoihin pelaajiin, päteviä ammattipelaajia on kasvanut vähän.
Muutos on käynnissä, sillä HBA:n monopoli miesten pelaajakehityksessä on murtunut. Jyväskylä Basketball Academy ja Drive Academy pääkaupunkiseudulla ovat pystyneet kilpailemaan sen kanssa.
