Miehittäjä vai vapauttaja? Ikävien asioiden naamioiminen kauniiksi voi olla haitallista – tai hyödyllistä, jos tavoitteena on propaganda tai huijaaminen
Uuskieli kukoisti jo Toisen maailmansodan jälkeen. Miehitysjoukot nimettiin vapauttajiksi. Berliiniin rakennettiin 1961 ”antifasistinen muuri”, jonka varsinainen tarkoitus oli estää Itä-Saksan kansalaisia pakenemasta maastaan, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma.
George Orwell kuvasi tulevaisuuteen sijoittuvassa synkässä romaanissaan Vuonna 1984 uuskielen, joka ohjasi totalitaristisen valtion kansalaisia ajattelemaan uusin tavoin. Myös vanhat tekstit oli tarkoitus vähitellen korvata uuskielisillä käännöksillä, jottei mikään muistuttaisi menneistä.
Uuskielellä sotaministeriö oli rauhanministeriö, propagandaministeriö totuuden ministeriö, ja kidutuksesta vastaava turvallisuusministeriö rakkauden ministeriö. Keskitysleirit oli nimetty riemuleireiksi.
Toisen maailmansodan jälkeen eräänlainen uuskieli itse asiassa jo kukoistikin, sillä miehitysjoukot nimettiin usein vapauttajiksi, ja 1961 Berliiniin rakennettiin ”antifasistinen muuri”, jonka varsinainen tarkoitus oli estää Itä-Saksan kansalaisia pakenemasta maastaan.
Raamatun nykyversiossa edes Abraham ei enää valmistele esikoispoikansa Isakin teurastamista kuten aiemmin.
Suomessakin osattiin: aikoinaan vankeusrangaistukset kärsittiin, mutta sittemmin kai oivallettiin, ettei sivistysmaassa voi olla virkamiehiä, jotka aiheuttavat muille kärsimystä. Tuomiot onkin jo pitkään suoritettu, ja sitä päivää vain odotetaan, että ne nautitaan.
Raamattuakin on aste asteelta hiottu yhä lempeämmin pyhäkoulumaiseksi teokseksi karsien siitä arkaaista ankaruutta, jopa julmuutta. Nykyversiossa edes Abraham ei enää valmistele esikoispoikansa Isakin teurastamista kuten aiemmin, vaan termi on muutettu surmaamiseksi. Liekö seuraavassa versiossa kuvattuna aikomus prosessoida poika helpommin nautittavaan muotoon?
Vaikeita tehtäviäkään ei nyt saa olla, vaan ne ovat haasteita, täten hauskoja ja mielenkiintoisia. Lukeutuuko niihin vaikkapa ukrainalaisten yritys torjua hypersoonisia ohjuksia?
Uuskieltä on myös potilaiden nimittäminen asiakkaiksi, ikään kuin potilaan rooli olisi jotenkin halventava. Potilaan ja lääkärin suhde nyt vain vääjäämättä on epäsymmetrinen, tahdottiin tai ei, eikä potilas ole asiakas, joka käy ostamassa jo- tain mieleistään. Tahattoman crazy-huumorin huipentumana jopa vankeja on alettu nimittää Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaiksi.
Muistisairas vanha rouva oli talutettu juristille muuttamaan testamenttiaan miniänsä toimesta, ja tietysti tämän eduksi.
Ikävien asioiden naamioiminen kauniiksi voi olla haitallistakin.
Minut pyydettiin asiantuntijaksi oikeudenkäyntiin, kun näytti siltä, että muuan muistisairas vanha rouva oli hieman ennen menehtymistään talutettu juristille muuttamaan testamenttiaan miniänsä toimesta, ja tietysti tämän eduksi.
Merkkejä muistisairaudesta ja siihen liittyvästä oikeustoimikelvottomuudesta oli paljon, mutta miniän asianajaja keksi vastavedoksi vanhainkodin perushoitajan tekstin ”pirteästä rouvasta, joka oli kovin aktiivinen ja kiinnostunut kaikenlaisista asioista”.
Rouva oli ollut vanhainkodissa vain määräajan. Tuolloinkaan toimintakykyisiä vanhuksia ei otettu vanhainkoteihin, ja kaikki viittasi siihen, että oli tavattu hääräilevä vanhus, joka ei hahmottanut tilannettaan. Oletettavasti hyväntahtoinen hoitaja oli kuvannut tilanteen herttaisella koodikielellä, mitä oli mahdollista pyrkiä käyttämään härskisti harhaanjohtavana todisteena.
Voitaisiinkohan jälleen myöntää, ettei kaikki ole kaunista?
