Pienellä Suomella ei ole varaa jäädä voivottelemaan itsevaltiaiden häikäilemättömyyttä – on kohdistettava lisää voimia sekä ulkoiseen että sisäiseen maanpuolustukseen
Vahvojen maailmassa tulokset ratkaisevat, ja hyvä tarkoittavat prosessit, säännöt ja instituutiot ovat pelkkiä hidasteita, kirjoittaa Pekka Sauri.
Ei ole Suomella onnea tässä levottomassa maailmassa: Neuvostoliiton hajottua liityimme Euroopan Unioniin kolmekymmentä vuotta sitten, ja nyt unioni näyttää lähinnä hajanaiselta keskustelukerholta vailla selkeää yhteistä tahtoa ja näkymää tulevaisuudestaan. Venäjän hyökättyä Ukrainaan liityimme Natoon kaksi vuotta sitten, ja nyt läntiseltä arvoyhteisöltä toivotut turvatakuut näyttävät nekin horjuvan presidentti Trumpin poukkoilevan ulkopolitiikan myötä. Se ei ole ollenkaan reilua peliä.
Eikä ole demokratiakaan järin korkeassa kurssissa. Uudessa maailmanjärjestyksessä demokratia näyttää hitaalta ja tehottomalta päätöksentekotavalta. Yhteisen näkemyksen rakentaminen avoimen keskustelun avulla on vasta päässyt käyntiin siinä missä itsevaltiaat ovat jo täyttä vauhtia runnomassa omia päätöksiään läpi esteistä välittämättä. Sekään ei ole reilua peliä.
Toisen maailmansodan kauheuksien toistumista ehkäisemään perustettu YK on kokonaan menettänyt arvovaltansa planeetan ristiriitojen ratkaisijana.
Vahvojen maailmassa tulokset ratkaisevat, ja hyvä tarkoittavat prosessit, säännöt ja instituutiot ovat pelkkiä hidasteita. Byrokratia, jonka tarkoitus oli taata kaikille kansalaisille yhdenvertainen kohtelu hallinnossa, on muuttunut kirosanaksi. Toisen maailmansodan kauheuksien toistumista ehkäisemään perustettu YK on kokonaan menettänyt arvovaltansa planeetan ristiriitojen ratkaisijana. ”Yhdistyneet Kansakunnat”, todellakin. Ei ole reilua peliä sekään.
Nykyinen maailmantilanne on tässä sivilisaation historian kohdassa aivan käsittämätön: tieteen ja teknologian edistys on antanut meille välineet kaikkien ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseen, mutta syystä tai toisesta niitä ei kyetä käyttämään. Ihminen on mennyt Kuuhun, keksinyt kvanttifysiikan ja voittanut isonrokon, mutta yhteisymmärryksen saavuttaminen maapallon tulevaisuudesta on edelleen lähtötelineissä.
”Ongelmista keskusteleminen yhteisymmärrykseen pyrkimisen hengessä on olennainen osa luottamuksen rakentamista ja demokratian vahvistamista.”
Mutta ei auta itku maalimanmarkkinoilla. Siitä on taas kerran lähdettävä, että tähän on tultu. Kolmaskin loppuun kulunut fraasi on kohdallaan: kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Pienellä Suomella ei ole varaa jäädä voivottelemaan itsevaltiaiden häikäilemättömyyttä. On kohdistettava lisää voimia sekä ulkoiseen että sisäiseen maanpuolustukseen. Sisäisen maanpuolustuksen ja demokratian kova ydin on kansalaisten keskeinen luottamus, joka on Suomessa edelleen kansainvälisesti vertaillen vahva. Sitä ei pidä päästää murtumaan.
Tässä on jokaisella oma tärkeä tehtävänsä. Luottamuksen ylläpitäminen tai murtaminen tapahtuu jokaisessa ihmisten keskeisessä arkisessa kohtaamisessa. Kohdellaan toisiamme niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Eikä tämä tarkoita, että pitäisi jättää nostamatta ongelmia keskusteluun – aivan päinvastoin: ongelmista keskusteleminen yhteisymmärrykseen pyrkimisen hengessä on olennainen osa luottamuksen rakentamista ja demokratian vahvistamista.
Näillä keinoilla selviydymme yli tämän ennustamattoman ja epäreilun aikakauden. Jos emme näillä keinoilla selviydy, sitten emme selviydy millään. Yritetään parhaamme.
