Yksikin silpominen on liikaa – Suomeen tarvitaan matalan kynnyksen turvatalo tytöille ja naisille
Länsimaissa silpomiseen on yhdistetty narratiivi, että silpominen jatkuu pelkästään tietämättömyyden tai vaihtoehdottomuuden vuoksi. Se ei pidä paikkaansa, kirjoittaa Ujuni Ahmed.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on laaja yhteiskunnallinen ongelma Gambiassa. Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa 15–49-vuotiaista naisista on selviytynyt silpomisesta.
Vuonna 2015 Gambian tuolloinen presidentti Yaxya Jammeh päätti kieltää tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen lailla. Tarkoituksena oli suojella tyttöjä ja lähettää samalla signaali, että perinne ei kuulu Islamiin. Laki kuitenkin jakoi ihmisiä. Tilanne kärjistyi elokuussa 2023, jolloin lain nojalla tuomittiin ensimmäistä kertaa kolme naista sakkoihin kahdeksalle tytölle tehdystä silpomisesta.
Maanantaina 18. maaliskuuta Gambian parlamentti puolsi äänin 42–2 lakiesitystä, joka kumoaa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista kieltävän lain.
Gambiasta on vaarassa tulla maailman ensimmäinen valtio, joka kumoaa tyttöjen ja naisten oikeudellisen suojan sukuelinten silpomisesta. Hyökkäys naisten ja tyttöjen kehoa ja seksuaalisuutta vastaan ihmisoikeusrikkomuksella on valitettavan surullinen esimerkki siitä, kuinka naisten oikeudet ovat uhattuina edelleen kaikkialla.
”Taustalla ovat miehet, jotka perustelevat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista kieltävän lain olevan uhka kulttuurille, perinteille ja uskonnolle.”
Monet asiantuntijat ja ihmisoikeusaktivistit ovat nostaneet huolensa siitä, että lain kumoaminen tulee johtamaan seuraavaksi lapsiavioliittolain kumoamiseen.
Lain kumoamisen taustalla ovat miehet, jotka perustelevat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista kieltävän lain olevan uhka kulttuurille, perinteille ja uskonnolle. Samaan aikaan naiset protestoivat kaduilla oikeudestaan omaan kehoon ja seksuaalisuuteen.
Silpomista on vastustettu ihmisoikeusloukkauksena, joka pyrkii kontrolloimaan tyttöjen ja naisten seksuaalisuutta äärimmäisellä tavalla.
Gambian pyrkimys kääntää silpominen uskonnolliseksi ja kulttuurilliseksi tavaksi on uhka paitsi gambialaisilla naisille mutta myös kaikille meille naisille, jota silpominen on koskettanut tai jotka ovat sen uhan alla ympäri maailmaa.
Joidenkin gambialaisten miesjohtajien puheenvuorot silpomisen sallimisesta toistavat samaa narratiivia, joka muistuttaa hyvin paljon talibanien perusteluja naisten sulkemisesta yhteiskunnasta uskonnon avulla. Kun tytöiltä ja naisilta viedään oikeudet uskonnon nimissä näin räikeästi, odottaisin uskonnollisten johtajien puuttuvan väärän tiedon levittämiseen.
”Gambia on tuonut näkyväksi sen, että silpominen on myös poliittinen, sosiaalinen ja uskonnollinen keino – eikä pelkästään ”häviävä” kansanperinne.”
Länsimaissa silpomiseen on yhdistetty narratiivi, että silpominen jatkuu pelkästään tietämättömyyden tai vaihtoehdottomuuden vuoksi. Gambia on tuonut näkyväksi sen, että silpominen on myös poliittinen, sosiaalinen ja uskonnollinen keino – eikä pelkästään ”häviävä” kansanperinne.
Silpominen on aina ensisijaisesti kohdattava sukupuolittuneen väkivallan muotona, joka vaatii vahvaa poliittista ja oikeudellista tukea. Uskomukset ja arvoliikehdintä eivät katso rajoja, ja siksi Suomessakin tarvitaan jatkuvaa ja avointa keskustelua silpomisen juurisyistä. Sitä vastaan tarvitaan yhteiskuntaan juurrutettua osaamista – niin ennaltaehkäisyssä kuin puuttumisessakin.
Suomessa tarvitaan matalan kynnyksen turvataloa, joka keskittyy pelkästään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen ja sen lieveilmiöihin.
Kun naisten oikeuksia vastaan hyökätään ja niitä uhataan lainsäädön kautta, myös vastustaminen tulee tehdä lainsäädännöllä. Ihmisoikeuksiin sitoutuneissa oikeusvaltioissa silpominen tulee yksiselitteisesti kieltää siten, ettei asiassa ole tulkinnanvaraa.
Suomessa ei vielä ole silpomista kaikkia muotoja erikseen kieltävää lakia, mutta olen toiveikas sen suhteen. Toivon, että silpomisen kaikki muodot täsmentävä laki saadaan täytäntöön tämän hallituskauden aikana.
Meidän on otettava Gambian tilanteesta opiksi. Vastuuttomaan toiveajatteluun ei ole varaa. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen ei häviä mystisesti itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Sillä yksikin tyttö on liikaa.
