Kazakstanilainen Gaoukhar Alimkhanova muutti Suomeen rakkauden perässä – ”En osannut suomea, joten kommunikoimme Messengerin välityksellä”
Rakkaus toi kazakstanilaisen Gaoukhar Alimkhanovan Suomeen, minkä jälkeen myös kaksi hänen sisartaan perustivat perheen tänne. Siskokset kotiutuivat hyvin, mutta haluavat vaalia omaa kulttuuriaan.
Se oli salamarakkaus. Pääsiäisenä tavattiin ja seuraavana jouluna mentiin kihloihin. Nyt Gaoukhar ”Galina” Alimkhanova ja Tapio Kemppi ovat tarponeet yhdessä jo kolmisenkymmentä vuotta.
Kazakstanilais-suomalaiselle avioparille syntyi kaksi poikaa, Väinö Bahitzan ja Ilmari Mirza. Kun pojat olivat pieniä, Gaoukhar värväsi heille kaitsijat suuresta sisarusparvestaan. Ensin saapui Shinar Alimkhanova ja hänen jälkeensä Gulzaukhar Alimkhanova. Heille kävi samoin kuin isosiskolle: molemmat rakastuivat suomalaiseen mieheen ja muuttivat Suomeen. Shinarin perheeseen syntyi neljä ja Gulzaukharille kaksi lasta.
Aurinkoisena sunnuntaina Gaoukhar, 59, ja Gulzaukhar, 54, hääräävät Gaoukharin kotona Leppäkorvessa Lohjan perukoilla. Siskokset ovat tuhansien kilometrien päässä synnyinkaupungistaan Shardarasta, joka sijaitsee Etelä-Kazakstanissa ja tunnetaan maailmanluokan kädenvääntöurheilijoistaan.
Shinar ei päässyt siskosten tapaamiseen töidensä vuoksi. Jokaisella on omat kiireensä, perheensä ja velvollisuutensa. Gaoukhar työskentelee parturi-kampaajana Saukkolassa omassa liikkeessään. Asiakkaat ja ystävät tuntevat hänet Galinana. Gulzaukhar on laitoshuoltaja ja asuu Nummelassa. Porvoolainen Shinar tekee töitä ompelijamestarina ja vaatesuunnittelijana.
Siskosten perheet pitävät tiiviisti yhteyttä, sillä kazakit arvostavat perheyhteyttä ja sukua. Tämän aistii monin tavoin Gaouhkharin kodissa, jossa sunnuntaipäivää vietetään yhdessä ruokaa laittaen. Samalla juhlistetaan kazakstanilaista uuttavuotta nauryzia. Kazakstanissa vuosi vaihtuu keväällä, kun luonto puhkeaa kukkaan.
Gaoukhar ja Gulzaukhar sukkuloivat keittiön ja olohuoneen väliä. He rupattelevat äidinkielellään kazakiksi ja vaihtavat välillä lennosta suomeen. Gulzaukhar ripottelee vehnäjauhoja ruokapöydälle ja alkaa kaulia kohonneita taikinapyöryköitä litteiksi pyörylöiksi. Kaulin on reilun metrin pituinen puukalikka, ja isoimman pyörylän läpimitta on puolisen metriä.
Sunnuntaipäivää viettävät myös Gaoukharin puoliso Tapio, 71, pojat Väinö, 26, ja Ilmari, 23, sekä Gulzaukharin 17-vuotias tytär. Seinillä seuruetta silmäilevät suvun jäsenet lukuisissa valokuvissa. Seinävaatteiden ornamentit ja voimakkaat värit luovat keskiaasialaista tunnelmaa. Tuolilla lojuva pinkki esine kiinnittää huomion. Tapio kertoo, että se on kazakstanilaisten vieraiden antama lahja, kamelin selkään viritettävä kaksipuoleinen kantolaukku.
– Minulla on haave, että yksi huone olisi kazakstanilainen ja yksi eurooppalainen, Gaoukhar sanoo ja nauraa.
Toistaiseksi aasialaiset ja eurooppalaiset vaikutteet elävät sopusoinnussa rinnakkain.
”Tytöt ovat vieraita, vain käymässä perheessä. Tiedetään, että he muuttavat pois.”
Gaoukharin ja Tapion yhteinen tarina alkoi Moskovassa, jonne Gaoukhar muutti kaksikymppisenä. Kotona kannustettiin, kun Gaoukhar halusi nähdä maailmaa ja saada ammatin. Perheessä oli kaksitoista lasta, kuusi poikaa ja kuusi tyttöä. Gaoukhar on sisarussarjan keskivaiheilta.
– Meidän kulttuurissamme tytöt ovat ”vieraita”, vain käymässä perheessä. Heitä hemmotellaan. Tiedetään, että he muuttavat pois ja perustavat perheen muualla. Pojat jäävät hoitamaan vanhempia, Gaoukhar kertoo.
