Suomalainen sairaanhoitaja rakensi leikkinurkkauksen kenttäsairaalaan – ”Uskon muistavani ikuisesti katseen äidin silmissä”
Sairaanhoitaja Miia Siurola näki ilon äidin silmissä, kun tämä katsoi lapsensa leikkiä Gazan kenttäsairaalassa.
Työskentelen sairaanhoitajana Helsingin uuden lastensairaalan teho-osastolla. Vuosi sitten keväällä olin viiden viikon komennuksella Gazan kenttäsairaalassa SPR:n kansainvälisen delegaattiryhmän jäsenenä. Työskentelin naisten ja lasten osastolla, kun sinne tuli äiti kolmivuotiaan tyttärensä kanssa. Tytöllä oli kasvoihin ja kaulaan levinnyt infektio. Puhuin englantia, ja äiti puhui arabiaa.
Olin rakentanut osastolle lasten leikkinurkkauksen muun muassa purkulaatikoista ja styroksipalikoista. Kun tyttö oli toipunut hieman, äiti vei hänet leikkinurkkaan, jossa tyttö alkoi piirtää. Äidin silmiin syttyi ilo, lämpö ja rakkaus, kun hän katsoi lapsensa leikkimistä. Uskon muistavani ikuisesti sen katseen äidin silmissä.
Kohtasin sairaalassa kollegoita, jotka olivat menettäneet perheensä, mutta kävivät silti töissä. Monet ihmettelivät, miksi olin tullut keskelle konfliktia. Samalla he olivat kiitollisia siitä. Työ kenttäsairaalassa ei ole urotekoja, vaan lämpöä, kohtaamista ja välittämistä. Voisin lähteä takaisin, jos kutsu kävisi. Koen etuoikeudeksi, että saan työn kautta tulla osaksi ihmisten tarinoita.
