Apu

Ukrainaan taistelemaan palaava suomalainen majuri evp Jouni Lahti: ”Ennemmin nostan aseen ohimolleni ja painan liipasinta kuin antaudun venäläisille”

Ukrainaan taistelemaan palaava suomalainen majuri evp Jouni Lahti: ”Ennemmin nostan aseen ohimolleni ja painan liipasinta kuin antaudun venäläisille”
Ukrainassa taistellut vapaaehtoinen, majuri evp Jouni ”Jone” Lahti on nähnyt Butshan ja Irpinin kauhut, mutta aikoo palata sotimaan Ukrainaan – ja taistella loppuun asti.
Julkaistu: 24.8.2022

Ruskeasannan Shellin huoltamokahvilan pöytään istahtaa normaalimittainen, hoikka suomalaismies. 65-vuotiaaksi majuri evp Jouni ”Jone” Lahden olemus on jäntevä ja sitkeä. Kädenpuristus on kuin hohtimilla ottaisi kiinni. Huomiota kiinnittävät uurteiset kasvot ja rypyt silmien ympärillä.

Niihin on syynsä. Kasvojen uurteet ovat syntyneet tänä vuonna ukrainalaisilla taistelukentillä, venäläisten tykkitulen alla.

– Unen puute siellä oli jatkuvaa. Venäläiset pommittivat tykeillä ja raketeilla vuorokauden ympäri. Siihenkin tottui, mutta uni tuppasi jäämään vähiin, majuri Lahti muistelee.

Ensimmäisellä, muutaman viikon keikallaan Ukrainassa Lahti oli sekä sotimassa että kouluttamassa. Venäläisten alkaessa vetäytyä Kiovan luoteispuolella sijaitsevien Butshan ja Irpinin pikkukaupungeista Jonen taisteluosasto eteni vetäytyjien perässä ja piti näiden vauhtia yllä.

– Näimme Butshassa ja Irpinissä siviilien ruumiita kaduilla ja ulkosalla. Niihin ei juuri enää kiinnittänyt huomiota. Luulimme, että ne olivat epäsuorassa tulessa vahingossa kaatuneita. Julmuudet paljastuivat vasta myöhemmin. Osa ruumiista oli aivan möyhynä, niiden päälle oli ilmeisesti ajettu tankeilla. Tahallaan tai kiireessä vahingossa, Lahti kuvailee vallattujen asutuskeskusten hirveitä näkymiä.

Tuoreimmat kuvaukset venäläisten tekemistä ja itse kuvaamistaan julmuuksista vetävät vapaaehtoisen taistelijan hiljaiseksi. Kertomus ukrainalaisen sotavangin kastroimisesta ja ampumisesta sekä toisen sotavangin mestaamisesta ja pään ja käsien ripustamisesta aidantolppiin kertovat äärimmäisestä julmuudesta.

Oletko ajatellut, mitä itse tekisit, jos eteen tulisi tilanne, jossa pitäisi antautua?

– Sitä vaihtoehtoa minulla ei ole. Meille jaettiin hyvät varusteet Ukrainassa, niiden mukana Makarov-pistoolit. Jos antautuminen olisi edessä, käyttäisin sitä. En ole koskaan nostanut asetta ohimolleni, mutta sen tekisin mieluummin kuin jäisin venäläisten vangiksi, Lahti pohdiskelee.

– Huijasin omaisiani ja lähipiiriäni, kun ekaan reissuun lähdin. Sanoin, että menen vain kouluttamaan, vaikka tiesin, että etulinjaanhan sitä joutuu, Jouni ”Jone” Lahti, 65, kertoo.

Kotijoukkoja huijaamalla Ukrainan rintamalle

Palattuaan kesällä Ukrainasta koti-Suomeen Jone lepuutti itseään ja korjasi stressiään arkisilla askareilla. Kotona on vaimo ja kolme poikaa, lapinporokoiran pentu ja melkoinen liuta erilaisia kotieläimiä. Lemillä oleva kotitalo on parhaillaan saamassa laajennuksen, joka valmistuu todennäköisesti ennen seuravan reissun alkua.

Alun perin Jonen piti palata Ukrainaan ennen elokuun puolta väliä, mutta sattumus mursi timpuri-majurin nilkan ja lähtö siirtyy kuun vaihteeseen.

Vielä vuosi sitten tuskin kukaan osasi kuvitella, että Euroopassa puhkeaisi täysimittainen hyökkäyssota. Laskuvarjojääkärin ja taistelusukeltajan erikoiskoulutukset hankkinut majuri Lahtikaan ei voinut kuvitella nykyistä tilannetta.

– Mutta kyllä jo vuodenvaihteen jälkeen olin varma, että Venäjä hyökkäisi. Ne keskittivät niin paljon joukkoja Ukrainan ympärille, ettei pelkästä sotaharjoituksesta voinut enää olla kysymys.

Majuri Jone tekee synnintunnustuksen. Kotona Lemillä vaimo ja Lahden kolme poikaa kuulivat totuuden Jonen sotaan lähdöstä vasta myöhemmin. Saattaa olla, ettei lupa lähteä Ukrainaan olisi kotiväeltä heltynyt, jos totuus olisi tuotu esiin jo ennen lähtöä.

– Huijasin omaisiani ja lähipiiriäni, kun ekaan reissuun lähdin. Sanoin, että menen vain kouluttamaan, vaikka tiesin, että etulinjaanhan sitä joutuu. Vain pari lähintä kaveria tiesi silloin totuuden.

– On ihan sama, minkä värinen ihminen on, onko hän homo, lesbo tai hetero, mikä vaan, taistelukentällä he ovat kaikki yhdenvertaisia. Siellä eivät siviilimaailman erot näy – olet joko hyvä tai huono sotilas. Se on ainoa asia, mikä rintamalla merkitsee, Lahti sanoo.

Joukkue suomalaisia rintamalla ja kouluttajina

Lahti on oppinut arvostamaan suomalaista varusmieskoulutusta Ukrainan taistelukentillä. Liikkuminen maastossa, taktinen osaaminen ja aseiden käyttötaito on valovuoden edellä monen muun maan sotureita.

– Meidän porukkaa rintamalla johti moldovalainen upseeri. Hän oli hyvä sotilas ja hänen porukassaan oli turvallista olla.

Osa suomalaisista taistelijoista ja kouluttajista on osallistunut Ukrainan sotiin Donetskin ja Luhanskin separatistialueilla jo vuodesta 2015 lähtien.

Suomalaisten vapaaehtoisten määrää Ukrainan rintamalla ei nyt tarkkaan tiedetä. Useimmat arvioit liikkuvat 20-30 miehen luokassa eli heitä on noin joukkueen verran.

Mediassa olleiden tietojen mukaan suomalaiset ovat olleet rintamalla, sen jälkeen vuorolevossa ja kouluttamassa rintaman takana. Suomalaistappioita on tähän mennessä kertynyt kaksi haavoittumista, joka kertoo joko sotilaallisesta osaamisesta, hyvästä tuurista tai rauhallisesta rintamalohkosta.

– Olen koulutuskeskuksissa tavannut muutaman suomalaisen, mutta jutellut heidän kanssaan vain muutamia minuutteja, sillä kaikilla on siellä omat kiireensä. Yksi suomalaisista oli sellainen tumma poika, hyvin sotilaan näköinen.

Ukrainalaisten oma maanpuolustustahto ja sen ilmentymät saavat majurin hymyilemään. Uutiset naissotilaiden määrästä – yli 40 000 – ja ukrainalaisten LGBT-seksuaalivähemmistöjen omasta yksisarvis-osastosta ilahduttavat Lahtea.

– He ovat kaikki sankareita! On ihan sama, minkä värinen ihminen on, onko hän homo, lesbo tai hetero, mikä vaan, taistelukentällä he ovat kaikki yhdenvertaisia. Siellä eivät siviilimaailman erot näy – olet joko hyvä tai huono sotilas. Se on ainoa asia, mikä rintamalla merkitsee.

Myös Mariupolia loppuun saakka puolustaneet Azovin taistelijat, joita aikanaan syyteltiin aiheellisestikin äärioikeistolaisiksi ja nationalisteiksi, saavat majurin hyväksynnän muiden taistelijoiden joukossa.

Sankareina Jone pitää myös ulkomaalaisia vapaaehtoistaistelijoita ja niitä vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka rahaansa tai aikaansa säästämättä kuljettavat maahan tarvikkeita sodan ja sen uhrien tarpeisiin sekä vievät pakolaisia turvaan.

– Tärkeintä on saada materiaalia ja tarvikkeita maahan ja kunnollinen koulutus rintamalle lähtijöille.

Lahti on oppinut arvostamaan suomalaista varusmieskoulutusta Ukrainan taistelukentillä. Liikkuminen maastossa, taktinen osaaminen ja aseiden käyttötaito on valovuoden edellä monen muun maan sotureita.

Suomalainen osaaminen on arvossaan rintamalla

Jouni Lahti meni aikanaan vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen. Sitten oli edessä Reserviupseerikurssin numero 153. Sieltä kadettikouluun ja upseerin ammattiin tyypillisesti kiertolaisena ympäri Suomea eri varuskunnissa. Eläkkeelle upseerin ammatista hän jäi vuonna 2001 ja ryhtyi timpuriksi.

– Minulle upseerin ammatti on ollut aina kutsumusammatti. Nyt kun sota Ukrainassa alkoi, arvelin, että voisin auttaa heitä lähtemällä rintamalle. Ihan helppoa se ei ollut, katselivat papereistani ikääni ja pudistelivat päätään. Jouduin erilaisissa kuntotesteissä osoittamaan, että pysyn nuorempien taistelijoiden mukana ja jopa edellä. Saatiin aseet ja taisteluvarusteet ja lähdettiin sotimaan.

Majuri Jone ja MG3-konekivääri asemissa Irpinissä.

Ukrainassa Jone huomasi pian, että ukrainalaisten laisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoistaistelijoiden osaamisessa on huikeita eroja. Ulkomaalaisissa vapaaehtoisissa on sotia ja taisteluja kokeneita ammattisotilaita. Ukrainalaisten kokeneimmat taistelijat olivat tosin myös hankkineet osaamista ja kovuutta vuodesta 2014 lähtien taistellessaan Venäjän-mielisten separatistien kanssa Luhanskin ja Donetskin alueilla. Tuoreimmat ukrainalaistulokkaat joutuvat ottamaan heiltä oppia, monesti silloin oltiin jo taistelukentällä.

Tämä näkyi taistelutilanteissakin.

– Venäläiset ja ukrainalaiset taistelevat samalla tavalla, mennään pystyssä ja isolla joukolla. Maastoa ei juuri osata käyttää hyväkseen ja aseiden käyttötaidossa on parannettavaa, Lahti arvioi.

– Meillä meni yksi hyökkäys ihan perseelleen sen takia. Yksi porukasta meni miinaan ja haavoittui kahteenkin paikkaan. Oli siinä tekemistä – saada tulen alla satakiloinen liikuntakyvytön haavoittunut tuotua pois sieltä.

Ukranalaisten joukossa tulenjohto-osaaminen ei alkuun ollut kovinkaan kummoista, mutta lennätettävien dronejen avulla tulenjohtaminen ja osumatarkkuus alkoivat parantua merkittävästi.

Ulkomaalaisvapaaehtoisia ei Ukrainan armeijan esikunnissa paljon säästellä, koska heidän osaamisensa tarkistetaan ennen joukkoon päästämistä – ja motivaatiotahan ei tarvitse edes epäillä. Muiden kansallisuuksien taistelijoita on kaatunut jonkin verran ja osaa onnettomuudekseen on joutunut tai antautunut vangeiksi.

Heidän kohtalonsa on kova; ulkomaalaisia kohdellaan palkkasotilaina ja separatistialueiden ”sotilasoikeuksissa” heille kaikille on vaadittu kuolemantuomioita.

Rintamajakson jälkeen Lahti komennettiin kouluttamaan uusia vapaaehtoisia ja hänen antamansa koulutus on saanut kehuja.

– Raskaan rintamajakson jälkeen kouluttajan tehtävät tuntuivat helpottavalta. Kova stressi läpi vuorokausien vei veronsa. Saattaa olla, että nuoremmat jaksavat paremmin etulinjassa…

”Sota tulee kestämään vielä pitkään”

Venäläisten sitkeyttä sotaoloissa ei majuri Lahden mukaan tarvitse epäillä, sen heidän historiansakin osoittaa.

– Se kansa kestää kurjuutta, tappioita ja iskuja paljon enemmän kuin moni muu. Näin totesi myös puolustusvoimain nykyinen komentaja kenraali Timo Kivinen taannoisessa esitelmässään. Mutta ukrainalaisten taistelumoraali on kovempi.

– Venäläiset luulivat, että Ukraina kaatuu yhtä helposti kuin Krim. Siellä kuoli vain yksi ukrainalainen laivastoupseeri. Mutta Ukrainassa helmikuussa hyökkääjä koki karvaan yllätyksen, jota on kestänyt nyt jo yli puoli vuotta!

Jouni Lahti ei usko sodan nopeaan päättymiseen. Hän on ammattisotilaana pohtinut asiaa ja lukee uutisia ja karttaa eri tavalla kuin muut ihmiset.

– Siellä ei nyt ole kummallakaan puolella tarpeeksi väkeä – ja ei varmaan osaamistakaan – vallata uusia suuria alueita. Venäläiset ovat kärsineet ankaria tappioita. Ja väen, ja ehkä kalustonkin, suhteen alakynnessä olevilla ukrainalaisilla on puolellaan ylivertainen taistelumoraali.

– Sota tulee kestämään pitkään, ehkä vuosiakin. En usko, että Ukraina kykenee valtaamaan kaikkia menettämiään alueita takaisin, ainakaan Krimiä.

Aseveljet ovat vallanneet hyökkääjän BTR-80 -miehistönkuljetusvaunun.

Miten suhtaudut venäläisiin nyt? Miten ajattelit heistä aiemmin?

– Mistään ryssävihasta ei voi puhua minun kohdallani. Tulen sotilasperheestä ja meillä on aina ollut sellainen perusteltu epäluuloisuus venäläisiä kohtaan, historiastamme johtuen. Vihasta ei ole kysymys vaan epäluulosta, ja nythän se taas nähtiin, Jone sanoo.

Miltä tuntuu jättää koti ja perhe ja lähteä kohti tuntemattomia vaaroja, mahdollista haavoittumista tai jopa kuolemaa?

– Sanoin aikanaan tulevalle vaimolleni, että minä olen sotilas. Siihen ammattiin kuuluvat omat riskinsä. Nykyisessä tilanteessa, jossa Ukraina taistelee sivistyksen ja demokratian ja koko Euroopan puolesta, en voi jäädä sivusta katselemaan. Pitää voida katsoa itseään peilistä.

Lue kaikki juttumme Ukrainan sodasta

4 kommenttia