Tirkistellään suu auki isotuloisten tienestejä – Samalla köyhän perheen lapsi suree sitä, että on vanhemmilleen kuluerä
On suuren suomalaisen kateuspäivän aika, kun Verohallinto avaa tuloverotuksen julkiset tiedot kaiken kansan raadeltavaksi. Mikä ihana tekosyy unohtaa hetkeksi pienituloisimpien hätä, jota sosiaaliturvan leikkaukset ovat pahentaneet entisestään, kirjoittaa toimituspäällikkö Miikka Järvinen.
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat alkaneet purra. Jos joku vielä muutama kuukausi sitten tohti epäillä niiden vaikutusta, nyt on aika huokaista helpotuksesta.
Soste ry:n, Talentian ja Kirkkohallituksen tuoreen kyselyyn vastanneista diakoniatyöntekijöistä 85 prosenttia näki työssään, että ihmisten toimeentulo on heikentynyt paljon tai melko paljon.
Yli puolet sosiaalialan ammattilaisista ja diakoneista pitää toimeentulon heikentymisen syynä leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet asumistukeen tai asumiseen maksettavan toimeentulotukeen. Koska Suomi on tasa-arvon mallimaa, on syytä lisätä, että elinkustannusten nousu sentään koskettaa meitä kaikkia. Siihen se tasa-arvo sitten loppuukin.
Jyväskyläläinen Satu-Maria Virtanen harmitteli Ylen haastattelussa, ettei pysty palkkaamaan enää uutta henkilökohtaista avustajaa, koska työttömyysturvan 300 euron suojaosa päätettiin poistaa. Liikuntarajoitteisen Virtasen mukaan osa-aikaista työtä ei voi ottaa vastaan, jos se syö koko muun toimeentulon.
Ne entiset puheet kannustinloukkujen purkamisesta voinee tässä vaiheessa jo unohtaa. Tämän hetken tehokkuuskäsityksen mukaan työttömän on parempi pysyä täysipäiväisesti työttömänä eikä ottaa vastaan silpputyötä.
”Nyt nähdyt sosiaaliturvaleikkausten vaikutukset ovat vasta jäävuoren huippu, ja tilanne tulee olemaan huomattavasti pahempi ensi vuonna.”
Sosiaalialan ammattilaisten silmin katsottuna sosiaaliturvaleikkaukset eivät ole toimineet kannustimina vaan ainoastaan kurjistaneet jo ennestään yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien arkea.
Syys-lokakuussa tehdyn kyselyn vastauksista näkyy ahdistus ja epätoivo, jota toimeentulon kurjistuminen aiheuttaa. Vastaajat epäilevät, että nyt nähdyt sosiaaliturvaleikkausten vaikutukset ovat vasta jäävuoren huippu, ja tilanne tulee olemaan huomattavasti pahempi ensi vuonna, kun asumistuen, työttömyysturvan ja sairauspäivärahojen ehtoja kiristetään lisää.
Käytännöllisemmän vinkkelin suomalaisen hyvinvoinnin tilaan tarjoaa Hurstin ruoka-avun jono, jossa Yle haastatteli osatyökykyistä Matiasta, 31, joka kertoi tehneensä Kelan työkokeilun aikana viisi tuntia töitä viitenä päivänä viikossa. Hän tienasi tällä 180 euroa lisätukea kuussa, mikä teki 1,8 euroa tunti.
Hurstin ruoka-avun toiminnanjohtaja Sini Hursti kertoi avunhakijoiden määrän kasvaneen kesän aikana. Ulkomaalaisten asiakkaiden osuus on kasvanut 40 prosentista 60 prosenttiin. Ukrainalaisten ja venäläisten osuus tästä on Hurstin mukaan huomattava.
”Jotain on pahasti vialla, jos pienituloisten perheiden lapsista seitsemän kymmenestä kertoo tuntevansa syyllisyyttä. Usein tuo syyllisyys liittyy lapsen tunteeseen, että hän on perheelle kustannuserä.”
Miltä näyttää pienituloisten tulevaisuus? Yhden ikkunan tulevaan antavat lapset ja nuoret, jotka kasvavat vähävaraisissa perheissä. Pelastakaa Lapset ry:n vuosittaisen Lapsen ääni -kyselyn tulokset ovat pysäyttävää luettavaa.
Pienituloisten perheiden lapsista kolmella neljästä ei ole mahdollisuutta matkustaa tai lomailla perheen kanssa – kaikista kyselyyn vastanneista tällainen tilanne oli alle kolmanneksella. Joka viides pienituloisen perheen lapsi kokee, ettei ruokaa ole kotona säännöllisesti tai riittävästi – kaikista vastanneista näin kokee vain viisi prosenttia.
Pelastakaa Lasten asiantuntija Aino Sarkian mukaan lapsia kuormittaa se, että he kantavat huolta paitsi omasta tulevaisuudestaan myös vanhempiensa jaksamisesta. Julkinen säästöpuhe talouden tiukennuksista ja leikkauksista uhkaa lisätä tätä huolta entisestään.
Köyhyys ei ole lapsen kokemusmaailmassa vain aineellista puutetta vaan myös häpeää, osattomuuden tunteita ja henkistä kuormitusta.
Jotain on pahasti vialla, jos pienituloisten perheiden lapsista seitsemän kymmenestä kertoo tuntevansa syyllisyyttä. Usein tuo liittyy lapsen tunteeseen, että hän on perheelle kustannuserä.
Lapsen kokemusmaailmassa aineellinen puute ilmenee siten, että vapaa-ajan ja osallistumisen mahdollisuudet ovat heikommat kuin ikätovereilla. Tämä voi johtaa ulkopuolisuuden kokemukseen.
Mitä asioille sitten pitäisi tehdä? Julkisista menoista leikkaaminen on epäilemättä tarpeen, mutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta leikkaaminen on lyhytnäköistä paitsi inhimillisesti, myös poliittisesti, sillä leikkausten kuivattamassa erämaassa varttuu tulevien äänestäjien sukupolvi.
Yksi Lapsen ääni -kyselyyn vastanneista lapsista pukee asian sanoiksi erittäin hyvin:
”Musta on tosi väärin että mun äiti joutuu käydä kahdessa työssä sen takia että valtio päättää leikata jokaista asiaa mistä tukia vois saada. Ne tuet on tosi tärkee asia sen kannalta että edes ruokaan ois mahollisuus laittaa tarpeeksi rahaa.”
