Avun pääkirjoitus: Sukututkimus paljasti 28 elossa olevaa pikkuserkkua, joista en ollut kuullutkaan
Toimituspäällikkö Mikko Vienonen kertoo pääkirjoituksessaan, kuinka hän sai yhdessä illassa koko liudan uusia sukulaisia. Mitä seuraavaksi? Dna-testi? Sellaisen kautta muuan tuttava löysi uuden isän ja työkaverin mies uusia sisaruksia.
Sukututkimus on nykyään suositumpaa kuin koskaan.
Minäkin päätin kokeilla.
Olen tähän asti tiennyt vain aivan lähimpien sukulaisteni vaiheista, esimerkiksi yhtään pikkuserkkuani en ole koskaan tuntenut, en edes nimeltä.
Alkuun pääsin keskimääräistä paljon helpommin, sillä äitini kautta kuulun sukuun, jonka kantaisä omisti ratsutilan Varsinais-Suomessa 1500-luvun puolivälissä. Suvusta on tehty oikein kirjaksi painettu tutkimus, ja siellä, valtavan sukupusikon yhden pikkuoksan nokassa lillun minäkin.
Kirja oli minulle ennestään tuttu, mutta vasta nyt aloin tutkia sitä järjestelmällisesti ja analyyttisesti. Yhden illan saldo: minulla on äidin puolelta 28 elossa olevaa pikkuserkkua, joista kenestäkään en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan.
Kaksikymmentäkahdeksan uutta sukulaista yhdessä illassa vetää hiljaiseksi.
Sivussa selvisi yhtä jos toista muutakin, muun muassa sellainen kiinnostava yksityiskohta, että naapuripuiston julkinen taideteos on sukulaiseni suunnittelema.
Seuraava vaihe ovat sitten muodikkaat dna-testit, joita voi ostaa vaikkapa lahjaksi sukulaisille. Tuskin maltan odottaa, mitä niissä paljastuu, jos pelkän kirjatiedon perusteella selvisi jo näin paljon. Muuan tuttu esimerkiksi sai juuri uuden isän, työkaverin mies uusia sisaruksia ja eräs vanha ystäväni kokonaisen suvun Siperiasta.
