Apu

Sukupuolenkorjaus vei musikaalitähti Clarissa Jäärnin työpaikan, asunnon ja talouden: "Annan anteeksi minut jättäneille"

Sukupuolenkorjaus vei musikaalitähti Clarissa Jäärnin työpaikan, asunnon ja talouden: "Annan anteeksi minut jättäneille"
Kun Clarissa Jäärni astelee Helsingin kaupunginteatterin näyttämölle Priscilla-menestysmusikaalin tähtenä, hänen takanaan on pitkä matka tulla siksi, joka hän tiesi aina olevansa: transnainen. Mutta se matka ei ole ollut helppo.
Julkaistu: 22.10.2022

Kun hän saapuu perjantai-iltapäivänä tapaamiseemme, hänellä on esteetikon varma olemus: kevyt meikki, korkeat korot, luonnonvalkoinen pitsipaita, mustat housut ja nahkatakki.

Kun hän nousee illalla Helsingin kaupunginteatterin näyttämölle, hän on täydellinen glamourkaunottarena. Silloin hän esittää yhtä pääosaa Priscilla – aavikon kuningatar -hittimusikaalissa. Hänen roolihahmonsa Bernadette on transnainen.

Clarissa Jäärni on todennäköisesti Suomessa ensimmäinen transtaustainen nainen, joka on pääosassa teatterin lavalla tai missään muussakaan ammattituotannossa.

Bernadetten roolia hakiessaan hän tiesi, että hänen on tultava kaapista.

– Olen tehnyt uhkarohkean tempun tullessani esille transtaustaisena naisena. Hyvästä syystä suurin osa meistä elää kaapissa. Se on yksinkertaisesti helpompaa.

Juuri 40 vuotta täyttänyt Clarissa naurahtaa myös, että hänellä on pieni ikäkriisi. Sitten hän vakavoituu ja sanoo:

– Transtaustaiseksi naiseksi olen hyvän ikäinen. Suomessa on vielä suhteellisen turvallista, mutta maailmalla henkikultamme ei ole kallis.

Clarissa sanoo, että transtaustaisiin naisiin kohdistuu usein enemmän paineita kuin miehiin.

– Cismiehille on vaikeampaa sulattaa todellisuuttamme. Mutta jos joku nyt tulee sanomaan minulle, että olen aina mies, ymmärrän, että se kertoo hänestä ja hänen ymmärryksensä tasosta, ei minusta.

Cismies, -nainen tai -sukupuolinen on ihminen, joka identifioituu ja on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa ja yleensä ilmaisee sukupuoltaan sen mukaisesti.

Clarissa Jäärni näyttelee yhtä pääosaa, transnainen Bernadettea, Priscilla – aavikon kuningatar -musikaalissa. Helsingin Sanomien kriitikon Lauri Meren mukaan hän tekee musikaalin kiinnostavimman roolityön. – Se on ihanaa, mutta en tiennyt, miten vaativaa näyttelijän työ on, Jäärni sanoo.

"Kehoni oli jo lapsena minulle vankityrmä"

Clarissa Jäärnin isä kantoi hänelle pikkuautoja, joilla hän leikki kotia. Hän ei saanut leikkiä kotona nukeilla, joten hän kävi leikkimässä niillä naapurissa ja kavereiden luona. Useimmat heistä olivat tyttöjä. Lopulta äiti suostui ostamaan hänelle isältä salaa barbinuken.

Isä kuoli, kun Clarissa oli 13-vuotias.

– Isäni oli ankara, ja hänelle oli vaikeaa, kun ilmaisin todellista sukupuoltani. Äiti sen sijaan on aina tukenut minua. Ja kun kerroin sisaruksilleni asiasta, sisko osti minulle heti seuraavana päivänä käsilaukun.

Clarissa rakasti vaatteita ja meikkejä.

Clarissa kertoo, että hänellä oli lapsesta asti raskas taakka elää naisena vartalossa, jossa oli miehisiä piirteitä.

– Kehoni oli vankityrmä. Olin vankina kehossa, joka ei tuntunut luonnolliselta. Se aiheutti ahdistusta ja masennusta. Istuin peilin edessä, itkin ja olin itsetuhoinen.

Clarissa hukutti tuskansa työhön ja urheiluun, ja hänellä oli aina kiire.

Vuonna 2008 hän voitti Suomen Miss Drag Queen -kilpailun. Voiton jälkeen hänellä oli ontto olo. Drag show ei ollut häntä varten, mutta se kirkasti hänen ajatuksiaan sukupuolenkorjauksesta.

– Naiseus on muutakin kuin se, että näyttää naiselta. Se on ydintäni, ei pintaa eikä show'ta.

"Annan anteeksi minut jättäneille"

Muutaman vuoden kuluttua Clarissa Jäärni aloitti sukupuolenkorjauksen hormonikorvaushoidoilla. Niiden myötä alkoi uusi murrosikä: fyysiset muutokset ja tunteiden myllerrys.

Clarissalla oli tuolloin oma yritys, ja hän työskenteli maskeeraajana ja stailaajana lehtijutuissa ja muotinäytöksissä.

Clarissa kertoi asiasta asiakkailleen, koska hänen ulkonäkönsä muuttui. Asiakkaat kaikkosivat. Hän kertoo myös ystävästään, joka joutui luopumaan hyvästä työpaikasta liike-elämässä sukupuolenkorjauksen takia.

Clarissan yritys meni konkurssiin.

– Asiani olivat siihen asti olleet taloudellisesti melko hyvin. Asuin Helsingin ydinkeskustassa. Kesäkuun alussa istuin ikkunan edessä jakkaralla ja katsoin, kun koko elämäni, piano ja sohva mukaan lukien, kannettiin ulos.

Entisellä poikaystävällä oli onneksi kommuuni, jonka lattialle Clarissa ja hänen Juno-koiransa muuttivat. Hän mietti, mitä tehdä elämällään ja lähti Berliiniin.

– Palasin pohjalle. Menin katuparturiin leikkaamaan koneella hiuksia. Kun hain töihin, maajohtaja katsoi cv:täni ja sanoi, että vaikuttavaa, ja ihmetteli, miksi halusin heille.

Suomeen Clarissa palasi 2016 ja opiskeli toimittajaksi Voionmaa-opiston ja Tampereen yliopiston yhteiskoulutuksessa. Opettajien kannustamana hän hakeutui erikoistumaan radio- ja tv-linjalle.

Kun hän pääsi Yleen töihin 2018, hänestä tuntui, kuin hän olisi tuhkasta noussut feenikslintu.

– Koko vanha elämäni oli palanut. Se tekee nöyräksi. Kun menettää kaiken, oppii arvostamaan sitä, mitä on, ja tekemään sitä, mitä on.

Mitä sanoisit nyt asiakkaillesi, jotka lähtivät sukupuolenkorjauksen vuoksi?

– Annan anteeksi ja ymmärrän. Jokainen tekee ratkaisunsa sillä ymmärryksellä ja tiedolla, niillä estoilla, peloilla ja viisaudella, joita hänellä on. Teot kertovat enemmän heistä kuin minusta.

"Oletko sinä nähnyt transihmistä Jussi-patsaiden jakotilaisuudessa?"

Syksyllä 2020 Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmän yhteydessä keskusteltiin siitä, kuka saa esittää Agradoa, joka Pedro Almodóvarin elokuvassa on transnainen, näytelmäkäsikirjoituksessa transvestiitti. Rooliin valittu Janne Reinikainen ensin hyllytettiin, sitten otettiin takaisin.

Clarissan mielestä keskustelu oli tarpeen. Transihmisistä kertovia tarinoita on vähän esillä niin teatterissa kuin televisiossa. Siksi jokainen roolitus on tärkeä.

– On siis harvinaista herkkua, että saan tehdä transnaisen roolin. Ja oletko nähnyt yhtään transihmistä vaikkapa Jussi-patsaiden jakotilaisuudessa? Suomessa ei esimerkiksi ole koskaan ollut transnaista naistenlehden kannessa. Tiemme on usein pystyssä.

Clarissan mielestä on ongelmallista, jos transnaisen roolin valitaan cismies. Se ei välitä realistista kuvaa transnaisesta. Cisnainen sen sijaan voi esittää transnaista, kuten myös transnainen kaikkia naisrooleja.

– Ajatellaan, että me transnaiset muistutamme miehiä. Se ei ole totta. Lopulta hyvin harva meistä on maskuliininen. Meitä muita valtaväestö ei edes huomaa.

Translain uudistus on eduskunnan käsittelyssä

Eduskunnassa on vireillä translain säädännön uudistus. Kansalaisaloitteen pohjalta lakiesitykseksi edennyt hanke aikoo uudistaa lakia sukupuolen vahvistamisesta. Aihe on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita.

Hallitus on esityksen takana, mutta jopa hallituspuolueiden yksittäiset edustajat ovat ilmoittaneet vastustavansa lakiesityksen kirjauksia. Kiistan aiheet, vastustuksen perusteet ja äänenpainot ovat tuttuja sukupuolisten vähemmistöjen asiaa edistäneiden lakihankkeiden ajoilta.

Sukupuoleen liittyvät asiat ovat vahvoja ja siihen liittyy monta tekijää, Clarissa muistuttaa. Sukupuoli halutaan hänen mukaansa usein kategorisoida lisääntymisbiologisen sukupuolen mukaan. Hän on aina ollut neurobiologiselta sukupuoleltaan nainen.

– Lisääntymisbiologisella sukupuolella ei ole konkreettista merkitystä muiden kuin sen ihmisen kanssa, jonka kanssa hankitaan lapsia.

Juridinen sukupuolen korjaaminen ei ole Suomessa läpihuutojuttu. Transsukupuolinen joutuu muun muassa todistamaan olevansa lisääntymiskyvytön.

– Hoitoprosessi tekee jo itsessään steriiliksi. Lääkärin on silti todettava ihminen steriiliksi ja todistus pitää viedä omin käsin maistraattiin. Se on nöyryyttävää.

"Yökerhon portsari kysyi minulta kovaan ääneen: Mitä vessaa ajattelit käyttää?"

Sukupuolineutraali henkilötunnus on mahdollinen Suomessa 2027 alussa. Clarissan mielestä se on tärkeä asia. Hän kertoo kokemuksesta ajalta, jolloin hänen nimensä oli vaihtunut, henkilötunnus ei.

– Olin iloisena menossa yökerhoon, ja portsari kysyi henkkareita. Nähtyään ne hän tiedusteli kovaan ääneen, mitä vessaa ajattelin käyttää, kun minulla oli tällainen miehen henkilötunnus. Hän häpäisi minut julkisesti.

Clarissa on myös kuullut kommentin, että transihmiset olisivat henkisesti sairaita. Se on absurdi. Transdiagnoosiin näet vaaditaan, että kaksi psykiatria toteaa ihmisen olevan mieleltään terve ja niin vahva, että hän kestää sukupuolenkorjauksen aiheuttamat paineet muiden ihmisten taholta.

Suomessa julkisen puolen korjausprosessi kestää neljästä viiteen vuotta. Hormonikorvaushoidon vaste näkyy viimeistään seitsemän vuoden kuluttua, kun kaikki kehon solut ovat uusiutuneet.

"Me transihmiset saamme sellaista, jota olemme menettäneet"

Nykyään Clarissan ei tarvitse käyttää energiaa käytöksensä kontrolloimiseen, vaan hän saa olla oma itsensä. Se on valtava helpotus ja siitä vapautuu paljon voimaa elämiseen.

– Me transihmiset saamme jotain sellaista, jota olemme menettäneet ja jonka puolesta olemme joutuneet taistelemaan. Siksi vaalimme sitä, ja se on meille jokapäiväinen juhla.

Transtaustaisuus on tällä hetkellä kapea alue hänen elämässään. Ystävät eivät edes muista koko asiaa.

Persoonastahan transtaustaisuus ei vielä kerro mitään. Clarissa kertoo seurustelustaan miehen kanssa. Kun kumppanin transtausta selvisi, mies ihmetteli hänen olevan tavallisempi ja normaalimpi kuin hän itse.

Clarissa on hetero, ja transnaiselle rakkaussuhteet ovat joskus haastavia.

– Cismies voi herätä kysymään, onko hän hetero, kun hän seurustelee transnaisen kanssa. Olen seurustellut vain heteromiesten kanssa, homot eivät valitettavasti minusta kiinnostu.

"Olen antanut kovuuden sulaa sisältäni ja päästää esiin herkän puolen"

Clarissa asuu koiransa kanssa, ja on sitä kohtaan äidillinen ja hoivaava. Siskonsa ja ystävien lapsille hän on henkinen kummitäti. Hänen lähimmät ystävänsä ovat usein olleet naisia.

– Ennen korjaushoitoja tuntui pahalta se, että vaikka rakastin ystäviäni sydämeni pohjasta, olin heille myös kateellinen. He elivät naisina, ja itse olin ruumiini tyrmässä.

Kaiken kaikkiaan ihmissuhteet ovat muuttuneet läheisemmiksi ja paremmiksi.

– Olin ennen aika kova. Oli pakko olla, jotta selvisin. Olen antanut kovuuden sulaa ja uskaltanut päästää itsestäni esille herkän puolen, joka saattaa itkeä kahvipöydässä.

Clarissa Jäärni, 40

Ammatti: Toimittaja, näyttelijä.

Asuu: Helsingissä

Perhe: jackrussellinterrieri Juno, äiti, sisko ja siskon lapset

Harrastukset: lukeminen, jooga, meditaatio

Ajankohtaista: Priscilla – aavikon kuningatar -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa.

8 kommenttia