Apu

Sisko löytyi 40 vuoden jälkeen: "Äidillä oli lapsuudesta muisto, joka ei jättänyt rauhaan – Hän oli leikkinyt jonkun pikkutytön kanssa"

Sisko löytyi 40 vuoden jälkeen: "Äidillä oli lapsuudesta muisto, joka ei jättänyt rauhaan – Hän oli leikkinyt jonkun pikkutytön kanssa"
Juha Vuorelan äiti adoptoitiin pikkutyttönä. Hän sai hyvät kasvattivanhemmat, mutta kaukainen muisto leikkitoverista kaihersi muistoissa. Biologinen sisko löytyi yllättäen 1970-luvulla Apu-lehdessä julkaistun ilmoituksen avulla.
Julkaistu: 27.5.2021

Mustavalkoinen valokuva on otettu joskus sotavuosina. Kuvassa ovat lähekkäin isosisko Vieno ja pikkusisko Helga, ja läheisiä he olivatkin. Vieno oli syntynyt vuonna 1932, Helga talvisodan syttymisvuonna 1939.

Raaseporissa nykyään asuva Helga on yli 80-vuotias, Vieno kuoli vuonna 2014.

Tytöt olivat sisarukset, mutta he eivät olleet biologisia sisaruksia. Helga oli adoptoitu Pohjois-Savossa, Vieremällä Hannan ja Ansun perheeseen alle kouluikäisenä. Hän oli päässyt hyvään, rakastavaan perheeseen, joka ei alkujaankaan salannut Helgan taustaa kummaltakaan tytöltä.

Helga adoptoitiin, ja sai hän kasvattisiskokseen Vienon. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin Helga löysi biologisen siskonsa.

Helga ei koskaan ajatellut, että elämän olisi pitänyt mennä toisin. Biologisen äitinsä hän tapasi muutaman kerran. Hän tiesi myös, kuka oli hänen biologinen isänsä, vaikka ei koskaan löytänyt mitään virallista todistusta tämän isyydestä.

Valokuva-albumi on nyt auki Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsenen, tutkija, kouluttaja Juha Vuorelan keittiön pöydällä. Hänen äitinsä on mustavalkoisessa valokuvassa oleva Helga.

– Äidille oli jäänyt varhaislapsuudesta mieleen erikoinen muisto, joka ei jättänyt häntä rauhaan. Hän oli aivan varma, että hän oli leikkinyt jonkun pikkutytön kanssa. Pikkutyttö oli hänen muistikuvansa mukaan viety aivan yllättäen pois ja kadonnut hänen elämästään.

Olisiko mahdollista, että tyttö olisi Helgan biologinen sisko?

Juha Vuorelan isä jätti vuonna 1977 ilmoituksen Apu-lehden Missä olet -palstalle, jolla etsittiin vielä 70-luvulla sotavuosina kadonneita ystäviä ja sukulaisia.

Moni avioton lapsi annettiin adoptoitavaksi

Juha Vuorelan Seppo-isä laittoi vuonna 1977 ilmoituksen Apu-lehden Missä olet -palstalle, sillä Helga oli niin moneen kertaan puhunut muistostaan kadonneesta leikkitoverista. Ilmoituksessa oli teksti: ”… jos näet tiedusteluni, niin toivoisin yhteyttä…”

Missä olet -palsta oli tavattoman suosittu, ja siellä etsittiin vielä 1970-luvulla jopa sotavuosina kadonneita ystäviä, kaukaisia sukulaisia ja myös verisukulaisia. Moni myös löytyi sen kautta.

Aviottoman lapsen syntyminen oli vielä sotien jälkeenkin häpeä ja vaiettu asia. Siksi moni avioton lapsi annettiin adoptoitavaksi, mutta moni ei Helgan tavoin tiennyt taustastaan. Sukupolvien mittainen vaikenemisen ja salailun kulttuuri kesti pitkään, ja vieläkin sukututkimuksissa paljastuu yllätyksiä, jotka saattavat rikkoa ihmissuhteita.

’’Siskosten veriside oli ilmeinen, he olivat kuin kaksi marjaa vierekkäin seisoessaan. Äidilleni hänen taustansa ei ole ollut mikään trauma, mutta sukututkijana tiedän, miten monille sukutaustasta nousevat yllätykset voivat olla järkytys.”

Seppo Vuorelan Apuun lä­hettämään ilmoitukseen tuli vastaus muutaman kuukauden kuluttua. Helgan vuosikymmenien takainen leikkitoveri oli hänen kolme vuotta nuorempi biologinen siskonsa. Tytöillä oli sama äiti ja sama isä, mutta mo­lemmat oli annettu adoptoitaviksi.

– Hän otti yhteyttä äitiini. Kävimme tapaamassa häntä 1980-luvun taitteessa. Mukanamme oli myös äitini kasvattiäiti, rakas mummuni. Siskosten veriside oli ilmeinen, he olivat kuin kaksi marjaa vierekkäin seisoessaan, Juha Vuorela kertoo.

Helgan biologiselle siskolle oli ollut suuri yllätys se, että hän oli kasvattilapsi. Se oli aikoinaan salattu häneltä.

– Äidilleni hänen taustansa ei ole ollut mikään trauma, mutta sukututkijana tiedän, miten monille sukutaustasta nousevat yllätykset voivat olla järkytys.

– Äitini tunneside kasvattiperheeseen oli niin voimakas, ettei hän koskaan ole tuntenut jääneensä mistään osattomaksi, Juha Vuorela kertoo.

Veriside ei tehnyt sisaruksista läheisiä

Sisarusten yhteydenpito jäi lopulta vähäiseksi. He lähettivät vuosien varrella toisilleen kortteja, mutta veriside ei tehnyt heistä läheisiä.

Juha Vuorelalle ei itselleen ollut kovin suurta merkitystä sillä, että hän sai biologisen tätinsä kautta kaksi täysserkkua.

– Äitini tunneside kasvattiperheeseen oli niin voimakas, ettei hän koskaan ole tuntenut jääneensä mistään osattomaksi. Myös minulle hänen kasvattivanhempansa olivat ne oikeat ja hyvin läheiset isovanhemmat.

Vuorela näki kerran etäältä kaupassa biologisen isoäitinsä, joka oli lopulta saanut ehjän avioliiton ja lapsiakin, mutta ei se herättänyt Juha Vuorelassa sen kummempia tunnereaktioita.

– Äitini Helgan valokuva-albumissa on kuvia hänen lapsuudestaan kasvattiperheessä. Biologisista sukulaisista meillä ei ole mitään dokumentteja, Juha Vuorela kertoo.

Vuorela on selvittänyt sekä bio­logisten isovanhempiensa että äitinsä kasvatti­vanhempien sukua 1600–1700-lukujen taitteeseen saakka.

– Ei sieltä ole löytynyt yllätyksiä. Molemmat suvut ovat perussavolaisia sukuja, torppareita ja muuta sellaista peruskalustoa. Joskus mietin sitä, mistä tietyt luonteenpiirteeni juontuvat – ainakin olen erilainen kuin edesmennyt isä- ni. Hän oli hiljainen mies, joka puhui ay- ihmisenä vain painavaa asiaa, minä taas olen vilkas hölösuu, Vuorela naurahtaa.

Tutkijana hän tietää, että jokaisen ihmisen suvusta löytyy yhteisiä piirteitä, tapoja kokea ja tuntea. Hän sanoo, että tutkimuksen kannalta tylsin sukulainen on se, joka syntyy, elää nuhteettomana ja kuolee jättämättä mitään suurempia yllätyksiä jälkeen tuleville.

– Vähän pitäisi olla jotakin räväkkää, että se sukupuuta tutkiessa yllättäisi!

Juha Vuorela on tutkijana mukana Sukuni salat -ohjelmassa. Hän sanoo korona- ajan lisänneen sukututkimuksen suosiota.

Sellaisiin tilanteisiin Juha Vuorela viime vuonna tutustui MTV:n suositun Sukuni salat -ohjelman taustatutkijana. Yhdeksän julkkiksen sukupuun tutkiminen vaati häneltä kaksisataa työtuntia, ja yllätyksiä totisesti tuli.

Yksi niistä oli näyttelijä Aku Hirvi­niemen sukutarinassa, jossa Juha Vuorela kertoi tämän kaukaisen esi-isän olleen juoppo, monenlaista mekkalaa ja pahennusta kotipaikkakunnallaan herättänyt pappi. Yksi Hirviniemen sketsihahmoistahan on pappi Usko Eevertti Luttinen.

– Akuhan riemastui löydöstä. Sen sijaan näyttelijä Krista Kosonen oli aidosti järkyttynyt kuultuaan, että hänen mummunsa isä oli aikoinaan tapettu, Juha Vuorela sanoo.

Laulaja Pete Parkkonen yllättyi siitä, että suvusta löytyi karibialainen isänisä, joka oli tehnyt kansainvälistä uraa muusikkona ja tavannut Peten isoäidin Suomessa. Suhteesta syntyi Peten isä Kari Parkkonen.

Vuorela sanoo oikein odottavansa, että Pete tekisi nykytekniikalla levyn, jossa tämä esiintyy edesmenneen isoisänsä kanssa.

Juha Vuorelan Seppo-isä laittoi vuonna 1977 tämän ilmoituksen Apu-lehden Missä olet -palstalle. Vastaus tuli muutaman kuukauden päästä.

Suomessa sukututkimus mahdollista vuoteen 1540

Sukututkimuksesta on tullut vuosi vuodelta suositumpaa. Se on nykyisin entistä helpompaa, ja tietoa on netin kautta saatavilla aivan eri tavalla kuin ennen.

– Nyt on käytettävissä erilaisia hakemistoja, on kansainvälisiä sukupuu­ohjelmistoja kuten omatjuuret.fi tai myheritage-hakemisto. Jopa Facebookin kautta saattaa löytää yllättäviä yhteyksiä.

Juha Vuorela toteaa, että DNA-tutkimuksessa on vielä paljon kehitettävää. Esimerkiksi geeniserkkutestistä saa pitkän listan serkuista, mutta se ei ole perinteistä sukututkimusta.

Yleensä tiedämme serkut ja pikkuserkut, mutta neljänsiä ja viidensiä serkkuja voi olla sananmukaisesti pilvin pimein.

– Briteillä on tutkimusten mukaan kuudensia serkkuja 174 000, ja silloin tutkimuksessa on menty taaksepäin seitsemän sukupolvea.

’’Olen aina ollut historiahullu. Kun opin lukemaan, luin moneen kertaan läpi Pikku jättiläinen -tietokirjan ja osasin järjestyksessä ulkoa Rooman keisarit. Tykkäsin ratkoa arvoituksia, ja sitähän sukututkimus parhaimmillaan on. Melkein kuin salapoliisityötä.’’

Omasta suvusta ruvetaan kiinnostumaan yleensä vasta silloin, kun omat vanhemmat ovat elämänkaarensa loppupäässä tai jo kuolleet.

Juha Vuorela kiinnostui sukututkimuksesta jo parikymppisenä, ja nyt hänen aikuinen tyttärensä on ollut kiinnostunut aiheesta – 25-vuotias poika ei vielä.

– Olen aina ollut historiahullu. Kun opin lukemaan, luin moneen kertaan läpi Pikku jättiläinen -tietokirjan ja osasin järjestyksessä ulkoa Rooman keisarit. Tykkäsin ratkoa arvoituksia, ja sitähän sukututkimus parhaimmillaan on. Melkein kuin salapoliisityötä.

Vuorela hankki ensimmäisen tietokoneensa vuonna 1982, ja nopean digitaalisen kehityksen ansiosta tutkimus ole enää mitään eliittiurheilua.

– Suomessa voimme tutkia sukuja periaatteessa vain vuoteen 1540 saakka. Se on sukututkimuksen ääreisvuosi, jolloin alettiin pitää maakirjoja. Ne sisälsivät kaikki talonpoikaistilat ja kunkin tilan verovelvollisuuden.

– Olemme monien osien summa, ja sekin pitää muistaa, etteivät vain geenit määrittele meitä. Myös kasvuympäristö on tärkeä, sen olen nähnyt omasta äidistäni ja hänen kasvattivanhemmistaan, Juha Vuorela sanoo.

Korona lisäsi kiinnostusta sukututkimukseen

Monet ovet sulkenut koronavuosi on entisestään lisännyt ihmisten halua paneutua sukututkimukseen.

– Minulle on muutama ihminen sanonut, että se on kuluneina kuukausina pelastanut pään. Sain juuri yhden palautteen, jonka mukaan on onneksi ollut jotakin kivaa tekemistä joka päivä eli omien juurien tutkimista.

Vuorela sanoo, että sukututkimukseen ryhtyessä ei tarvitse kurkottaa taivaanrannan taakse, yli monien sukupolvien.

– Sekin riittää, että tutkii vaikka vain isoisovanhempiaan, mitä he tekivät ja miten elivät. Viime aikojen sukututkimuksessa on korostunut tarinallisuus, nyt paljastuvat jopa sukupolvia haudotut salaisuudet.

Omassa Juhan suku-uutiset -blogissaan Juha Vuorela poimii tarinoita vanhoista valokuvista, vanhojen hautausmaiden hautakivistä tai vaikka kirpputorilta löytyneestä, rippilahjaksi saadusta vanhasta katekismuksesta.

Melkoisen määrän tutkimusta vaatineita blogeja on kertynyt vuodesta 2006 jo yli kaksituhatta.

Sukututkijana Vuorela tietää, että aina löytyy jotakin uutta ja kiinnostavaa. Ih­misten ja heidän sukujensa tarinat eivät maailmasta lopu.

– Olemme monien osien summa, ja sekin pitää muistaa, etteivät vain geenit määrittele meitä. Myös kasvuympäristö on tärkeä, sen olen nähnyt omasta äidistäni ja hänen kasvattivanhemmistaan.

Juha Vuorela kannustaa sukututkimuksessa avoimuuteen ja kykyyn vastaanottaa myös yllätyksiä.

Juha Vuorela

  • Syntynyt: 9.4.1966 Karjaalla.

  • Ammatti: yrittäjä, kouluttaja, sukututkija.

  • Perhe: naimisissa, kaksi aikuista lasta edellisestä avioliitosta.

  • Juhan suku-uutiset -blogista poimittua: ”Vilhelm Lindholmin elämään mahtui vähän kaikkea. Jo ennen Kiskoon tuloaan, vuonna 1843 hänen oli pitänyt avioitua sauvolaisen rusthollarintyttären Lovisa Grönbergin kanssa. Tämä kihlaus meni syystä tai toisesta puihin…”

Kommentoi »