Subaru Forester vm. 2014 – Tilava neliveto 13 000 eurolla – suorituskyky laimea ja automaatti kuin kuminauhaa
Nelivetoinen Subaru Forester vm. 2014 houkuttelee. Reilut tilat, mukava alusta ja peräti 2 000 kilon vetomassa. Vastapainona 240 000 km mittarissa sekä ylävireisen 2,0-litraisen bokserin ja automaatin hankala liitto – kiihtyvyys jää kuormalla laimeaksi ja meno muuttuu helposti kuminauhamaiseksi.
Haussa oli katumaasturi, ja nimenomaan nelivetoisena. Miten olisi joku Subaru? Subaru on aika harvinainen merkki, jossa on ihan omanlaistaan hohtoa. Tuusulan SAKA:n valikoimissa Forestereita oli hyvin tarjolla. Valitsimme laumasta vuonna 2014 ensirekisteröidyn yksilön.
Tämä Forester oli paperitietojen perusteella aika houkutteleva, mutta myös haastava tapaus. Hinta oli todellakin kohdillaan, sillä lapussa luki 12 990 euroa. Kolikon vastapuolelta löytyi ajomäärä. Subbella oli rullattu 11 vuodessa 240 000 kilometriä, mikä tämän auton kohdalla tuntui paljolta. Forester oli tullut meille rajan takaa, mitä luultavimmin Ruotsista. Euron ja kruunun välinen vaihtosuhde on sellainen, että hinnat ovat eurolla maksaville todella kilpailukykyisiä.
Bokseri ja automaatti eivät löydä yhteistä säveltä – kierrokset nousevat, mutta vauhti ei
Foresterin eksoottisin osa majailee konepellin alta. Siellä kun pörisee Subarun tavaramerkki, eli bokser-moottori. Pannukakkukoneiksikin näitä kutsutaan, ja ihan aiheesta, sillä bokser on rivimoottoreihin verrattuna kovin litteä. Virallisempi termi on vastaiskumoottori.
Subarun lisäksi oikeastaan vain Porsche suosii tätä moottorirakennetta. Boksereiden ehdoton valttikortti on värinätön käynti. Porschen isoista boksereista irtoaa miehekäs vääntö, varsinkin turbolla terästetyistä versioista. Subarun kaksilitrainen vapaasti hengittävä pata on toista maata, sillä se on ihan selkeä kierroskone. 150 hevosvoiman huipputeho irtoaa vasta kierrosluvulla 6 200 r/min. Kierroslukumittarin punaraja on merkitty kohtaan 6 600 r/min.
Foresterissa oli automaattilaatikko. Tomaatti on tietysti aina mukava, mutta sen sovittaminen ylävireisen bokserin pariksi on haastavaa. Kevyillä kuormilla Forester kulkee kivasti pelkällä pintakaasulla, mutta jos ihmisiä ja tavaraa on mukana vähänkin enemmän, niin auton meno on aika kuminauhamaista: kone kiertää, mutta kiihtyvyys on kovin laimeaa.
2 000 kg vetomassa ja mukava alusta – kuormalla Forester vaatii raskasta kaasujalkaa
Subarussamme oli vetokoukku, ja auton papereista kävi ilmi, että suurin sallittu vetomassa on peräti 2 000 kiloa. Tuon verran nyyttiä kun lataa Muulin kyytiin, niin meno voi olla aika laimeaa. Siinä ei sitten muu auta, kun pitää pedaali vakaasti kiinni lattiaan painettuna.
Ajettavuudeltaan Forester on oikein miellyttävä. Jousitus tasoittaa kuopat hyvin. Parhaimmillaan nelivetoinen Forester on sorateillä ja lumipinnoilla.
Anna sen laulaa
Kun aletaan puhua Subaruista, monille tulee hakematta mieleen eräs Colin McRae. Skotti tunnettiin erittäin raivokkaasta ajotyylistään, ja niinpä hän olikin rallifanien suosikki.
Vaikka usein mentiin metsään, niin tulostakin syntyi, sillä McRae kruunattiin rallin maailmanmestariksi vuonna 1995. Kartanlukijana oli Derek Ringer, ja autona Subaru Impreza 555. Mallimerkintä 555 oli muuten ovelaa piilomainintaa: tuo 555 kun oli tupakkamerkki. Tällainen mainonta on ollut ralleissa ja formuloissa jo pitkään pannassa.
Murheellista kyllä, Colin McRae kuoli helikopterionnettomuudessa vuonna 2007 vain 39 vuoden iässä.
Paras henkilöhtainen Subaru-muistoni on jostain 1990-luvulta. Silloin sain ajaa Legacyä, jossa oli kaksilitrainen turbomoottori. Se sekä väänsi että kiersi – ja piti komeaa murinaa. Legacy oli aika iso auto, mutta silti se oli helppo heittää sorakaarteeseen, ja antaa bokserin laulaa.
– Lauri Larmela –
Tilaa uutiskirjeitä
Tilaa Tuulilasin parhaat palat suoraan sähköpostiisi.
Kommentit