Pidätkö chilikastikkeista? Loppu häämöttää jopa kokonaisille tuoteryhmille

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.

Monien Sriracha-kastikkeen ystävien elämästä meni maku jo yli vuosi sitten. Pula punaisista jalapenoista – tunnetun tulisen chilikastikkeen tärkeimmästä ainesosasta – on pahentunut, mikä näkyy erityisesti maustekastikkeen supersuosittua versiota valmistavan Huy Fong Foodsin toiminnassa. Ruokakaupat ovat asettaneet asiakkaille ostorajoituksia. Kastikepulloja myydään eBayssa, Craigslistissä ja Amazonissa silmiä kirvelevin hinnoin, jopa yli 50 dollarilla (noin 45 eurolla). Jotkut amerikkalaiset kaipaavat seuraavaa makusatsiaan niin epätoivoisesti, että he ovat alkaneet pihistää kastiketta lähiravintoloista.

Pula johtuu suurelta osin Huy Fongin hauraasta toimitusketjusta. Punaiset jalapenot, jotka antavat kastikkeelle sen sitrusmaisen, makean tulisuuden, ovat herkkiä lämpötilan suhteen ja ne poimitaan yleensä työläästi käsin. Huomattava osa chilipaprikoista kasvaa erityisen kuivilla alueilla Meksikon pohjoisosissa, missä monia peltoja kastellaan Colorado-joen vedellä, joka on niin ikään hupeneva ja erittäin kiistanalainen luonnonvara. Asiantuntijoiden mukaan tämä kaikki on vain esimakua tulevasta ennen ilmaston lopullista iskua: Meksikoa viime vuosina kurittanut kuivuus on huventanut vesivaroja niin paljon, että vettä ei monin paikoin riitä edes maatalouden käyttöön.

Sriracha-pula ei toki ole pahin ilmastonmuutoksen aiheuttama satokriisi. Michiganin kirsikat ovat jo vuosien ajan paahtuneet liian korkeissa lämpötiloissa, kun taas Floridan sitrushedelmät ovat tuhoutuneet hurrikaaneissa. Kuumuus on korventanut Intian vehnäsatoja, ja tulvat ja helleaallot tuhoavat yhteisvoimin riisiviljelmiä ympäri maailmaa. Mutta chilipaprikoiden joutuminen vaaraan kirpaisee aivan erityisesti. Maailman lämpimimmillä alueilla kasvatetut chilit ovat jo kauan olleet malliesimerkkejä kasveista, jotka sietävät korkeita lämpötiloja. Niiden olisi pitänyt pärjätä, ainakin paremmin kuin monen muun kasvin. Mutta nyt, kun paahtava kuumuus lisääntyy ja kuivuus korventaa maailmaa, ”uskon, että tulemme näkemään tällaista yhä useammin”, sanoo Guillermo Murray-Tortarolo, ilmastotutkija Meksikon kansallisesta autonomisesta yliopistosta. Srirachan hankaluudet saattavat ennakoida yhä mauttomampia aikoja tulevaisuudessa.

Useimmat chilipaprikasadot ovat toistaiseksi kunnossa. Viime kesän ankarien helleaaltojen jälkeen useilla alueilla Kaliforniassa, yhdessä läntisen maailman chilinviljelyn keskittymistä, odotetaan nyt huippuvuotta, kertoo Allen Van Deynze, chilipaprikoiden jalostuksen asiantuntija Kalifornian yliopiston Davisin kampukselta. Jopa kuivuuden koettelemat alueet Meksikossa, jossa punaisten jalapenojen sato tuhoutui viime vuonna, ovat päässeet pahimman yli. Chilipaprika on sitkeä kasvi. ”Kasvi ei viihdy alueella, jos lämpötila ei pysy 15 asteen yläpuolella öisin ja nouse 25–30 asteeseen päivisin”, sanoo Van Deynze. Punaisten jalapenojen sadot epäonnistuvat muita chilipaprikoita herkemmin, koska ne ovat poikkeuksellisesti talvipaprikoita, jotka kasvavat parhaiten hieman matalammissa lämpötiloissa kuin niiden muualta kotoisin olevat serkut, Murray-Tortarolo kertoo. Tosin niidenkin ihannelämpötila on melko korkea verrattuna joihinkin muihin kesäisin viljeltäviin kasveihin: esimerkiksi tomaatit viihtyvät jopa 10 astetta matalammissa lämpötiloissa kuin chilit, huomauttaa Van Deynze.

Monet chilinviljelijät työskentelevät itse asiassa mieluummin kasviensa lämpötila-alueen ylärajan tuntumassa. Kapsaisiini, kemikaali, joka antaa chilipaprikoille niiden kieltä kihelmöivän poltteen, kehittyi alun perin kasvin puolustusmekanismiksi, ja chilipaprikat ”tuottavat sitä lisää stressaavissa olosuhteissa”, kertoo Stephanie Walker, chilipaprikoihin erikoistunut tutkija New Mexico State -yliopistosta. ”Hankalan kasvuvuoden jälkeen meillä onkin tapana sanoa, että ainakin saamme sen seurauksena mukavan tulisia ja maukkaita chilipaprikoita.” Joidenkin asiantuntijoiden mielestä chilipaprikoita tulisi myös kastella harkiten, varsinkin niiden poimintaa edeltävinä viikkoina. Liika vesi voi laimentaa hedelmien makua, joten jotkut viljelijät kastelevat kasvejaan mahdollisimman vähän, kertoo Stuart Alan Walters, vihannestutkija Southern Illinois’n yliopistosta.

Tietyn kynnyksen ylittyessä myös chilipaprikat alkavat kärventyä. Jos lämpötila kohoaa 30–35 asteeseen, pölyttäjien vierailut lakkaavat ja kukat alkavat kuolla jo ennen kuin ne ehtivät tuottaa hedelmiä tai siemeniä. Vaikka veden kevyt säännöstely voi tehdä hyvää maun voimakkuudelle, chilipaprikat – kuten kaikki elämänmuodot – kuolevat, jos ne eivät saa riittävästi nestemäistä ravintoa. Monet chiliviljelmät luottavat keinokasteluun, ja se voikin suojella satoja sademäärän jäädessä vähäiseksi, mutta äärimmäisen kuivuuden aikana myös näitä vesimääriä joudutaan säännöstelemään.

Chilipaprikat eivät myöskään ole immuuneja ilmastoon liittyville ongelmille, jotka kiusaavat jo muita viljelykasveja. Maapallon asteittainen lämpeneminen on karsinut talvikauden kylmiä jaksoja, mikä aiheuttaa haasteita viljelijöille, jotka luottavat kylmyyteen rikkakasvien sekä tuhohyönteisten ja niiden levittämien moninaisten tautien vähentämisessä. ”Seuraukset ovat päivänselvät: virusten määrä on lisääntynyt hurjasti”, sanoo Van Deynze. Lisäksi helleaallot ja kuivuus voivat tehdä kasveista alttiimpia latvamädälle, taudille, joka saa hedelmien kärjet mustumaan ja kuolemaan. Kuumuutta ei juuri pääse pakoon, joten työntekijät joutuvat yhä useammin poimimaan chilipaprikoita vaarallisissa olosuhteissa, Walker kertoo.

Tilannetta voisi helpottaa tekemällä joitakin muutoksia chilipaprikan tuotantoon. Viljelijät voisivat siirtää Pohjois-Amerikan tärkeimmät chilialueet pohjoisemmaksi leudomman sään perässä. Tutkijat ovat jo alkaneet varautua edessä oleviin vaikeisiin vuosiin jalostamalla kuivuutta ja kuumuutta paremmin sietäviä kasveja. Mutta mikään ei ole varmaa. Geenien peukalointi on usein hidasta puuhaa, ja jostain voi joutua myös tinkimään: kehittäessään ilmastonmuutokseen paremmin sopeutuvia kasveja jalostajien on pidettävä huolta muun muassa siitä, että maun voimakkuus ei kärsi eikä chilipaprikan ominaismaku muutu, Murray Tortarolo huomauttaa. On myös olemassa ”fysiologinen katto”, sanoo Walker, jonka yläpuolella edes kaikkein huolellisimmin jalostetut kasvit eivät yksinkertaisesti kasva tai lisäänny. On vaikea tietää, missä tuo katto tarkalleen ottaen on, Walker lisää. Tiedämme kuitenkin sen, että chilipaprikat, nuo poltetta rakastavien nautiskelijoiden sankarit, saattavat olla lähempänä sitä kuin tutkijat haluaisivat uskoa.

Chilipaprikat eivät ole vielä vaarassa hävitä kokonaan. Silti jo muutaman lajikkeen menettäminen tai pula kirpaisisi ikävästi. New Mexicon vihreät Hatch-chilipaprikat kärsivät jo nyt kuivuudesta. Murray-Tortarolo on huolissaan eräistä erityisen harvinaisista meksikolaisista chililajikkeista, kuten Jukatanin niemimaalta kotoisin olevista mustista habaneroista, joiden maku on kukkainen ja maanläheinen, sekä maan pohjoisosissa kasvavista chiltepin-chileistä, jotka tuovat sitrusmaista kirpeyttä kalaruokiin. Hänen mukaansa myös paikalliset perinneruuat ovat vaarassa, koska niin erityisiä ja erikoislaatuisia makuja ”ei voi korvata”.

Juuri se onkin chilituotteiden suosion syy ja samalla niiden suurin heikkous. Jokainen niistä on kunnianosoitus reseptinsä keskiössä olevalle chililajikkeelle – eivätkä intohimoiset harrastajat yleensä innostu korvaavista vaihtoehdoista. Gochujangin fermentoitu makeus ei vedä vertoja sambal oelekin umamimaiselle potkulle; Tabasco ei pysty kutittelemaan samoja makuhermoja kuin Cholula. Jopa Sriracha-kastikkeiden markkinoilla monet Huy Fongin uskolliset kannattajat vannovat suosikkimerkkinsä nimiin. Kuluttajat eivät useinkaan törmää vastaavanlaiseen ongelmaan riisin, vehnän tai edes kahvin kanssa. ”Jos tietyltä alueelta peräisin olevan tuotteen saatavuus on heikko, saatavilla on yleensä vastaava tuote jostain muualta”, sanoo Kraig Kraft, agroekologi World Coffee Research -tutkimusorganisaatiosta. Mutta mitä chileihin tulee, sadon menettäminen sillä ainoalla hyperpaikallisella alueella, jolla se kasvaa, voi tehdä lopun kokonaisesta tuoteryhmästä.

Chilien vähenemiseen liittyy ironiaa: kasvit kehittyivät polttavan tulisiksi aiheuttaakseen kipua muille olennoille, myös meille, mutta nyt me puolestamme lämmitämme maailmaa niin paljon, että aiheutamme niille kärsimystä. Jos kuumenevasta planeetastamme tulee ennen pitkää vähemmän tulinen, se johtuu vain siitä, että polttavan aseen käyttäjä on vaihtunut.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribute Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.