Nyrkkitappelu naisesta vei kaksi miestä Risto Kohvan luokse sovittelutoimistoon – ”Tiedän yleensä heti, tuleeko tästä hyvä juttu vai ei”

Ravintola-illan päätteeksi kaksi toisilleen tuntematonta miestä ryhtyy nyrkkitappeluun samasta naisesta. Toinen miehistä saa vammoja, toinen päätyy putkaan. Kuuden viikon kuluttua tappelupukarit istuvat Risto Kohvan ja toisen sovittelijan kanssa Vantaan sovittelutoimiston neuvotteluhuoneessa Tikkurilassa.

Osapuolet istuvat vastakkain omilla tuoleillaan, sovittelijat molemmilla puolillaan. Neuvottelupöydän lisäksi pelkistetyssä huoneessa on vain sivupöytä ja sillä tietokone ja printteri. Ne ovat sitä varten, että jos sovittelu onnistuu, voidaan tehdä kirjallinen sopimus.

Ensin kumpikin miehistä saa kertoa, mitä oikeastaan tapahtui. Sitten käydään läpi, millaisia vaatimuksia loukkaantuneella osapuolella on. Tämä lyö pöytään yksityiskohtaisen luettelon vammoistaan. Jokainen lohjennut hammas ja mustelma on hinnoiteltuna erikseen.

– Ruhjeet eritellään aina, mutta tässä tapauksessa lopputuloksena oli tavallista isompi, nelinumeroinen summa. Se hämmästytti minuakin, Risto Kohva kertoo.

Kohvan silmä on harjaantunut vuosien mittaan.

– Kun molemmat osapuolet kertovat näkemyksensä, tiedän yleensä heti, tuleeko tästä hyvä juttu vai ei. Jos molemmat ovat sitä mieltä, että ei ole mitään sanottavaa tai että en ole samaa mieltä tapahtuneista, sovintoa ei todennäköisesti synny.

Tässä tapauksessa lopputulosta ei osannut arvata.

Risto Kohva, 57, työskentelee vapaaehtoisena koulutettuna sovittelijana Vantaan sovittelutoimistossa Tikkurilassa. Työuransa evp. erikoisupseeri teki Rajavartiolaitoksessa, viimeksi Suomenlahden merivartioston esikunnassa.

Vantaan sovittelutoimistossa työskentelee kymmenen sovitteluohjaajaa sekä noin 120 vapaaehtoista koulutettua sovittelijaa. Aloitteita sovitteluun tulee noin tuhat vuodessa. Näistä noin 75 prosenttia etenee sovitteluun asti.

Suurin osa aloitteista tulee poliisilta tai syyttäjältä. Rikosnimikkeinä ovat muun muassa vahingonteot, petokset ja laittomat uhkaukset. Myös tavalliset kansalaiset voivat tehdä sovittelualoitteen. Silloin kyseessä on tyypillisesti naapuririita, rahalaina, jota ei ole maksettu takaisin, tai koulussa tapahtunut tilanne, jota ei pystytä siellä ratkomaan. Sovittelu on mahdollista vain, jos molemmat osapuolet haluavat sitä.

Kun Risto Kohva ja toinen sovittelija tapaavat riidan tai rikosasian osapuolet, alkukaava on aina sama.

– Kysymme, onko sovittelu tuttua, ja kerromme sovittelun periaatteet, kuten että se on maksutonta ja luottamuksellista. Meitä sitoo vaitiolovelvollisuus.

Sovittelijat käyvät läpi, mitä on tapahtunut. He ohjaavat keskustelua ja pitävät huolen, että tilanne pysyy tasapuolisena. Kumpikaan osapuolista ei saa päästä niskan päälle.

– Sovittelussa 90 prosenttia on kuuntelua ja 10 prosenttia omaa puhumista. Otan vastaan sen, mitä asiakkaat kertovat. Asiaa viedään eteenpäin vasta, kun on muodostunut kuva siitä, mitä on tapahtunut ja miten osapuolet haluavat sopia. Mutta kuunteleminen on aina kaiken a ja o.

Tapaamiseen varataan aikaa tunti, mutta se voi kestää 20 minuutista jopa kahteen tuntiin.

– Kohtaamme tavalliset ihmiset ihmisinä, jotka tekevät virheitä mutta joille annetaan mahdollisuus korjata suuntaa, Kohva sanoo.

Risto Kohvasta tuli sovittelija vuonna 2011. Hän näki Vantaan Sanomissa ilmoituksen, jossa haettiin sovittelijoita koulutukseen ja kiinnostui. Sovittelijana voisi oppia ihmistuntemusta ja saisi uusi näkökulmia yhteiskuntaan.

Sovittelijan peruskurssilla oli luentoja ja kokeneiden sovittelijoiden puheenvuoroja. Kurssilaisten motivaatiota, soveltuvuutta ja vuorovaikutustaitoja testattiin eri tavoin.

Puolen vuoden kurssin jälkeen Risto Kohva pääsi ensin seuraamaan sivusta sovittelutilanteita, ja lopulta itse sovittelijaksi.

– Sovittelu antaa ihmisille hyvän mahdollisuuden kohdata toisensa aidosti ja keskustellen, hän sanoo.

Kohva ajattelee, että sovittelijana hän voi tehdä myös yhteiskunnallista hyvää.

– Sovittelujuttu on pois oikeussalikäsittelystä. Se säästää yhteiskunnan varoja ja vapauttaa oikeusistuimia käsittelemään tapauksia, joita ei voida sovitella.

Ennen sovittelutapaamista Risto Kohva tyhjentää mielen muista asioista. Usein hän pyöräilee tai kulkee bussilla paikalle, sillä niin pystyy keskittymään tulevaan. – Nykyään tapaukset eivät enää kuormita, Kohva sanoo.

Julkisessa tilassa työskentelevä siivooja on sulkenut yleisövessan siksi aikaa, kun siivoaa niitä. Keski-ikäinen mies haluaa kuitenkin päästä sisälle, ja vaikka siivooja sanoo, ettei vessa ole käytössä, mies ei usko. Hän alkaa haistatella ja nimitellä työntekijää. Paikalle tulleet vartijat todistavat tilanteen, ja siivooja tekee rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta.

Jonkin ajan kuluttua nämäkin kaksi istuvat alas Risto Kohvan kanssa Vantaan sovittelutoimistossa.

– Tunnelma oli aluksi varautunut, suorastaan kireä. Keskustelun myötä kulmat kuitenkin pyöristyivät, ja saimme aikaan asiallisen keskustelun, Kohva kertoo.

Risto Kohva on käsitellyt sovittelijauransa aikana noin 150 tapausta. Tapaamiset ovat usein latautuneita.

– Asianomistajat ovat usein jännittyneitä, epävarmoja ja arkoja. Epäillyt puolestaan saattavat olla välillä uhmakkaitakin. Sovittelijana tehtäväni on luoda ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa puhua turvallisesti.

Uhkaaviin tai vaarallisiin tilanteisiin Kohva ei ole Tikkurilan huoneissa joutunut.

– Joskus äänet ovat voineet kohota, mutta puhumalla on aina selvitty.

Vaikka Kohva on nähnyt vuosien mittaan monenlaisia tapauksia, kyynisyyteen ei ole varaa.

– Silloin sovittelulta lähtee pohja valumaan pois. Joskus voi tulla vahva tunne, että asiakas puhuu palturia tai ei kerro koko totuutta. Silti aina pitää kuunnella jokaista ihmistä oikeasti, ja uskoa hyvään lopputulokseen. Vaikka sitä ei aina tule.

Joskus sovittelu joudutaan keskeyttämään kesken kaiken. Kohva muistaa tapauksen, jossa kyseessä oli yleisen syytteen alainen lähisuhdeväkivaltarikos. Osapuolia kuultiin ensin erikseen.

– Meille sovittelijoille kävi pian selväksi, että kyse oli vakavammasta tapauksesta, kuin mitä oli aluksi luultu. Edellytyksiä osapuolten yhteistapaamiselle ei ollut. Jatkuva, vakava väkivalta ei ole soviteltavissa, se on poliisiasia.

Risto Kohva on huomannut 15 vuoden aikana, että vaikka maailma muuttuu, ihmiset eivät lopulta muutu.

– Tappeluita, riitoja ja väkivaltaa on aina. Tapaukset voivat olla pieniä juttuja tai pitkäkestoisia ongelmia. Usein epäilyt menevät ristiin eli molemmat osapuolet ovat asianosaisia.

Hänen mukaansa yhteiskunnan eriarvoistuminen, luokka- tai tuloerot eivät näy sovittelijan huoneessa. Asiakkaita on kaikista ammattiryhmistä ja kulttuureista.

Uusi ilmiö on kuitenkin sosiaaliseen mediaan liittyvät tapaukset, jotka koskevat erityisesti nuoria.

– Nuoret kuvaavat toistensa tekemisiä someen ja julkaisevat monilla alustoilla. Myös epäiltyä seksuaalista hyväksikäyttöä ilmenee usein. Someen liittyvät jutut ovat usein isoja kokonaisuuksia, joista vain osaa sovitellaan.

Kohvan mukaan nuorten kanssa pitää päästä tasolle, jossa he alkavat kertoa asioita. Kuunteleminen on tavallistakin tärkeämpää.

– Heitä voi olla hankala saada puhumaan – tai meidän aikuisten on vaikeaa ymmärtää, mistä he puhuvat. He tietävät tehneensä väärin, mutta sitä on vaikea myöntää.

Jos sovittelussa on osallisena alaikäinen nuori, huoltajalla on oikeus olla mukana.

Sovittelumahdollisuus annetaan vain kerran. – Se on ainutlaatuinen mahdollisuus sopia riita- tai rikosasia ilman, että tarvitsee mennä oikeussaliin, Risto Kohva sanoo.

Sovitteluun päätyvät vain lievät rikokset ja riita-asiat. Törkeitä rikoksia ei sovitella.

Vuoden 2025 alussa lakia muutettiin niin, että lähisuhdeväkivaltaa saa sovitella ainoastaan lievissä rikoksissa, joita alaikäinen on kohdistanut huoltajaansa tai sukulaiseensa. Muutoksen tavoitteena on varmistaa, ettei lähisuhdeväkivallan uhreja voida painostaa sovitteluun. Taustalla ovat tapaukset, joissa tekijä on voinut sovittelun avulla selvitä rangaistuksetta jopa toistuvasta väkivallasta.

Lähisuhdeväkivaltatapauksiin erikoistunut Risto Kohva ei pidä muutoksesta.

– Monet ajattelevat, että epäillyt pääsevät liian helpolla, jos päätyvät sovitteluun. Se ei pidä paikkaansa, koska sovitteluun päädytään tiukan kamman kautta. Tapauksia arvioivat ensin poliisi tai syyttäjä, ja sen jälkeen sovittelutoimiston ammattilainen vielä arvioi, onko sovitteluun perusteita.

Näissä tapauksissa sovittelijoina olivat lähisuhdeväkivaltaan koulutetut sovittelijat. Asianosaisten kanssa käytiin läpi tapahtumia ja mietittiin yhteistä tulevaisuutta. Jos esimerkiksi pariskunta halusi jatkaa yhdessä, Kohvan mukaan he saivat eväitä tulevaisuuteen. Tätä ei tehdä oikeussalissa, Kohva sanoo.

Jos sovittelun osapuolet pääsevät sopuun, sovittelija laatii sopimuksen, johon kirjataan, onko ratkaisu esimerkiksi anteeksipyyntö tai että osapuolet sitoutuvat käyttäytymään tietyllä tavalla jatkossa. Asiakkailla on vielä mahdollisuus muuttaa sanamuotoja ja tarkentaa yksityiskohtia. Allekirjoitusten jälkeen sopimus astuu voimaan välittömästi.

Lopuksi Risto Kohva kysyy asiakkailta, miltä tuntuu ja haluavatko he vielä puhua asiasta. Moni haluaa, ja vielä allekirjoitusten jälkeenkin käydään läpi kokemusta. Liikutukseltakaan ei aina vältytä.

– Meillä on siellä nenäliinoja, karkkia ja vesilasia tarjolla.

Asiakkailta tulee usein myös kiitoksia.

– Sovittelijalle paras palkinto on se, jos asiakas kiittää.

Pitkästä sovittelukokemuksestaan huolimatta Risto Kohvalla ei ole patenttiratkaisua siihen, miten ihmiset tulisivat paremmin toimeen keskenään.

– Jaa-a, meidän pitäisi vain osata olla ihmisiksi ja hillitä tunteitamme silloinkin, kun alkaa kiehua, hän pohtii.

Mutta mitä tapahtui ravintolan riitapukareille ja julkisen tilan siivoojalle?

Ravintolassa toista miestä mukiloinut epäilty myönsi tekonsa vakavuuden ja suostui maksamaan toiselle asianosaiselle kaikki tämän vaatimukset.

Siivoojaa nimitellyt mies pyysi vilpittömästi anteeksi. Siivooja oli tähän tyytyväinen eikä vaatinut korvausta tai rangaistusta.

– Puoli vuotta myöhemmin tapasin sattumalta tämän siivoojan. Hän tuli halaamaan ja sanoi, että olen varsinainen peace maker, rauhan rakentaja, Risto Kohva sanoo.