”Ala-asteella päätin, että haen tänne” – Kuihtuvaksi kutsutussa Kainuussa on urheilulukio, joka houkuttelee nuoria ympäri Suomen

On hämärää, kuten talviaamuina Sotkamossa ennen kahdeksaa on. Liikenne soljuu hiljakseen Vuokatin urheilupaikkakeskittymän poikki. Taajaman yleistunnelmaa voisi kuvailla päivään heräileväksi.

Moni sotkamolainen on vasta valmistautumassa kouluun tai töihin lähtöön, mutta Vuokatti Areenan ovi käy jo tiuhaan. On urheilulukiolaisten aamuharjoitusaika, mikä tarkoittaa suunnistajanuorille tällä kertaa saliharjoitusta.

Vaikka sulat metsät ja aurinkoiset päivät kelpaisivat varmasti myös hyvin, nuoret eivät tuskaile aikaista aamua tai talvista pimeyttä. Haukottelijoita ei näy eikä väsymystä valiteta ainakaan ääneen. Nuoret haluavat urheilla, harjoitella ja kehittyä lajissaan.

– Arki on urheilun täyttämää. Välillä aika kiireistäkin, Onni Salonen sanoo.

Aamuharjoituksenaan suunnistajat tekevät muutamia erilaisia liikkeitä, osa vetää lopuksi leukojakin. Tunnelma on leppoisa ja kaveria kannustava. Jokainen tekee liikkeet keskittyneesti ja tosissaan, mutta muuten iloinen puheensorina täyttää hallin nurkkauksen. Puhutaan liikkeiden suorittamisesta, mutta yhtä paljon monesta muusta satunnaisesti mieleen tulevasta.

Aamupala, treeniin, koululle syömään, jokunen tunti opiskelua, välipalaa, treenaamaan, ruokaa, koulutehtäviä ja nukkumaan. Vastaavalla rytmillä arkeaan elävät kymmenet Sotkamossa asuvat urheilijanuoret.

– Eipä siinä sen kummempaa, Eero Sorsa sanoo.

Kun aamun harjoitus on tehty, on opiskelun aika. Sotkamon lukio on viiden kilometrin päässä Vuokatin urheilupaikkojen keskittymästä. On päiviä, jolloin koulu alkaa vasta kahdeltatoista. Silloin ehtii harjoitella ennen koulua ilman kiirettä.

Kun kaikki on lähellä, siirtymiin ei kulu aikaa. Salonen ja Sorsa ovat olleet paikkakuntalaisia jo ennen lukiovuosiaan, muut heidän porukastaan ovat tulleet paikkakunnalle pystyäkseen yhdistämään tavoitteellisen urheilun opiskeluun.

– Lähestulkoon ala-asteella päätin, että haen tänne urheilulukioon, Oulun pohjoispuolelta Iistä kotoisin oleva Paavo Niemelä sanoo.

Urheilu ja urheilukaverit ovat läsnä myös vapaa-ajalla. Padelia tai jotain muuta pallopeliä pelaillessa on mukava viettää aikaa kavereiden kanssa.

– Vapaa-aikaa tulee vietettyä paljon muiden urheilijoiden kanssa. Voi tätä jonkinlaiseksi kuplaksi kutsua, Niemelä sanoo.

Suunnistus on monelle laji-ihmiselle elämänmittainen harrastus. Näillä urheilijoillakin laji on kulkenut matkassa pitkään, ja kuuluu myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Haminasta kotoisin oleva Niklas Hirvilahti sanoo harrastaneensa nuorempana myös yleisurheilua, hiihtoa ja jääkiekkoa. Jääkiekko jäi niistä viimeisimpänä pois, kun Hirvilahti alkoi satsata enemmän suunnistukseen. Hän muutti Sotkamoon monipuolisten harjoitteluolosuhteiden perässä, kuten moni muukin paikkakunnalle ainakin lukiovuosiksi asettautunut urheilija.

– Kainuussa on hienoa metsää suunnistaa ja paljon koskia. Tykkään myös kalastaa, Hirvilahti sanoo.

Suunnistajia ilahduttaa, että metsä ja luonto ylipäätään on lähellä. On metsää suunnistettavaksi, polkuja juostavaksi, reittejä hiihdettäväksi ja pyöräiltäviksi. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset tiedostetaan tässäkin porukassa, mutta nuoret miehet kokevat, että Suomessa toimitaan ilmastonmuutoksenkin suhteen yleisesti mallikkaasti. Sillä tavalla mallikkaasti, että Suomi voisi näyttää isommille valtioille mallia.

Tilanne ei tällä hetkellä vielä huolestuta.

– En ehkä sanoisi, että itseäni ainakaan huolestuttaa. Täällä ollaan vielä aika hyvässä tilanteessa sen suhteen, mutta pikkuhiljaa pitää varmaan ruveta tekemään asioita eri tavalla, Salonen sanoo ja Niemelä on samoilla linjoilla.

Nuoret uskovat, että vaikka esimerkiksi Vuokattiin kaikenlaista rakennettaisiinkin, luontoa riittää nautittavaksi jatkossakin.

– En usko, että tänne semmoista metropolia rakennettaisiin, että luonto kärsisi, Niemelä sanoo.

Lukion ja armeijan jälkeinen tulevaisuus vaikuttaa olevan kuin tunnistamaton kohde elämän kartalla. Sellainen, joka lähestyy hiipivällä askelella tasaista vauhtia, mutta jota ei oikeastaan vielä tunnu tarpeelliselta miettiä. Ajatuksiin se kuitenkin tulee.

– Kun olen tullut vanhemmaksi, olen alkanut kamppailla sitä, kun täällä on niin vähän ihmisiä ja samat naamat ovat näkyneet ihan lapsuudesta asti, Onni Salonen sanoo.

Monen muun ikäisensä tavoin hän odottaakin innolla sitä, että armeijan jälkeinen opiskelutaival tarjoaa katsauksen elämään isommalla paikkakunnalla.

Nämä nuoret haluavat yhdistää urheilun opiskeluun myös jatkossa, mikä tuo lisää muuttujia paikkakunta- ja korkeakoulupohdintoihin. Kun he pohtivat vaihtoehtojaan, kaikesta kuulee innostuksen tulevaisuudesta. On selkeitä ja pohdittuja vaihtoehtoja, joillain yksi, joillain useampi.

Salonen on yksi heistä, joille tulevaisuuden reitinvalinnat tulevat pian eteen. Mainonta on aina kiinnostanut häntä, joten hän suunnittelee hakevansa kauppakorkeakouluun. Ouluun tai Rovaniemelle hän ei kuitenkaan halua.

– Jyväskylä on ihan hyvänä vaihtoehtona mielessä, se on kuitenkin aika paljon etelämpänä kuin Vuokatti, Onni Salonen sanoo.

Myös Tampere kelpaisi hänelle kaikin puolin hyvin suunnistusolosuhteiden osalta, mutta siellä opiskelupaikan saaminen vaikuttaa olevan aika paljon hankalampaa kuin Jyväskylässä.

Paavo Niemelällä aikataulu valintojen suhteen on sama ja hän kuvaa suunnitelmansa aika selkeiksi. Toiveissa on suunnata Santahaminaan Helsinkiin urheilukouluun ja sen jälkeen Joensuuhun kauppatieteitä opiskelemaan.

– Edustan joensuulaista seuraa ja tiedän paikallisen valmennustoiminnan, joten siellä olisi hyvät edellytykset urheilu-uran jatkon kannalta, Niemelä sanoo.

Joensuuhun muutto on myös Sorsan mietteissä vähintään kiinnostavana vaihtoehtona. Hänellä opiskelusuunnitelmat eivät ole vielä ihan kirkastuneet.

– Siellä on ihan hyvää suunnistustoimintaa. Ajattelin täällä pohjoisemmassa pysyä, Sorsa sanoo.

Jatko-opiskelusuunnitelmat ovat muotoutuneet tai muotoutumassa, ja vaihtoehtojen vuoksi kuvioon sisältyy muutto. Vaikka tähän elämänvaiheeseen Sotkamo tarjoaa kaiken, Sotkamoon jääminen ei ole Saloselle ja Niemelälle vaihtoehto.

Toisaalta joku toinen saattaa löytää omansa Kainuun rajallisesta jatko-opiskelutarjonnastakin tai rakentaa kokonaisuuden nykyajan mahdollisuuksia hyödyntäen.

– Voi opiskella etänä ja jäädä tänne, mutta esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeassa ei ole itselleni oikein mitään tarjolla, Salonen sanoo.

Vaikka olisikin, hänelle maisemanvaihdos tuntuisi ajankohtaiselta. Siinä missä urheilulukioon muualta tulevat ovat jo vähintään kertaalleen kokeneet muuton uudelle paikkakunnalle, Salonen ja moni hänen kavereistaan ovat nähneet sotkamolaista elämänmenoa paljon pidempään.

– Moni on sanonut, että kun on asunut näin pienellä paikkakunnalla, haluaa myös isompaan paikkaan.

Vaikka odotettu muutos lähestyy, tarjoaa Sotkamo tällä hetkellä näille nuorille kaiken mitä he arkeensa tarvitsevat ja millaista elämää haluavat elää. Kun heiltä kysyy asioita, joita Sotkamoon kaipaisivat, sekin vastaus liittyy urheiluun. Suorituspaikkoja eri lajeihin on kattavasti, mutta juoksuun soveltuva halli olisi toiveena.

– Toki se on ihan ymmärrettävää, ettei täällä reilun kymmenentuhannen asukkaan paikkakunnalla ihan kaikkea voi olla, Niemelä sanoo.

Vaikka Sotkamosta ei mitään itselleen tärkeää kokisi puuttuvan, sieltä on pitkä matka eteläiseen Suomeen. Sen nämä nuoret tuntevat silloin, kun matkat kilpailuihin kestävät tunteja suuntaansa ja niitä reissuja on usein. Se tuntuu raskaalta ja väsyttää, vaikka kuinka olisi motivoitunut urheilun ja opiskelun yhdistäjä.

– Kilpailukaudella ei harjoitella kovaa, mutta matkustetaan lähestulkoon joka viikonloppu johonkin. Se matkustaminen on raskasta, Niemelä sanoo.

Sotkamo on Kainuussa poikkeuksellinen paikkakunta, sillä siihen kuuluva Vuokatti on vetovoimainen turistikohde ympärivuotisesti. Se luo kuntaan elinvoimaisuutta tai ainakin sen tunnetta. Jos arki pyörisi muutaman kymmenen kilometrin päässä Kuhmossa, elämä olisi tosi erilaista.

– Sielläkin on suunnistustoimintaa, mutta ei tämmöisiä kunnollisia harrastusmahdollisuuksia, Salonen sanoo.

Opiskelun jälkeinen aika on kaukana, mutta ajatus Sotkamoon tai ylipäätään Kainuuseen paluusta ei tunnu ainakaan tällä hetkellä vastenmieliseltä. Salonen pitää mahdollisena, että tarpeeksi kauan kaupungissa asuttua paluu vähän pienempään paikkaan voi houkutella.

– Onhan tämä kiva paikka, josta vähän haikein fiiliksin lähden.

Lukiovuosiensa aikana pojat ovat nähneet Sotkamon rakentavan uutta ja kehittävän ympäristöään eri tavoin, on uusia urheilupaikkoja ja koulurakennuksia. He kokevat kunnan tehneen nuoria varten isoja satsauksia. Vaikka hallia juoksuun ei olekaan, yleisurheilukentän valmistuminen on iloinen asia.

– Hyvään suuntaan on kehitys mennyt, Niemelä sanoo.

Urheilun näkökulmasta nuoret toivoisivat, että Vuokatin urheilukeskittymässä lajivalikoima laajenisi hiihdon ja pesäpallon ulkopuolellekin.

– Että tänne tulisi muiden lajienkin huippuja, Salonen sanoo.

Joka tapauksessa Sotkamon lähimenneisyys ja tulevaisuus näyttää nuorten silmiin valoisalta, mutta muun Kainuun osalta synkempiäkin pilviä näkyy. Salonen kuvaa Kainuuta hyväksi maakunnaksi, jossa Sotkamosta voi puhua ainoana kasvukeskuksena.

– Kajaanissa tosin oli viime vuonna väkimäärän kasvua, mutta Kainuu tuntuu kyllä kuihtuvan vähän kasaan. En tiedä pitkän ajan päästä, että onko suurin osa keskittynyt tähän Vuokatin ja Sotkamon ympärille, Salonen tuumii.

Suunnistajat luottavat urheilun ja urheilulukion vetovoimaan Sotkamossa jatkossakin. Heillä on vankka usko Sotkamon pärjäämiseen tulevaisuudessakin, mutta tunne Kainuun elinvoimaisuuden jakautumisesta on vahva.

– Kun katsoo pienempiä paikkakuntia kuten Ristijärveä, Kuhmoa ja Suomussalmea, siellä ei kohta ole asukkaita, Salonen sanoo.

Toisella pitkän linjan kainuulaisella Sorsalla on sama kokemus. Hän kuvaa Kuhmoa ja Paltamoa aika syrjäytyneiksi paikkakunniksi, mutta näkee Sotkamon ja Kajaanin voivan hyvin.

– Täällä on paljon porukkaa ja toimintaa. Täällä on hyvä urheilukulttuuri, Sorsa sanoo.

Nuoret luottavat urheilun ja urheilulukion vetovoimaan, mutta pientä varovaista toivetta on sen jälkeisistä opiskelumahdollisuuksista. Yliopisto tai laajemmat opiskelumahdollisuudet mahdollistaisivat kasvua.

– En tiedä, onko se liian haaveilua, Salonen sanoo.

Missä on tulevaisuus -sarjassa maakuntien nuoret kertovat omista ja alueittensa tulevaisuusnäkymistä.