Sotkamon Hiukka on Suomen Riviera – Näin hiekkarannasta ja pesäpallosta tunnetusta kainuulaiskunnasta leivottiin kulttuurikohde

Kuvataiteilija Heidi Kilpeläinen muutti kolmenkymmenen Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen Sotkamon syrjäiselle maaseutu­kylälle ja otti ympäristönsä tai­teeseensa mukaan. Pandemian aikana Kilpeläinen kuvasi isänsä kanssa materiaalia, josta syntyi maaliskuussa Helsingissä näytteillä oleva monikanavainen videoinstallaatio Metanoia.

– Siinä käsitellään myös isän ja lapsen suhdetta. Se on ollut samalla syvä eheytymismatka. Ajan siinäkin teoksessa aitoutta. Siitä aitoudesta on näinä päivinä tärkeää pitää kiinni, Kilpeläinen sanoo.

Kilpeläisen taide on näkynyt myös Tipasojalla, sillä hän teki marraskuussa kyläkauppaan värikkään valotaideteoksen. Hylätyt rakennukset kiehtovat häntä, joten uusia ideoita on jo kehitteillä. Kilpeläinen puhuu innostuneesti historian ja nykyisyyden kohtaamisista sekä luonnon tarjoamista mahdollisuuksista, joita hän Sotkamossa näkee ja joihin hän aikoo tarttua vastakin.

– Kyläkauppaan ihastuin heti, ja olen iloinen, että sain tuollaisen tehdä. Se on upea rakennus, joka edustaa myös henkilökohtaista historiaani. Tuollaiset ovat tosi meheviä tiloja jo valmiiksi. Seuraavaksi haluaisin tehdä näyttelyn Tipasojan vanhaan kyläkouluun. Hylätyissä rakennuksissa ja metsissä on paljon mahdollisuuksia, Kilpeläinen kertoo silminnähden innoissaan.

Sotkamo on tarjonnut paljon ideoita Heidi Kilpeläisen taiteeseen.

Kilpeläinen on innostunut paikkakunnalla kohtaamastaan kulttuurista sen kaikissa muodoissa ja ihmisistä, jotka sitä tavalla tai toisella tuottavat.

– Mehän olemme kaikki taiteilijoita, vaikka luullaan, ettemme ole. Sitten yhtäkkiä putkahtaa jostakin jokin runo, joka on ihan mahtava. Ihmiset tekevät täällä upeita runoja ja käsitöitä, mutta sanovat sitten vähätellen, että ”no mä tein tän”. Ne tarinat kiinnostavat minua, Kilpeläinen sanoo.

Kilpeläisen Reino-isä on ollut innokkaasti mukana tyttärensä työprojekteissa. Isä ja tytär vaalivat kulttuuria myös arjessaan: Reino Kilpeläinen on laulanut kuorossa yli 50 vuotta, ja laulu on läsnä arjessa päivittäin.

– Laulamme joka aamu Pikkulintu riemuissaan. Sillä laitamme päivän kuntoon. Illalla laulamme sitten iltalaulun, hän kertoo kaksikon rutiineista.

Sotkamossa kulttuuria tekevät ja siitä nauttivat yhä useammat. Se pulpahtaa vastaan kekseliäissä paikoissa, sytyttää tekijöitä yhteistyöhön ja ottaa askelia myös matkailuvaltiksi kehittymisen suuntaan.

Urheilusta tunnetun kunnan 375-vuotisjuhlavuosi puski viime vuonna kulttuuriakin, mutta on sitä toki ollut ennenkin. Naapurinvaaran huvikeskuksessa on tanssittu vuosikaudet, kuorot ovat laulattaneet ja viihdyttäneet, on ollut yksittäisiä taiteentekijöitä ja muuta.

Sotkamon kulttuurituottajana vuonna 2021 aloittanut Marko Karvonen näki aloittaessaan työmaan täynnä kasvun mahdollisuuksia.

– Tuntui, että oli paljon kulttuurin tekijöitä, jotka tekevät hyvää työtä, mutta eivät ole välttämättä päässeet esiin. Minulle oli tärkeää, että tuodaan ulko­puolelta kulttuuria ja yhdistetään sitä paikallisten kanssa, että saadaan verkostoitumista aikaiseksi, Karvonen sanoo.

Karvonen innostuu puhuessaan verkostoista ja yhteistyöstä. Ne ovat usein viljeltyjä sanoja, mutta kasvun ja kehityksen edellytys kulttuurillekin.

– Täällä on annettu mahdollisuus tehdä ja kokeilla kaikenlaista. Kulttuuritapahtumien löytämiseksi on myös pystytty luomaan apuvälineitä, kuten Sotkamo App -mobiilisovellus.

Tekijät, tuottajat ja sovellukset eivät yksinään luo kulttuurikuntaa. Tarvitaan ihmiset, jotka kohtaavat tuotetun kulttuurin. Marko Karvonen innostuu esitellessään juhlavuoden antia.

– Noin 26 000 ihmistä lähti erilaisiin kulttuuri­tapahtumiin. Paikalliset ovat lähteneet mukaan ja halunneet olla tekemässä kulttuuria.

Tapahtumissa kävijöiden määrä on huomattava, sillä kunnassa on 10 500 asukasta. Juhlavuoteen kuului toki monia ainut­laatuisia tapahtumia, mutta myös kokeiluja, jotka jäävät Sotkamon kulttuurikalenteriin.

– Testasimme viime vuonna elokuvafestivaalia ja Hiidenportin kansallispuistossa järjestettävää konserttia. Ne otettiin pysyvään tapahtumakalenteriin.

Hiidenportin rotkomaisemissa järjestetty konsertti on yksi esimerkki puitteista, johon Karvonen kulttuuria mielellään ohjaa: luontoon.

– Hiukan uimarantaa kutsutaan Suomen Rivieraksi, ja sinne on tulossa valotaidefestivaalia ja lauluiltoja. Täällä on paljon komeita ympäristöjä, joita valjastetaan kulttuuriin, Karvonen miettii tulevaa.

Leimallinen piirre kulttuuritarjonnassa on ollut, että kaikenikäiset on otettu huomioon ohjelmaa suunnitellessa.

– Nuorten tapahtumia on tänä vuonna enemmän. Tapahtumia, jossa nuoret ympäri Kainuuta kohtaavat.

Kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä pohtiessaan Karvonen palaa usein yhteistyöhön, jossa tuntuvat olevan mukana kaikki kuviteltavissa olevat tahot.

– Naapurinvaaran huvikeskuksessa on esimerkiksi järjestetty kirjamessuista lähtien kaikenlaisia tapahtumia. Ovat halunneet olla mukana.

Kulttuurituottaja on muutenkin kuin työnsä puolesta mielissään siitä, että sotkamolainen kulttuuri toimijoineen näkyy ja kuuluu yhä useammassa kanavassa. Olisiko siitä kehittymässä matkailuvaltti urheilun kylkeen?

– Varmasti kehittyy. Kulttuuritarjonnalla on iso merkitys.

Sen lisäksi, että eri toimijoilla on halu olla mukana, tarjontaa tuntuu olevan laidasta laitaan. Jostakin tietää vasta tekijän lähipiiri, jostakin jo laajempi joukko paikkakuntalaisia.

Marko Karvonen innostuu asioista, joita yhteistyöllä on saatu ja saadaan aikaan.

Marko Karvosen ja Heidi Kilpeläisen kokemukset sotkamolaisesta kulttuurista kuvaavat hyvin sitä, kuinka monipuolista ja monenlaisista asioista sytykkeensä saavaa se on. Tekemisen ilo välittyy kulttuurin kohtaajille, ja kannustava ilmapiiri vaikuttaa luovan maaperän syntymiseen.

Millaista kulttuuria kuntaan sitten syntyy?

Viime vuosina muodostettu esimerkiksi Vaarojen Viulistien kaltaisia soitinryhmiä, jotka ovat syntyneet ihmisten innosta soittaa yhdessä ja jotka musisoivat yhä enemmän muidenkin iloksi. Vaarojen Viulisteissa on mukana Pekka Partanen. Hän näkee kanttorin työssään sotkamolaista kulttuuri-intoa päivittäin.

Partanen kiittää esimerkiksi Karvosta monenlaisten asioiden mahdollistamisesta. Sotkamossakin harrastamista mahdollistaa kansalaisopisto, ja kuorossa laulaminen on monille tärkeä harrastus.

– Kuorotoiminta meillä on hyvin laajaa, hyvin monipuolinen kattaus. Siinä haasteena on, että monet jäsenet ikääntyvät, mutta uusia ei ole helppo saada. Yhteistyön merkitys korostuu.

Yhteistyö ja yhdessä tekemisen ilo toistuvat Partasenkin puheissa. Hän on myös itse aktiivinen musiikinharrastaja ja mukana kolmen kuoron toiminnassa. Sotkamolaisille musiikin harrastajille yksi tärkeä kohtaamispaikka on Partasen työympäristö, seurakuntatalo.

– Meillä on hyvin kulttuuripainotteinen viikko, Partanen naurahtaa ja luettelee eri iltaisin harjoittelevia ryhmiä.

Musiikki on vahvasti läsnä Pekka Partasen arjessa.

Pekka Partanen on hyvillään, että juhlavuonna kulttuuria riitti jokaiselle vuodenajalle. Sotkamo-seuran johtokunnan jäsenenä hän on perehtynyt myös paikkakunnan vahvaan kulttuurihistoriaan, ja sitä historiaa hän toivoisi vaalittavan.

Millainen kulttuurikunta Sotkamo Partasen mielestä on? Vai onko se kulttuurikunta ollenkaan?

– Kyllä mielestäni on. Viime vuosi osoitti, että isoja tapahtumia pystyttiin järjestämään monipuolisesti.

Partasen arjen täyttää kulttuurimuodoista enimmäkseen musiikki, mutta ilahtuneena hän on seurannut esimerkiksi paikallisten teatterintekijöiden ja taitelijoiden työtä.

Olisiko kulttuurista Sotkamon matkailuvaltiksi?

– Kyllä sitä mielestäni sietää pohtia. Meillä on ollut hyviä avauksia. Mahdollisuuksia on, kunhan pidetään yllä luovaa ilmapiiriä. Sotkamossa on eri aloilla hirveän paljon luovia ihmisiä, jotka turhaan pitävät kynttiläänsä vakan alla, Partanen sanoo.

– Pienikin voi olla kaunista. Ehkä itselleni tärkeintä on, että esiintyjät saisivat jotakin ja että saisimme hyviä tekijöitä esille. Toki on kivempi, jos viiden sijasta sata, mutta tapahtuma voi olla tärkeä kahdellekin ihmiselle.