Pelkkä sotilaallinen voima ei riitä, jos emme tiedä, mitä puolustaa
Puhumme paljon sotilaallisesta voimasta. Mutta, jos ihmiset eivät koe olevansa osa yhteiskuntaa eikä järjestelmä pidä heistä huolta, heidän voi olla vaikea nähdä siinä mitään puolustettavaa.
Viime viikkoina olemme saaneet lukea uutisista, kuinka Euroopan, erityisesti Ukrainan, turvallisuustilanne on heikentynyt Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheiden myötä. Yhdysvaltojen presidentin vaaralliset ja harkitsemattomat kommentit, joissa ajetaan nopeaa rauhaa ohi Ukrainan ja Euroopan, ovat herättäneet pelkoa ja saaneet eurooppalaiset varautumaan pahimpiin skenaarioihin. Maanantaina Yhdysvallat asettui Venäjän puolelle sekä YK:n yleiskokouksessa että turvallisuusneuvostossa äänestämällä Venäjän hyökkäyssotaa koskevista päätöslauselmista. Tämä herätti pelkoa ja epäluottamusta Euroopassa, sillä Yhdysvaltojen päätöslauselmat viestivät tukea Venäjän toimille ja herättivät spekulaatioita uudesta maailman geopoliittisesta järjestyksestä.
Keskustelin taannoin läheisen ystäväni kanssa, joka on työskennellyt pitkään autoritaarisissa valtioissa. Kysyin häneltä huolestuneena, mitä tavallisten kansalaisten olisi tärkeää ymmärtää omassa roolissaan aikana, jolloin tuntuu, että ihmisoikeudet, kuten naisten oikeudet, ovat tässä tilanteessa toissijaisia. Viisaana hän vastasi, että juuri nyt, jos koskaan, on tärkeää varmistaa ja pitää kiinni tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.
Ja hän on täysin oikeassa: kriiseissä ja konflikteissa naisten ja vähemmistöjen oikeudet uhrataan ensimmäisinä ja niitä on käytetty hyväksi kautta historian. Hyvä esimerkki tästä on kasvava äärioikeiston uhka koko Euroopassa, jonka taustalla on usein epäoikeudenmukaisuuden kokemus, epätasa-arvo ja niiden aiheuttama pahoinvointi yhteiskunnassa.
”Kriiseissä ja konflikteissa naisten ja vähemmistöjen oikeudet uhrataan ensimmäisinä”
Euroopassa ja Suomessa julkisessa keskustelussa panostetaan paljon militarismiin ja puolustukseen, jotka ovat tärkeitä – etenkin kun vastassa on Venäjän kaltainen autoritaarinen valtio, joka ei vältä laittomia hyökkäyssotia. Samaan aikaan ystäväni muistutti myös, kuinka tärkeää – ellei yhtä tärkeää – on panostaa kansalaisten yhtenäisyyteen ja demokratiaa uhkaaviin tekijöihin. Yksi näistä tekijöistä on disinformaatio, joka heikentää kansalaisten luottamusta instituutioihin ja mediaan, mikä johtaa polarisaatioon ja yhteiskunnan kahtiajakautumiseen.
Väärän tiedon levittäminen lisää vihapuhetta ja uhkaa demokratiaa vääristämällä vaaleja ja estämällä tekemästä tietoon perustuvia päätöksiä. Pahimmillaan disinformaatio heikentää yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja vahvistaa ääriliikkeitä, jotka nostavat radikaaleja arvoja. Ne taas muodostavat suuren uhan demokratialle ja turvallisuudelle.
Kansalaisten luottamus ja usko yhteiskuntaan, sen järjestelmään ja tasa-arvotyöhön on tärkeä osa eurooppalaisten ja suomalaisten arvojen, kuten demokratian ja rauhan, puolustamista. Ei riitä pelkästään sotilaallinen puolustus, jos kansa ei usko siihen, mitä yritetään puolustaa. Jos kansa ei koe olevansa osa yhteiskuntaa eikä järjestelmä pidä heistä huolta, on vaikea nähdä siinä mitään puolustettavaa saati taisteltavaa. Olen viime aikoina miettinyt paljon yksittäisten ihmisten roolia ja vastuuta. Erityisesti kriisin iskiessä ja uutistulvassa, jossa uhkakuvia on lähes kaikkialla, on tärkeää löytää oma toimijuus. Ajattelen, että nykyisessä maailman tilanteessa päättäjien on panostettava tekoihin, jotka lisäävät yhteiskuntaan ja järjestelmään luottamusta osana puolustusta – ei vain sotilaallista. Kun puolustamme riippumatonta tiedonvälitystä, tasa-arvoa ja kitkemme polarisaation, ääriliikkeitä sekä eriarvoistavia rakenteita, puolustamme demokratiaa ja rauhaa. Ja jokaisella meistä yksilöistä on tässä oma roolinsa ja vastuumme.
