Venäjän hyökkäys tuhosi Pekka Paakkisen bisnekset – Sota maksaa Etelä-Karjalalle miljoona euroa päivässä
Lankkufirman sijainti itärajalla oli täydellinen, ja Pekka Paakkisen liiketoiminta luisti. Sitten sota muutti kaiken. Idänkaupan veteraani hyväksyy pakotteet, vaikka hän itse joutuu maksamaan niistä kovan hinnan.
Vanhan viisauden mukaan asunnon arvoon vaikuttaa vain kolme asiaa: sijainti, sijainti ja sijainti. Sama pätee moneen liiketoiminnan muotoon. Sahatavaran keskittyneen parikkalalaisen Pekka Paakkisen firman paikka maailmassa muuttui yhdessä yössä. Ensin se oli erittäin keskeinen. Hetkeä myöhemmin erittäin syrjäinen.
Tarnalan kylä Etelä-Karjalan pohjoispäässä on noussut kovin kauniille paikalle. Kumpuileva harjumaisema ja vehreät peltoaukeat kelpaisivat postimerkkiin. Näkymä on hieman epäsuomalainen, ensimmäisenä tulevat mieleen Skotlannin loputtomasti aaltoilevat nummet. Sumuiset saaret ovat kaukana mutta Venäjä lähellä. Hyvin lähellä. Täällä karhun hengitys tuntuu kasvoilla.
Pitkään se oli hyvä karhu. Rauhallinen ja yhteistyökykyinen. Hyvin vaurastumishaluinen. Siihen karhuun Pekka Paakkinenkin luotti, muiden itärajan asukkien lailla.
Pitkään meni hyvin – kunnes viime keväänä jysähti. Jälleen kerran. Paakkisen yrittäjäura on eräänlainen pienoismalli suomalaisesta yrittäjyydestä. Jokainen maatamme kohdannut talouskriisi on osunut, ja jokainen niistä on sattunut. Silti kaikista on selvitty.
”Ei me sotaa käyvältä Venäjältä haluta mitään tuoda.”
Perstroika oli järisyttävä muutos
Paakkisen yrittäjäura alkoi legendaarisen aikaan 1990-luvulla. Suomella meni lujaa, ja valuuttalainojen vauhdittama uusi aika tuntui rajaseudulla saakka.
Piskuisessa Saaren kunnassa oli tuolloin käynnissä suoranainen rakennusbuumi. Samaan aikaan rakennettiin yli kymmentä omakotitaloa ja mökit siihen päälle. Se oli reilun tuhannen ihmisen kunnassa jotakin ennenkokematonta.
– Kysyntää oli ihan älyttömästi. Päätimme naapurin isännän kanssa vastata siihen. Minä aloin kuivata puuta, ja hän alkoi sahata sitä. Siitä se alkoi. Ei meillä mitään sen kummallisempaa suunnitelmaa ollut, muistelee Paakkinen yrittäjätaipaleensa alkutaivalta ja jatkaa: – Sitten jytkähti lama täälläkin päälle ja rakentaminen hiipui.
Kiihkeän alun jälkeen kaikki aikaansaatu ja kokoon kerätty uhkasi hetkessä kadota. Pelastusrengas löytyi rajan takaa. Siinä luki perestroika.
Perestroika eli uudelleenrakentaminen oli Neuvostoliiton silloisen johtajan Mihail Gorbatšovin kunnianhimoinen talousohjelma, jonka mukaan neuvostojen maahan sai perustaa yksityisiä yrityksiä. Muutos kommunistisessa järjestelmässä oli järisyttävä. Samoin Paakkisen elämässä.
Yksi pieni mies sotki kaiken
Saimaan ja Laatokan välisellä kannaksella tapahtui paljon. Keväällä rajan taakse Lahdenpohjaan rakennettiin suomalaisten ja venäläisten yhteistyöllä suuri vaneritehdas. Sen imussa Suomen-vastaiselle rajalle nousi hetkessä useita kymmeniä sahoja.
Syksyllä maat päättivät yhteistuumin avata uuden rajanylityspaikan tukkirekoille. Suomalaiset poliitikot ja teollisuus iloitsivat naapurin halusta vaihtaa puunsa länsivaluuttaan.
Paakkinen oli kirjaimellisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hänen lankkufirmastaan ei ollut matkaa venäläissahoille kuin muutama kymmenen kilometriä.
– Firmani sattui olemaan rajanylityspaikalle johtavan tien vieressä, hymyilee Paakkinen.
– Uusi liiketoiminta kaatui syliin. Ei meillä siinä mitään strategiaa ollut.
Sattuma auttoi alkuun, ja elämä opetti loput. Paakkisesta tuli menestyvä sahatavaran tukkukauppias.
Laatokan lankuksi nimetty yritys keskittyi Venäjän Karjalasta kaadetun puutavaran maahantuontiin. Parhaiten meni runsas vuosikymmen sitten. Silloin peräti kymmenen prosenttia Venäjältä Suomeen saapuneesta sahatavarasta kulki Paakkisen pihan kautta. Eli Tarnalan kylän halki.
Mahdollisuudet näyttivät suurilta ja mahtavilta. Kunnes yksi pieni mies sotki kaiken.
”Asiakkaiden reaktio oli todella nopea ja voimakas.”
Laatokan lankun ongelmat alkoivat orastaa Venäjän vallattua Krimin vuonna 2014. Osa asiakkaista alkoi kaihtaa jo tuolloin venäläistä puuta. Se oli silti perin pientä verrattuna siihen, mitä oli tulossa. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaan teki halutusta laatutavarasta hetkessä myrkyllistä.
– Asiakkaiden reaktio oli todella nopea ja voimakas, sanoo Paakkinen.
Niin oli Laatokan lankunkin. Ostot Venäjältä lopetettiin välittömästi hyökkäyksen alettua, kauan ennen EU:n pakotteita ja tärkeän Parikkalan rajanylityspaikan sulkemista.
Koko ikänsä itärajalla asunut mies ymmärtää ”täydellisesti” asiakkaidensa mielenmaiseman. Vaikka päätös kirpaisee taloudellisesti joka ikinen päivä.
– Putinin Venäjän toiminta on pöyristyttävää. Miten he voivat katsoa oikeutetuksi, että voivat noin vain hyökätä naapurimaahan.
Itäisessä Suomessa ei kasvukeskuksia ole
Paakkisen yrityksen kilpailuetu näkyi vuosikymmeniä firman nimessäkin. Laatokan lankun myyntituotteet tulivat Karjalan tasavallan jättiläismäisistä metsistä.
Maailmanpolitiikan muuttuminen pakotti Paakkisenkin firman muuttumaan. Uusi tilanne vauhditti pitkään suunnitteilla ollutta sukupolvenvaihdosta. Viime kesänä toimitusjohtajan vastuut siirtyivät tyttärelle, Elina Paakkiselle. Yhteistuumin he päättivät vaihtaa yhtiönsä nimen.
– Ei näyttänyt hyvältä, kun jokaisessa nipussa oli venäläisen järven nimi. Muutimme nimeksi Lujapuu, sanoo hallituksen puheenjohtajaksi siirtynyt Pekka Paakkinen.
Pakotteiden puitteissa Venäjältä voisi edelleen tuoda puuta, ja hetkeksi täysin suljettu itäraja on jälleen avattu. Paakkinen ei silti pohdi vanhaan palaamista.
– Ei me sotaa käyvältä Venäjältä haluta mitään tuoda.
Nimenmuutos ei muuttanut sijaintia. Ennen Paakkinen siirsi puuta idästä länteen. Suomalaiseen puuhun siirtyminen tarkoittaa sitä, että nyt puuta pitää siirrellä maan sisällä ensin lännestä itään ja sitten takaisin idästä länteen.
Itäisessä Suomessa ei kasvukeskuksia liiemmin ole. Kilometrit syövät katetta samaan aikaan, kun rakentaminen Suomessa on hyytynyt. Korona, korot ja kasakat ovat karu yhdistelmä.
– Liikevaihto on pudonnut, ja osa henkilökunnasta on lomautettuna. Meillä on vaikeuksia kannattavuuden kanssa. Etenkin talvikuukaudet olivat vaikeita.
Paakkinen ei usko Venäjän puuvarantojen palaavan perheen yhtiön valikoimiin vielä pitkään aikaan.
– Naapurissa tarvitaan jokin isompi suunnanmuutos. Pitäisi tulla vallankumous, että asiat siellä muuttuisivat. Itse asiassa luulen, että vallanvaihto tulee. Uudenlaiset ihmiset ottavat siellä vallan, mutta siihen menee kyllä aikaa, pohtii Paakkinen.
Kun vaihto tapahtuu, asiat muuttuvat Paakkisen ennusteen mukaan nopeasti.
– Venäjä on niin iso markkina, että EU alkaa nopeasti purkaa pakotteita heti, kun sota loppuu, uskoo Paakkinen.
Paakkinen on Parikkalassa aktiivisen ja aikaansaavan ihmisen maineessa. Pitkän linjan kunnanvaltuutettu on ajanut jo vuosia Parikkalaan pysyvää, myös henkilöliikenteelle avoinna olevaa rajanylityspaikkaa.
Juuri täällä Saimaa ja Laatokka melkein koskettavat toisinaan. Kaksoisjärvet ovat paikallisen suunnitelmissa houkutteleva matkakohde turisteille ympäri maailmaa.
Paakkinen muistaa hyvin ylityspaikkaa lobanneen ryhmän toistaiseksi viimeisen kokouksen. Ohjausryhmä päätti yhteistuumin, että hanke laitetaan nyt jäihin.
– Nyt on aika keskittyä siihen, että raja pysyy paikoillaan,
Paakkinen urakoi vuosikymmenten ajan uutta ylityspaikkaa Suomen ja Venäjän välille. Onko häntä pilkattu, kun Putinin Venäjä paljastuikin aggressiiviseksi?
– Yksikään ihminen ei ole sanonut mitään pahaa. Osaa ottavia viestejä sen sijaan on tullut paljon, sanoo Paakkinen ja tunnustaa olevansa hieman yllättynyt saamastaan ymmärryksestä.
Ehkä koko Suomi jakoi vuosikymmeniä Pekan kanssa saman toiveen: olisipa naapurin karhu jo kesyyntynyt.
Miljoona euroa joka päivä
Ennen koronakautta ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan venäläismatkailijat käyttivät Etelä-Karjalassa rahaa tuotteisiin ja palveluihin 310 miljoonaa euroa vuodessa. Tutkimuksen teki matkailuun erikoistunut tutkimus- ja analysointikeskus TAK.
Suomen valtio on laittanut jäihin lukuisia itäisen Suomen liikenneinvestointeja. Etelä-Karjalan liiton maakuntajohtaja Satu Sikasen mukaan summa nousee noin 200 miljoonaan euroon. Useita tuhansia henkilötyövuosia on menetetty.
Lisäisku tuli EU-rahoitteisen Kaakkois-Suomi-Venäjä -yhteistyöohjelman alasajosta. Vuoteen 2027 asti ulottuvaksi suunnitellun ohjelman kokonaissumma oli 96 miljoonaa euroa.
