Someviesti johti seitsemän kuukauden ensitreffeihin Intiassa: Emma Verma asuu nyt osan vuodesta savitalossa Himalajan kyljessä
Emma Verman, 35, arki intialaisessa vuoristokylässä haastaa mukavuuksiin tottuneen suomalaisen ajattelua.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Kahdeksan vuotta sitten suomalainen Emma Verma sai sosiaalisessa mediassa viestin, jossa luki tervehdys: Namaste from HimaIayas. Sen oli lähettänyt Intiassa asuva Vishal. Asiat etenivät siitä nopeasti.
Pian Verma, joka ei aiemmin ollut tiennyt Intiasta juuri mitään Ganges-jokea tai Mahatma Gandhia syvällisempää, huomasi olevansa Delhin lentokentällä, jossa hän tapasi Vishalin. Yhdessä he matkustivat bussilla Vishalin vain noin 2 000 asukkaan kotikylään Himachal Pradeshin osavaltiossa, Pohjois-Intiassa.
– Ihmiset kysyivät, että olenko hullu, mutta sydämessä oli koko ajan sellainen tunne, että minun kuuluu lähteä, Verma kertoo.
Ensitreffit kestivät tavallista pidempään, sillä Verma, 35, vietti Intiassa seitsemän kuukautta ennen kuin palasi Suomeen.
Emmalla ja Vishalilla on tätä nykyä yhteinen sukunimi, Verma, ja heillä on kaksi lasta, nelivuotias Miia ja vuoden vanha Ayur. Vermat ovat vuosien varrella asuneet vuoroin Intiassa, vuoroin Suomessa. Syksyllä 2025 perhe muutti Espoosta Intiaan pysyvämmällä ajatuksella. Monestakin syystä.
– Suomessa Vishalia kohtaan oli rasismia, joka näkyi esimerkiksi niin, että hänet vain sivuutettiin keskusteluissa. Vähän sellaista alentuvaa ja töykeää käytöstä, Verma kertoo.
Vishal ei saanut Suomesta töitä, joten taloudellinen paine elättää perhettä lankesi Emman harteille. Intiassa eläminen on huomattavasti edullisempaa, vaikka siellä tilanne taas on se, että pianonsoiton opettajana toimiva Emma ei ole vielä löytänyt töitä, joita voisi tehdä Intiasta käsin.
Verman ensihetket Intiassa olivat iso pala nieltäväksi. Hänestä tuntui, että ympäristö oli liian erilainen kestettäväksi.
– Kylässä elettiin ikään kuin ulkona koko ajan. Ikkunoissa ei ollut eristeitä, vaan niissä oli luukut. Kaikkialla oli pölyä ja hiekkaa.
Niinä kahdeksana vuotena, joina Verma on asunut Himachal Pradeshin kodissaan, on kylässä jo tapahtunut suuria muutoksia. Sinne on saatu esimerkiksi vesitankki, kun aiemmin vesi piti hakea kauempaa lähteestä.
Intialaisessa vuoristokylässä on edelleen paljon sellaista, joka haastaa kodinkoneisiin tottuneen ja mikrokuituliinoilla pintoja pyyhkivän suomalaisen ajattelua.
Perinteinen elämäntapa on työntäyteistä, mutta toisaalta arki pikkukylässä ei ole samalla tapaa aikataulutettua ja kiireen sävyttämää kuin Suomessa.
Vermat asuvat Vishalin lapsuudenkodissa, joka on savesta rakennettu talo. Talossa ei ole juoksevaa vettä, joten esimerkiksi suihkuttelu hoidetaan vesisangon avulla. Myös astiat pestään pesuvadissa. Käyttövesi lämmitetään avotulella, johon kannetaan puut perinteiseen tapaan kasana pään päällä. Vessa, joka on reikä lattiassa, sijaitsee pihan perällä.
Perheellä on pyykinpesukone, mutta vaatteiden pesemiseen tarvitaan lihasvoimaa, sillä kone toimii käsin pyöritettävän pulsaattorin avulla.
Ja siinä missä suomalainen kaipaa parkettia tai laminaattia jalkojensa alle, Intian kodin lattia on pehmeä. Lattiaa huolletaan pinnoittamalla se aika ajoin seoksella, johon laitetaan vettä, olkia ja sonnin lantaa.
Perinteinen elämäntapa on työntäyteistä, mutta toisaalta arki pikkukylässä ei ole samalla tapaa aikataulutettua ja kiireen sävyttämää kuin Suomessa. Päivät vuoristossa kiertyvät elämän perusasioiden, kuten ruoan hankkimisen ympärille. Chapati-leipiin saadaan vehnää Verman perheen omasta maasta, maitoa omasta puhvelista ja kasviksia curryyn omilta kasvimailta.
Intia on kuulu tiiviistä perhesiteistään. Intialaiseen tapaan asuu Verman kodissa saman katon alla monta sukupolvea anopista isoisovanhempiin. Se häiritsi aluksi Vermaa. Omaa tilaa ei juurikaan ollut. Nyt iso perhe tuntuu jopa mukavalta. Siinä on voimaa, joka kannattelee arkea hienolla tavalla.
Välillä Vermasta tuntuu kuitenkin edelleen vaikealta, kun anoppi ohjeistaa toimimaan intialaisten uskomusten mukaan. Esimerkiksi nuhassa ei saa syödä tiettyjä ruokia, kuten banaania, koska se on pahaksi.
Yhteisöllisyys näyttäytyy Intian kaduillakin erilaisena kuin Suomessa.
– Jos on pysäköimässä autoa kaupungissa, tulee joku heti viittilöimään ja auttamaan parkkeeraamisessa, Verma kertoo.
Verma ihailee Intian värikästä kulttuuria, joka on sekoitus erilaisia kieliä, uskontoa, temppelijuhlia, ruokaa ja kansantarinoita.
Suomessa Verma taas on oppinut arvostamaan muun muassa hiljaisuutta, kaupan valikoimia, hanasta tulevaa vettä, roskien kierrätystä, puhdasta ilmaa ja leikkipuistoja.
Himachal Pradesh
Pohjois-Intiassa sijaitsevassa Himachal Pradeshin osavaltiossa asuu lähes seitsemän miljoonaa ihmistä.
Osavaltion pääelinkeino on matkailu, sillä Himalajan vuoristo houkuttelee turisteja ympäri maailman.
Emma Verma toisi Intiasta Suomeen tiiviimmän perhekulttuurin, jossa asuttaisiin isovanhempien kanssa yhdessä.
