Häpeä sai Sofia Virran melkein luovuttamaan, kunnes hänelle riitti – Tällainen on väkivaltaa kokenut kaarinalainen yksinhuoltaja, joka saattaa olla vihreiden seuraava puheenjohtaja
Vihreiden puheenjohtajan paikkaa havitteleva 32-vuotias Sofia Virta kertoo kokeneensa keväällä vaalihäirintää. Silloin hän päätti, ettei lannistu. Vuosien ajan turvattomassa suhteessa elänyt pienen tytön yksinhuoltaja tietää kestävänsä painetta. Nyt hän uskoo pystyvänsä kirittämään puolueensa uuteen nousuun.
Miten kansanedustaja voi erota virastaan?
Tämän lauseen Sofia Virta kirjoitti Googleen vaalipäivän jälkeisenä yönä vuonna 2019. Vastavalitun ensimmäisen kauden kansanedustajan olo oli epätodellinen.
Virta oli kuin jonkinlaisessa sokissa. Hän ajatteli, ettei hän osaa olla kansanedustaja, koska hänellä oli poliittista kokemusta vasta parin vuoden ajalta.
Alun perin Virta oli suostunut vihreitten ehdokkaaksi Varsinais-Suomen vaalipiirissä pyynnöstä tuodakseen vetoapua ja uusia äänestäjiä puolueelle. Hän ei kuvitellut tulevansa valituksi, mutta ääniä tuli yllättäen miltei 4 300.
Virran tytär oli tuolloin kolmen kuukauden ikäinen ja perheen elämä Kaarinassa. Lapsi heräili 10–15 kertaa yössä. Mutta Virta halusi olla äänestäjien luottamuksen arvoinen. Eropyyntö jäi tekemättä.
– Hiljalleen itseluottamukseni kasvoi. Sain rohkeutta ajattelemalla ajavani niiden ihmisten asioita, jotka eivät siihen itse pysty, Virta sanoo nyt, neljä vuotta myöhemmin.
Hän ei ole katunut ratkaisuaan, vaikka toisinaan hän kamppailee vieläkin huijarisyndrooman kanssa. Toisaalta hän tietää, että oman elämän kovat vastoinkäymiset helpottavat erilaisten ihmisten kohtaamista ja lisäävät ymmärrystä.
Nyt hänellä on uusi tavoite. Hän haluaa vihreitten seuraavaksi puheenjohtajaksi. Kesäkuun toisena viikonloppuna selviää, käykö niin.
”Pian ymmärsin, että ei maalittamiseni siihen loppuisi.”
Sofia Virran aikataulu on haastattelupäivänä tiukka. Avustaja on poikkeuksellisesti poissa ja kiire näkyy kansanedustajan puolijuoksevina askeleina. Reilun tunnin mittaiseksi ravintolaan sovittu lounashaastattelu on kutistunut 45 minuutin tapaamiseksi eduskunnassa, sillä Virran aikataulun laatija on unohtanut varata aikaa siirtymiin.
Eduskunnan kuppilassa hän kuitenkin pysähtyy ja on läsnä. On vaikea uskoa, että hyväntuulinen Virta on tänä keväänä kertonut kokeneensa vaalihäirintää. Verkossa levisi muun muassa häneen liittyviä tallenteita.
– Se oli myös hirveiden valheiden levittämistä. Viestejä lähetettiin muille puolueille, kansanedustajille, tukijoilleni ja jopa yksityishenkilöille sosiaalisen median kautta, hän sanoo.
Virta kävi kamppailua häpeän tunteen kanssa. Öisin hän mietti, heittäisikö hanskat tiskiin ja luopuisiko kokonaan eduskuntavaaliehdokkuudesta.
– Pian ymmärsin, että ei maalittamiseni siihen loppuisi. Se vain muuttaisi muotoaan, mutta sen sijaan en pystyisi enää ajamaan tärkeinä pitämiäni asioita.
Kävi niin, että Virta sisuuntui. Vaikka mustamaalaamista ja sen motiiveja oli mahdotonta ymmärtää, hän sanoo kestäneensä tilanteen ”yllättävän hyvin”.
Vaalihäirinnästä Virta kertoo jättäneensä rikosilmoituksen. Hän toivoo, että siihen osalliset ihmiset joutuvat vastuuseen teoistaan.
– Se olisi hyvin tärkeä viesti demokratiankin kannalta. Vaino ei ole ok, mutta ei myöskään vaalihäirintä.
Minusta tulee isona eläinlääkäri, Sofia Virta ajatteli lapsena.
Hän oli jo silloin eläinrakas ja halusi pelastaa kaikki mahdolliset sairaat ja vammautuneet elävät olennot. Hän kertoo, kuinka erään kerran hän ystävineen yritti elvyttää kuollutta hiirtä lumisella pellolla.
Sofia varttui Kaarinassa kolmilapsisen perheen esikoisena. Äiti työskenteli lastenhoitajana ja isä ajoi rekkaa. Kaksivuotiaana hän oli ensimmäistä kertaa viikon ajan isän mukana tien päällä. Perheessä ei puhuttu politiikasta, mutta arvoista sen sijaan hyvinkin usein. Oikeudenmukaisuuteen kannustettiin voimakkaasti, kuten myös huolehtimaan muista.
Sofia oli reipas, kiltti ja tunnollinen lapsi – ja myös hyvin puhelias, kuten nytkin.
– Kotona opetettu vastuullisuus meni minulla vähän ylikin. Jo lapsena yritin ratkoa ongelmia, jotka eivät sen ikäiselle kuuluisi.
Hän murehti perheen raha-asioita, kantoi huolta vanhempiensa jaksamisesta ja suunnitteli innoissaan isänsä rekkayritykselle logoa vain 10-vuotiaana.
Teinivuosinaan Sofia kapinoi. Hän kyseenalaisti opettajien auktoriteetit ja kulki kaupungilla tummat kajalit silmissään farkkutakki auki talvipakkasilla. Hän kuvaa olleensa osa tiivistä mopoilla päristelevää kaveriporukkaa, joka puolusti muita nähdessään toisten joutuvan kiusatuiksi.
Haave eläinlääkärin urasta jäi lukioiässä. Tilalle tuli unelma poliisin ja rikostutkijan ammatista. Sitä ennen piti kuitenkin opiskella kasvatustieteitä, jotta voisi ymmärtää, mistä kaikki alkaa ja miten ihminen rakentuu. Hän sai kasvatustieteen maisterin paperit sekä valmistui opettajaksi ja uusperheneuvojaksi.
Parikymppisenä Virta rahoitti opintojaan työskentelemällä lastensuojelussa ja kiinnostui samalla väkivaltatyöstä ja erityislastensuojelusta. Hän suoritti vielä ratkaisukeskeisen psykoterapiakoulutuksen, koska arveli siitä olevan hyötyä poliisin ammatissa.
– Halusin ymmärtää, miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Olen aina ollut hyvin utelias ja kiinnostunut asioiden pohjimmaisista syistä ja ihmisten tekemistä valinnoista – syistä sen taustalla, miksi ihmiset kykenevät todella pahoihin asioihin.
Miksi ihmiset eivät saa mielenterveysongelmiinsa ajoissa apua? Eikö kukaan kuule nuorten hätää?
Politiikka ei ollut tuntunut Virrasta millään tavalla omalta ennen vuotta 2017. Silloin hän tunsi sisällään raivon seurattuaan läheltä nuorten pahoinvointia lastensuojelussa tekemänsä työn kautta.
Virta oli itse sairastunut pahaan uupumukseen paria vuotta aiemmin. Liiallinen työnteko, opintoihin liittyvä stressi ja yksityiselämän murheet kasaantuivat.
– Paloin totaalisesti loppuun ylisuorittamisen vuoksi. Venytin omat rajani liian pitkälle.
Virta kertoo jopa ajatelleensa oman elämänsä päättämistä. Hän kuitenkin hakeutui lopulta ammattiavun piiriin. Terapian avulla Virta toipui. Samalla hän tiedosti olevansa onnekas – kaikki eivät saa apua ajoissa.
– Elämäni paras päätös oli valita elämä silloinkin, kun tuntui etten jaksaisi enää elää.
Kokemus opetti hänelle nöyryyttä. Siihen asti hän oli elänyt uskoen pärjäävänsä ja selviävänsä tekemällä aina vähän vielä lisää, vielä vähän kovemmin. Kaikkivoipaisuuden illuusio karisi.
Väkivaltaisten ja rikollisuuden piiriin ajautuneiden nuorten kanssa työskennellyt Virta sai usein kuulla nuorilta itseltään toiveen: Sofia, susta pitäisi tulla presidentti, kun puhut niin paljon ja tiedät, millaista on, kun elämä ei ole helppoa – päättäjät eivät tajua meitä.
Aluksi vitsinä lähtenyt ajatus kunnallisvaaleista muuttui todeksi. Vuoden 2017 vaaleissa hänet valittiin Kaarinan kaupunginvaltuutetuksi.
Virran oli määrä hakea poliisikouluun keväällä 2019. Sinisen univormun sijaan hän puki kuitenkin ylleen jakkupuvun ja korkokengät ja aloitti kansanedustajan työt.
Kansanedustaja Sofia Virran arki oli aluksi hyvin erilaista kuin niin sanotun suomalaisen hyväosaisen eliitin. Tänä keväänä Virta päätti kertoa menneisyydestään julkisuuteen: hän oli kokenut vuosien ajan väkivaltaa.
Tekijä sai teoistaan tuomion joulukuussa 2022. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden antamasta tuomiosta käy ilmi, että Virran ex-mies on kohdistanut häneen parisuhdeväkivaltaa muun muassa pitämällä tätä kuristusotteessa, vetämällä tämän jalasta sängyltä alas lattialle, pukkaamalla päähän ja tökkimällä rintakehään sekä telkeämällä makuuhuoneeseen.
Entinen puoliso oli myös uhannut Virran henkeä ja ampunut jalkajousella nuolen hänen lähettyvilleen pelottelutarkoituksessa.
Mies sai teoistaan kolmen kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Tuomio on lainvoimainen. Hänet on lisäksi määrätty lähestymiskieltoon.
– Mikään ei hajota niin paljon kuin se, että joutuu pelkäämään ihmistä, jonka pitäisi olla kaikkein rakkain ja luotettavin, Virta sanoo.
Erosta on nyt kolme vuotta.
– Sitä ei unohda koskaan, kun on joutunut pelkäämään henkensä edestä – ja hyväksymään sen, ettei mahda sille mitään, jos toinen haluaa tehdä jotain todella pahaa.
Keväällä 2020 Virta ilmoitti ex-puolisolleen haluavansa eron saatuaan keskenmenon. Raskaus oli tullut yllätyksenä ja edennyt jo neljännelle kuukaudelle. Yksin sairaalassa ollessaan Virta päätti, että nyt riittää.
– En ollut vastuussa vain omasta vaan myös tyttäreni elämästä ja hyvinvoinnista. Se oli moottori, joka sai minut lopulta lähtemään.
Suhteen aikana hän oli toiminut kuin robotti, mutta sen päätyttyä pelko iski jälkimainingin lailla.
– Pahinta on ollut miettiä, mitä lapselleni tapahtuu, jos menetän oman henkeni. Mikään muu ajatus ei saa minua samalla tavalla polvilleni.
Nykyään Virta elää onnellisessa parisuhteessa. Mies oli vuosien ajan hänen hyvä ystävänsä, mutta reilut pari vuotta sitten suhde syveni rakkaudeksi.
– Kaiken kokemani jälkeen osaan arvostaa todella paljon turvallista parisuhdetta. Mieheni tuntee taustani ja osaa olla tukenani vaikeissa tilanteissa. Aina minun ei tarvitse kuitenkaan edes selittää mistä on kyse, kun toinen tietää. Se on mittaamattoman arvokasta.
Kun tämä juttu julkaistaan, ei vielä tiedetä, kuka on vihreiden seuraava puheenjohtaja.
Gallupit povaavat tasaväkistä kisaa. Virran lisäksi paikasta kisaa helsinkiläinen kansanedustaja Saara Hyrkkö.
Millainen puoluejohtaja Sofia Virrasta oikein tulisi?
Kuin päävalmentaja, joka luotsaa joukkueensa uuteen nousuun, hän sanoo. Virta viittaa puolueen merkittävän tappion kevään vaaleissa. Edustajapaikat tippuivat 20:sta 13:een, ja Maria Ohisalo ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudestaan.
Virta huomauttaa suostuneensa ehdokkaaksi, sillä häntä pyydettiin.
– Minut haluttiin luomaan oikeanlaista joukkuehenkeä, jotta voimme puolueena puhutella yhä useampaa suomalaista. Tavoitteeni on, että olemme 10 vuoden kuluttua mukana pääministeriskabassa.
Virralle ehkä tärkein poliittinen teema on turvallinen lapsuus ja nuoruus. Mutta hän haluaisi puolueen näkyvän vahvemmin myös sotekysymyksissä, talouspolitiikassa ja koulutuskeskusteluissa.
Haastattelussa Virta mainitsee tietenkin luonnon ja ympäristön, mutta hän haluaa myös rikkoa stereotypioita siitä, kuka voi olla vihreä. Vihreiden kannattaja voi syödä lihaa ja ajaa autolla, kuten hän on itsekin kertonut tekevänsä.
– Me emme voi syyllistää tai kertoa ylhäältä alas, miten ihmisten tulisi elää. Päättäjinä meidän täytyy tehdä sellaista politiikkaa, että kestävät valinnat olisivat mahdollisimman monelle mahdollisia.
Välillä Virta on kohdannut ennakkoluuloja siitä, miten kolmekymppinen yksinhuoltajaäiti selviytyisi puolueenjohtajan pestiin kohdistuvasta prässistä.
– Olen kestänyt sellaista painetta, jota yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua kohtaamaan – ja silti selvinnyt. Se luo vahvan luoton omaan toimintaani ja kykyyni selviytyä vaikeista tilanteista.
”Me molemmat rakastamme siivoamista.”
Sofia Virta on vasta kolmekymppinen, mutta on kuin hän olisi elänyt sadan vuoden edestä. Tämän lauseen hän kertoo kuulleensa eri ihmisiltä.
Neljävuotiaan lapsen yksinhuoltajan arjessa suurin haaste on jatkuvan riittämättömyyden tunteen kanssa eläminen. Virta haluaisi olla kotona leikkimässä barbeilla lapsensa kanssa, mutta samaan aikaan työpöydällä odottaa pino papereita. Samalla hän ajattelee, että työ kansanedustajana antaa lapselle hyvän esimerkin siitä, että hänestäkin voi tulla aikuisena mitä tahansa.
Parhaita äidin ja tyttären yhteisiä arjen hetkiä ovat ne, kun he pötköttelevät vierekkäin ja juttelevat. Aiheena voi olla vaikkapa Korkeasaaren leijonat, jotka tytär näki päiväkodin retkellä.
– Me molemmat rakastamme siivoamista. Se ei ole suorittamista vaan terapeuttista yhteistä puuhaa. Saatamme myös ottaa todella rennosti, nukkua aamulla pitkään ja syödä sängyssä sipsejä ja katsella piirrettyjä.
Jotain samaa äidissä ja tyttäressä on. Virta nimittäin kertoo, että tytär puhuu paljon.
Jopa enemmän kuin äitinsä.
