Apu

Sofi Oksanen: Putinin myötäilijät ja kannattajat ovat osaltaan vastuussa Ukrainan kärsimyksistä – Nyt on aika alkaa kutsua heitä vain ja ainoastaan putinisteiksi

Sofi Oksanen: Putinin myötäilijät ja kannattajat ovat osaltaan vastuussa Ukrainan kärsimyksistä – Nyt on aika alkaa kutsua heitä vain ja ainoastaan putinisteiksi
Oman osansa Putinin politiikkaa edustavassa myyräntyössä ovat tehneet länsimaiden puolueet, poliitikot, päättäjät ja liikemiehet, joilla on ollut taloudellisia kytköksiä Moskovaan. He vaihtoivat ihmisoikeuksien kunnioittamisen Kremlin tarjoamiin etuihin, kirjoittaa Sofi Oksanen esseessään.
Julkaistu: 6.4.2022

Kun kapellimestari Dalia Stasevska vaati sosiaalisessa mediassaan länsimaita katkaisemaan taloussuhteensa Venäjään, venäläiskollegat lähettivät hänelle vihaisia viestejä. Muusikot kokivat, että Stasevska hyökkäsi vaatimuksellaan heitä ja kaikkia venäläisiä vastaan. Omasta mielestään he olivat vain "tavallisia venäläisiä", jotka halusivat elää rauhassa, ja politiikan kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä. Kulttuuri on kuitenkin Venäjälle merkittävä pehmeän vallankäytön väline. Ei kai se ole voinut mennä ohi kansainvälistä elämää viettäviltä muusikoilta?

Helmikuun lopusta alkaen "tavallisiksi venäläisiksi" julistautuneita rauhankannattajia alkoi löytyä joka kulmalta. Ovatko he oikeasti keskivertokansalaisia?

Riippumattoman Levada-tutkimuskeskuksen mukaan suurin osa Venäjän kansalaisista tukee presidenttiään ja hänen "erikoisoperaatiotaan" Ukrainassa. Koska kyse on valtaosasta kansasta, heitä voi kutsua "tavallisiksi venäläisiksi". Edellisistä sodista tiedetään, että itsevaltiaiden sotaretkillä on aitoa kannatusta siihen asti, kunnes voiton epävarmuus alkaa selvitä hurmehurmoksesta ensin päihtyneille. Siihen kuihtuvalla imperiumilla on vielä matkaa.

Krimin miehityksen aikaansaama ekstaasi Venäjällä valtuutti Putinin jatkamaan valloitussotaansa Ukrainassa. Haltiotilaan osallistunut kansanosa on mahdollistanut tyrannin vallan eivätkä he saa minulta synninpäästöä sen enempää kuin ne tahot länsimaissa, jotka myötäilivät yksinvaltiaan terroria vuosien ajan. Putinin myötäilijät ja kannattajat – kaikki nuo miljoonat ihmiset – ovat osaltaan vastuussa Ukrainan kärsimyksistä. Nyt on aika alkaa kutsua heitä vain ja ainoastaan putinisteiksi.

Putinisteja ei esiinny vain Venäjällä eikä putinismia ole millään muotoa varattu ainoastaan venäläisille, ja siksi putinismin ja venäläisyyden välillä ei saa käyttää yhtäläisyysmerkkiä.
Sofi Oksanen

Venäjällä hallinnon toimivalta on nojautunut sanattomaan yhteiskuntasopimukseen, jossa maan johto lupaa alamaisilleen valtansa vastikkeeksi tietyn vakauden. Vaikka federaation vaalit eivät ole vapaat, ne eivät ole taivaasta ihmeen kaltaisesti pudonneita asioita. Jo äänestysperformanssin järjestäminen vaatii valtavasti käsipareja. Yksikään näistä rituaalinäytelmistä ei ole toteutunut ilman heitä, jotka ovat käyneet uurnilla siunaamassa johdon valta-aseman. He vaihtoivat sananvapauden ja ihmisoikeudet taloudellisiin intresseihin tai lupauksiin vakaudesta.

Entä sitten hallinnon ja ministeriöiden virkamiehet? Putinin puolueen jäsenet ja he, jotka ovat osallistuneet yli vuosikymmenen ajan maan median luomien viholliskuvien rakentamiseen? Ovatko hekin "tavallisia venäläisiä", joita ei tulisi pitää vastuullisina tuhoutuneesta Mariupolista ja sen alle hautautuneista ukrainalaisista?

Putinisteja ei esiinny vain Venäjällä eikä putinismia ole millään muotoa varattu ainoastaan venäläisille, ja siksi putinismin ja venäläisyyden välillä ei saa käyttää yhtäläisyysmerkkiä. Oman osansa Putinin politiikkaa edustavassa myyräntyössä ovat tehneet länsimaiden puolueet, poliitikot, päättäjät ja liikemiehet, joilla on ollut taloudellisia kytköksiä Moskovaan. He vaihtoivat ihmisoikeuksien kunnioittamisen Kremlin tarjoamiin etuihin.

Moskovan etuisuudet saattavat olla myös jotain mitä ei voi mitata valuutassa. Venäjän vuosia jatkunut psykologinen vaikuttaminen oli aktiivista esimerkiksi koronadenialistien ja muiden Euroopan polarisaatiota ajavien ryhmien parissa. Länsimaisen yhteiskuntajärjestelmän vastaisuudesta viehättyneet ovat toistelleet vuosien ajan tietämättään tai tietoisesti putinismin viestejä, jotka on räätälöity vahvistamaan ääriryhmien yhtenäisyyden tunnetta tai tarjoamaan länsimaisen yhteiskunnan marginaalissa eläville voimaaantumisen kokemuksia. Nämäkin ryhmät ovat osaltaan vastuussa Mariupolin synnytyssairaalan pommituksesta.

Rauhanmantra ei vapauta putinisteja heidän osallisuudestaan siihen, että 96-vuotias Bergen Belsenin tuhoamisleiriltä selvinnyt Boris Romantschenko kuoli venäläissotilaan luotiin Harkovassa.
Sofi Oksanen

Helmikuun lopussa Venäjän länsimaisten hyödyllisten idioottien ja halukkaiden mahdollistajien armada ryhtyi innokkaasti pesemään putinismia itsestään. Putinin Venäjän todelliset kasvot ovat kuitenkin olleet nähtävillä pitkään ja ne ovat olleet veriset koko ajan. Pelkkä rauhanmantra ei vapauta putinisteja heidän osallisuudestaan siihen, että 96-vuotias Bergen Belsenin tuhoamisleiriltä selvinnyt Boris Romantschenko kuoli venäläissotilaan luotiin Harkovassa.

Sodanvastaisuus ei yksinään ole synonyymi vaatimukselle siitä, että Venäjä vetäisi joukkonsa Ukrainasta. Sen sijaan takertumalla ainoastaan rauhanliturgiaan Ukrainaan hyökänneen maan vastuu häivytetään. Niinpä passiivia hyödyntävä retoriikka ei itse asiassa edistä rauhaa lainkaan, vaan sotarikoksia. Olen romaanieni taustatyön vuoksi käynyt läpi niin Neuvostoliiton kuin kansallissosialistisen Saksan turvallisuuspalveluiden raportteja ja eniten minua niissä kaikissa hämmästytti passiivin runsas käyttö. Kukaan ei tuntunut olleen vastuussa mistään. Kaikki näyttivät vain noudattaneen käskyjä ja protokollia. Kaikki vaikuttivat olleen tuiki tavallisia virkamiehiä. Vaikka allekirjoituksellaan dokumentin vahvistaneen voisi ajatella olevan vastuuhenkilö edes siitä, mitä nimen yläpuolella löytyvässä tekstissä lukee, sieltä ei löytynyt yhtään ensimmäisessä persoonassa kirjoitettua lausetta. Näiden asiakirjojen läpikäyminen auttoi minua ymmärtämään, miten sortokoneistot toimivat. Yksilön vastuun häivyttäminen poistaa moraalisen vastuun.

Sivustakatsojien välinpitämättömyys tai passiivisuus ei ole vastuuvapauslauseke, vaan vihreä valo väkivallalle. Niin oli myös 1930-luvun Saksassa.
Sofi Oksanen

Sivustakatsojien välinpitämättömyys tai passiivisuus ei kuitenkaan ole vastuuvapauslauseke, vaan vihreä valo väkivallalle. Niin oli myös 1930-luvun Saksassa. "Tavalliset saksalaiset" mahdollistivat Hitlerin Saksan. He eivät olleet poikkeuksellisia ihmisiä tai synnynnäisiä psykopaatteja. Samalla tavalla "tavalliset venäläiset" rakensivat Putinin Venäjän. Myöhemmin 30-luvun "tavallisia saksalaisia" ryhdyttiin kutsumaan yleisesti natseiksi, myös heitä joilla ei ollut kansallissosialistisen puolueen jäsenkirjaa.

Passivinen retoriikka Ukrainan sodan suhteen oli vallalla paljon ennen kuin Venäjällä kriminalisoitiin virallisesta sotapropagandasta poikkeavat kannat, ja vastuunoton perääminen on vaikeaa silloin, kun sotarikoksia tekee valtio, joka ei ole koskaan tunnustanut rikoshistoriaansa. Uhriutumisen traditio sen sijaan on maassa vahva ja sitä sementoi esimerkiksi suuren isänmaallisen sodan mytologia. Stalinin lanseeraama ilmaisu toiselle maailmansodalle keskittää huomion Venäjän kärsimyksiin ja häivyttää suursodan luonteen myös meitä muita koskeneena katastorfina. Oikeasti ukrainalaisia kuoli enemmän taisteluissa Hitleriä vastaan kuin venäläisiä.

Vahvistaakseen viattoman kansansa kärsimysten summaa Stalin onnistui jopa varastamaan holokaustin omiin tarkoitusperiinsä, sillä Neuvostoliitossa se määriteltiin neuvostoihmiseen kohdistetuksi massatuhoksi. Juutalaisia ei mainita Babin Yarin, Kiovassa sijaitsevan holokaustin toteuttamispaikan, neuvostomuistomerkissä. Vasta Ukrainan uudelleenitsenäistymisen jälkeen paikka sai neuvostomonumentin lisäksi muistomerkin, jossa kunnioitetaan juutalaisten menetyksiä. Maaliskuun alussa Putinin Venäjä pommitti Babin Yaria.

Jos Neuvostoliitossa onnistuttiin häivyttämään juutalaiset holokaustista, ei ehkä ole syytä hämmästellä sitä, että "tavalliseksi venäläiseksi" itsensä määritelevä ihminen vuodattaa enemmän kyyneliä Instagram-tilinsä menettämisen kuin pommisuojassa synnyttävän ukrainalaisen vuoksi. Suomen venäläisjärjestöjen keskusjärjestö julkaisi maaliskuun alussa kannanoton venäläisten kokemasta syrjinnästä ja vaati Venäjän suurlähetystön tavoin nollatoleranssia venäjänkielisiin kohdistuvalle vihapuheelle. Sotaa ei rauhanmantran säestämässä ulostulossa mainittu ollenkaan ja vetoomus oli julkaistu ennen Venäjän uusia sotapropagandalakeja. En väitä, etteivätkö venäläiset olisi kärsineet toisessa maailmansodassa tai etteikö venäläisen mahdollisesti kokema rasismi olisi yhtä vakavaa kuin jonkun muun. Omat menetykset eivät kuitenkaan oikeuta toisten kokemien tragedioiden järjestelmällistä sivuuttamista.

Nyt myös Venäjän media julistaa rauhan sanomaa. Se tarina on vanha ja tuttu, sillä propagandansa mukaan Neuvostoliitto ei ollut koskaan millään muulla kuin rauhan asialla ja aivan erityisesti sillä asialla operoi KGB. Rauhanliike oli Neuvostoliitolle työkalu, jonka avulla se pyrki vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen länsimaissa: Yhdysvaltojen ydinaseohjelma oli uhka koko maailmalle, mutta kommunistiset puolueet marssivat jatkuvasti rauhan puolesta.

Oikeasti rauhan aika koitti Baltian maille vasta, kun neuvostojoukot poistuivat alueelta 1990-luvulla. Siksi tässä rauhanmantran ylitarjonnan ajassa hyvä muistaa, että Ukrainaan saadaan rauha vain ja ainoastaan Venäjän joukkojen vetäytymisellä.

Kansan köyhyys palvelee Kremlin hallintoa ja siksi väestön elintason nostaminen ei ole koskaan ollut Moskovalle tärkeää.
Sofi Oksanen

Rauhanmantran lisäksi "tavallisiksi venäläisiksi" itsensä määritelleet ihmiset julistavat sitä, kuinka he eivät ole poliittisia tai eivät ymmärrä politiikasta mitään, jopa silloin kun asiasta ei edes kysytä. Kavahdan itse aina tällaisia lauseita, sillä jokainen ihminen käyttää kieltä ja rakentaa todellisuutta valitsemillaan ilmaisuilla. Putinin Venäjällä informaation ja kielen kontrolli on keskeistä politiikkaa. Mutta minä käytän sanaa toisin kuin venäläinen.

Neuvostoliitossa poliittisiksi kutsuttiin ihmisiä, jotka joutuivat leirille, vankilaan tai mielisairaalaan dissidenttitoimintansa vuoksi. Muunlaisia referenssejä poliittiselle ei ollut. Puolueesta puhuttiin kyllä, mutta poliitiikka ei ollut sille synonyymi. "En ole poliittinen" voi tarkoittaa venäläisen suusta yhtä kuin sitä, että "en halua vankilaan" tai että "en ole hullu". Tai että "en ole toisinajattelija enkä kuulu oppositioon". Poliittisella tai politiikalla on siis Venäjällä täysin erilainen kaikupohja kuin lännessä. Putin salli oligarkeille käsittämättömien omaisuuksien hallintaoikeudet, kunhan he pysyttelivät erossa Kremlin asioista eli poliitikasta. Oligarkki, joka pyrki tekemään toisin, Mihail Hodorovski, joutui vankilaan ja sittemmin maanpakoon. "Tavallinen venäläinen" ei koskaan halua pitää itseään "poliittisena" ja ilmaistessaan itseään näin hän tulee samalla kannattaneeksi vallitsevaa konsensusta.

Merkittävä osa venäläisistä elää kuitenkin kuukausituloilla, jotka vastaavat muutamaa sataa dollaria, ja silloin arkielämästä selviäminen vie kaiken energian. Kansan köyhyys palvelee Kremlin hallintoa ja siksi väestön elintason nostaminen ei ole koskaan ollut Moskovalle tärkeää. Näiden ihmisten mahdollisuudet muuttaa maansa suuntaa on haudattu terveys- ja ruokahuolien alle. He eivät kerro Instagramissa tai länsimediassa olevansa "tavallisia venäläisiä", sillä he eivät matkusta eikä heillä välttämättä ole pääsyä verkkoon. Sen sijaan putinistit, jotka piiloutuvat nyt näiden kansanosien taakse väittämällä olevansa "tavallisia venäläisiä", olisivat voineet estää Venäjää muuttumasta Titaniciksi.

Esimerkiksi ja inspiraatioksi olisi käynyt Ukrainan omanarvontunnon vallankumous vuonna 2014. Kansannousu oli erittäin tavallisten kansalaisten, myös venäjänkielisten, voimanponnistus, ja niin on myös Ukrainan puolustussota. Ne kummatkin todistavat siitä, mitä aktiivinen ja osallistuva kansalaisuus voi saada aikaan. Juuri siksi niiden leimaaminen ulkopuolelta operoiduksi vallanvaihdoksi tai CIA:n natsiprojektiksi on Kremlille niin tärkeää; venäläisten on ymmärrettävä, ettei moinen oikeasti muka ole mahdollista.

Ehkäistäksemme tulevien "tavallisten ihmisten" mahdollistamien totalitarististen järjestelmien syntymistä meidän on välttämätöntä ymmärtää, miten sellainen yhteiskunta rakennetaan. Siksi "tavallisten ihmisten" vastuusta putinismin nousussa on puhuttava. "Tavalliset ihmiset" voivat nimittäin valita myös toisin.

Omat venäjää puhuvat ystäväni eivät ole tyytyneet vain vaatimaan rauhaa. He ovat tehneet selväksi, ketä pitävät Ukrainaan hyökänneenä tahona, ja ovat vastustaneet Putinin hallintoa pitkään. Kirjailija Mihail Siskin esimerkiksi kieltäytyi edustamasta Putinin Venäjää kansainvälisillä kirjamessuilla jo vuonna 2013. Valitettavasti Siskin kaltaiset venäläiset, jotka ovat luopuneet omista eduistaan ja jopa rakkaasta kotimaastaan vastustaakseen putinismia, edustavat vähemmistöä. Näin ollen he eivät ole "tavallisia venäläisiä".

14 kommenttia