Moottori takana, ja vetotapa luonnollisesti myös. Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa tarvitsi edullisia perheautoja, ja kyseinen ratkaisu antoi mahdollisuuden edullisten kansanautojen valmistukseen.

Skoda jäi sodan jälkeen rautaesiripun taakse, mutta muista itään jääneistä autotehtaista poiketen Tsekkoslovakiassa ei valmistettu koskaan lisenssillä kopioita vaan ainoastaan itse suunniteltuja automalleja.

Ensimmäisenä takamoottori ja -veto istutettiin vuonna 1964 esiteltyyn 1000 MB:hen, joka korvasi Octavian. Tästä alkoi pitkä takamoottoristen autojen sarja, joka loppui vasta Berliinin muurin murtuessa ja Itä-Euroopan alettua modernisoitua kohti länttä.

1960-luvun alussa kyseessä ei ollut mitenkään eksoottinen ratkaisu. VW Kupla, Renault 8, Simca 1000, NSU Prinz, Hillman Imp, Fiat 500/600... Euroopan tiet olivat vielä täynnä edullisia ja ennen kaikkea edullisesti valmistettuja autoja.

1000 MB – kirjaimet tulevat tietysti auton valmistuspaikasta, eli Mladá Boleslavasta – oli tuotannossa vuosina 1964–69. Tuona aikana niitä tehtiin yli 443 000 kappaletta.

Vuosikymmenen vaihtuessa tarvittiin korvaaja ja sellaiseksi tulivat 100- ja 110-mallit, joiden tuotanto alkoi vuoden 1969 lopulla. Niitä valmistettiin vuoteen 1977 mennessä jo yli miljoona kappaletta. Mallisarjan ehdoton helmi on 110 R.

Seuraavalle vuosikymmenelle marssittiin 105/120-mallisarjan avulla. Kun mallisarjan tuotanto loppui vuonna 1989, niitä oli tehty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Tuon sarjan viimeiset edustajat olivat 135 ja 136, joista etenkin ensimainittu Rapidina on nykyään haluttu tuote. Palaamme siihen ensi numerossa koeajon myötä.

1. Skoda 110 R – Ruma ankanpoikanen, josta kehittyi joutsen

2. Skoda 1100 MBX De Luxe – Ylellisyyttä 60-luvun Tsekkoslovakiasta

3. Skoda Rapid 135 – Viimeinen takamoottorinen coupé