Vuosi 2024 on valtakunnallinen sivistyksen teemavuosi. Sivistys on erikoinen termi, ikään kuin sivistyssana jo itsessään. Kun ”sivistys” mainitaan, kuulijat tapaavat nyökytellä, mutta samalla katseet lasittuvat: mitähän tällä hienolla sanalla nyt tarkkaan ottaen tarkoitetaan? On korkea aika hakea sivistyksen käsite alas kansakunnan kaapin päältä ja tomuttaa sen merkitys vastaamaan myrskyisän nykymaailman vaatimuksia.

Selvää on, että sivistys ei tyhjene siihen tietoon ja ymmärrykseen, jonka olemme koulussa ja myöhemmissä opinnoissa tietoisuuteemme downloadanneet. Tämä on käynyt entistäkin selvemmäksi sitä mukaa kuin olemme ulkoistaneet omien korviemme välisen muistin verkon hakuohjelmille. Huimaa vauhtia kehittyvä tekoäly korostaa ilmiötä entisestään, kun perhejuhlien onnittelupuheitakaan ei enää tarvitse kirjoittaa itse.

Minusta näyttää, että sivistyksen ytimeen jää vuorovaikutus, dialogi, kommunikaatio tai viestintä, millä sanalla sitä kulloinkin halutaan nimittää. Vuosituhannen vaihteen jälkeen tapahtunut tiedonvälityksen digitaalinen vallankumous on tehnyt tämän peräti välttämättömäksi.

Mikään viranomainen tai lainsäätäjä ei enää pysty valvomaan, millaista tietoa kansalaisille annetaan ja erityisesti, mitä tietoa kansalaisille ei anneta – eikä myöskään sitä, millaisia viestejä kansalaiset toisilleen lähettävät. Julkisuudella ei ole enää virallista portinvartijaa, ja viestintä on siirtynyt ihmisten omavalvonnan piiriin.

Ei ole mikään ihme, että tässä omavalvonnassa on vielä aika tavalla harjoittelemista. Se on valtava murros sivilisaation historiassa. Sosiaalinen media on ollut ihmisen elämänlaatua parantamassa (sic!) vasta parinkymmenen vuoden ajan siinä missä televisio seitsemänkymmenen, radio sadan ja kirjapaino viiden vuosisadan.

Lopulta kysymys on demokratian tulevaisuudesta. Demokraattinen yhteiskunta ei ole itsestäänselvyys. Economist Intelligence Unit -tutkimuslaitoksen mukaan vain noin kahdeksan prosenttia ihmiskunnasta elää täyden demokratian piirissä. Suomi onneksi kuuluu tähän vähemmistöön. Maapallon asukkaiden enemmistöllä ei ole kansanvaltaisia perinteitä.

Niin demokratian kuin koko sivilisaationkin kohtalo on olennaisesti ihmisten keskeisen keskustelun, neuvottelun ja sopimisen varassa. Yhteisymmärrykseen pyrkiminen kaikille yhteisistä kysymyksistä on välttämätöntä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeät ratkaisut ovat yhä selkeämmin ylikansallisia ja ylikulttuurisia. Siksi vuorovaikutus- ja keskusteluosaaminen on sivistyksen ydin ja keskeinen merkitys. Se alkaa lähimmäisistämme ja ulottuu yli planeetan.

Kolmen sanan kiteytys: sivistys on kommunikaatiota. Sivistynyt kommunikaatio tarkoittaa sitä, että kuuntelemme ja kuulemme, mitä toisella on sydämellään ja yritämme ymmärtää hänen tarkoituksiaan ja merkityksiään. Se vaatii ensi sijassa hyvää tahtoa ja pyrkimystä yhteisymmärrykseen sen sijaan, että pyrkisimme selviytymään väittelyssä voittajana.

Jos onnellisesti käy, tämä saattaisi olla mahdollista politiikankin mustavalkoisessa tiimellyksessä.