Image

Sirkushevosen suusta


Lapsiin kohdistetaan varoja usein siksi, että heistä tulisi aikoinaan hyviä veronmaksajia. Samalla suuntaisella logiikalla tulee toimittua usein vanhempanakin, kirjoittaa Niklas Thesslund pääkirjoituksessaan.
Kuvat Juha Törmälä

Poika soitti toisena kesälomapäivänään isovanhempiensa luota. Mökille mukaan pakattu virveli ei toiminut vaan sotki siimat. Soitosta alkoi huvittava mutta täysin tyypillinen tapahtumaketju: ajoin töistä kotiin, etsin samanlaisen virvelin käsiini ja kuvasin kaksi lyhyttä videopätkää siitä, miten siima tulisi laittaa, jotta sotkuja ei tulisi. Lähetin ne poikani puhelimeen, mutta ohjeidenkin jälkeen siima meni sykkyrälle.

Lopulta siimat saatiin suoriksi vasta sotkuista virveliä kuvanneessa Facetime-puhelussa, mutta se on oikeastaan sivuseikka. Pääpihvi on tässä: kukaan muu kuin poikani tai hänen siskonsa ei olisi saanut minua näkemään yhtä nopeasti vaivaa, väsäämään samalta istumalta mitään videoklippejä tai ohjeistuksia. Ei virvelin käytöstä eikä mistään muustakaan.

Kaikki kävi niin luontevasti – totta kai säntään heti avuksi vaikka sitten puhelimella satojen kilometrien päästä – että tuskin olisin osannut kiinnittää sattuneeseen huomiota, ellen olisi vastikään lukenut sarjakuvataiteilija Lauri Ahtisen tuoretta albumia Eropäiväkirja. Se on piirretty autofiktio Ahtisen avioerosta, jonka päällimmäiseksi syyksi Ahtiainen nostaa keskittymisensä perheen neljään lapseen. Ahtinen ei suoranaisesti kirjoita ruuhkavuosista tai mistään sellaisesta kurahaalariarjesta, joka jauhaisi aikuisten välisen suhteen palasiksi, vaan pikemminkin omasta taipumuksestaan priorisoida vanhemmuus ohi parisuhteen.

Yhdessä albumin avainkohtauksessa Ahtisen isä ällistelee poikansa jaksamista ja tarmoa, miten tämä on vienyt lapsia uimaan ja puistoihin ja hoitanut vielä kotihommatkin. Vanhemmalle miehelle moisesta repimisestä tulee mieleen sirkushevonen, Ahtiselle uusi normaali. Aihetta myöhemmin miettiessään Ahtinen kieltää tekevänsä temppuja muiden vaatimuksesta tai kiitoksia saadakseen, vaan sanoo olevansa aito sirkushevonen. Aito sirkushevonen puskee omasta halustaan.

Monien nykyisien oma halu moiseen taas lienee seurausta useammasta samanaikaisesti vaikuttavasta voimasta. Karrikoidusti on niin, että teki lastensa eteen mitä hyvänsä, on tullut jo tehneeksi aiempia miespolvia enemmän. Se on palkitseva ja koukuttavakin tunne: täällä on tällaista koskematonta maaperää miehenä astua, vielä kun nämä pyykit laitan koneeseen, kukaan mies ei ole koskaan tehnyt yhtä paljon kotitöitä yhden päivän aikana.

Sirkushevosen päällimmäinen tunne on vapaus näyttää ja ymmärrys siitä, että se riittää: ei ole lukemattomilta aiemmilta polvilta valunutta lyijynraskasta myyttiä hyvästä isästä.

Muita syitä sirkushevosisäksi ryhtymiselle voivat olla vaikeammin ennustettavaksi käynyt työelämä. Miehetkin kääntyvät kotiin päin, kuten nuorten aikuisten identiteettejä tutkinut Rasmus Mannerstöm kesäkuun Imagessa sanoi.

Lopulta en silti loppuun asti usko, että halu hoitaa vanhemmuuttaan mahdollisimman hyvin tai sellainen ensisijaisesti isyydelle omistautuminen, jota Ahtinenkin kuvaa, olisi reagointia siihen, miten edelliset miespolvet ovat toimineet. Reflektiivisyydessään se yliälyllistää vanhemmuuden, jossa siinäkin on aina helpompaa siirtää eteenpäin omia kokemuksia kuin käydä tietoisesti toimimaan niitä vastaan.

Ylisukupolvisuus tuottaa tietenkin myös toisenlaista kuin omistautuvaa vanhemmuutta ja siksi toimittaja Kati Kelola haastatteli tähän numeroon uutta lapsiasiainvaltuutettua Elina Pekkarista. Avaaja-palstan haastattelussa Pekkarinen peräänkuuluttaa lasten oikeutta saada osuutensa yhteiskunnan voimavaroista. Pekkarinen sanoo meidän usein ajattelevan, että lapsiin pitää kohdistaa rahaa, jotta saamme heistä aikanaan hyviä veronmaksajia, vaikka YK:n lastensuojelusopimus velvoittaa kohdentamaan lapsiin varoja vain siksi, että he ovat lapsia, joilla on oikeus hyvään lapsuuteen.

Kun muutettavat muutetaan – rahavarat voimavaroiksi ja tarkastelu mikrotasolle – Pekkarisen muistutus on paikallaan meille sirkushevosillekin.

Julkaistu: 19.6.2019