Mondo

Sirkus Saalbach



Sirkus Saalbach

Itävallan Saalbach sopii koko perheelle. Rinteitä löytyy kaiken tasoisia hiihtokoululaisille sopivista laskuista vapaalaskijoiden suosikkeihin. Tarjolla on laskemisen lisäksi paljon muutakin ohjelmaa.
Teksti Minna Hietakangas
Kuvat Kai Kuusisto

Tanssia lumella. Sitä laskettelu tavallaan on, olivatpa välineinä sitten sukset tai lumilauta. Ja tässä Itävallan Saalbachissa luikertevassa, seitsemän kilometriä pitkässä rinteessä on vipinää kuin lauantai-iltana riehakkaan ravintolan tanssilattialla.

Alpeilla sää on usein hyvin arvaamaton, mutta tällä kertaa meillä on onnea mukana. Aurinko valaisee maiseman sädehtiväksi lumipeitoksi, kun vielä edellisenä päivänä kylässä satoi märkää lunta.

”Kolme kilometriä moottoritietä, olkaa hyvä ja nauttikaa!” huudahtaa Simon Hodges meille. Hodges on hiihto-opas ja Saalbachin perin pohjin tunteva monitoimimies. Hänen sutkauksensa moottoritiestä on osuva: keväthangilla näillä rinteillä kiitää vieressä laskijoita eri nopeuksilla ja joskus vähän muiden välineitä hipoenkin. Silti yhteispeli on sujuvaa.

Kävijöiden määrällä mitattuna Saalbach on Euroopan – ja samalla maailman – toiseksi suurin hiihtokeskus, vaikka rinnekilometreissä mitattuna se löytyy sijalta kymmenen. Yksi syy Salzburgerlandin osavaltiossa sijaitsevan keskuksen suosioon on varmasti toimivuus. Suurin osa hisseistä on uusia ja tehokkaita – Itävallan hiihtokeskukset tunnetaankin moderneista hissijärjestelmistään. Ne kiidättävät ylös niin vauhdikkaasti, ettei ala-asemille synny liian hitaita jonoja edes vilkkaimpina päivinä.

Laskeminen halutaan Itävallassa tehdä kaikin puolin mukavaksi. Tuolihisseissä on tuulelta suojaavat kuomut, osassa lämmitetyt penkitkin. Taannoin avattiin gondoliyhteys, joka liittää Saalbachin erityisesti vapaalaskijoiden suosimaan Fieberbrunnin keskukseen. Se sijaitsee Tirolin osavaltion puolella.

Tapaamme lumilautailevan, kolmekymppisen brittiparin Carley Williamsonin ja Jamie Thorpen. He ovat ihastuneet Saalbachiin niin, että aikovat mennä naimisiin hiihtokeskuksessa ensi maaliskuussa. He ovat juuri oikeat ihmiset kertomaan, mikä paikassa viehättää.

”Täällä elämä vain on niin ihanaa”, manchesterilainen pariskunta sanoo. ”Olemme käyneet täällä erilaisten kaveriporukoiden kanssa 6–7 vuoden ajan. Kaikki paikat ovat näppärästi kävelymatkan päässä. Rahoilleen saa täällä lomalla paljon vastinetta. Ihmiset ovat rentoja, siitäkin pidämme.”

Kun laskettavana on 270 rinnekilometriä ja lumille vie 70 hissiä, voi olla vaikea päättää, minne suunnistaisi. Rinnekarttaan on onneksi koottu muutamia puolen päivän mittaisia reittejä rinnekuvauksineen.

Jos haluaa Saalbachissa laskea kaikki hiihtoalueet kiertävän reitin, saa lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan eikä siltikään ehdi pitää pitkää lounastaukoa. 68 kilometrin pituinen reitti kestää seitsemän tuntia, ja hissejä on matkalla yhteensä 32. Se päihittää lukujen valossa esimerkiksi Italian Dolomiittien kuuluisan Sella Rondan.

Aiemmin Saalbach tunnettiin etenkin rempseästä biletyksestä. Kylässä ei ole samanlaista jetsethohtoa kuin Sveitsin St. Moritzissa ja Zermattissa tai yhtä idyllistä pikkukylän tunnelmaa kuin Aiostan laaksossa Italiassa.

Hiihtokeskuksen iskulause Home of Lässig tarkoittaa huoletonta paikkaa. Ehkä eniten lumilomasta Saalbachissa nauttiikin keskitason laskija, joka viihtyy myös ruokaillessaan leppoisissa, rustiikkisissa rinneravintoloissa. Toisaalta alueella on jokaiselle lumilomailijalle jotakin, niin lapsiperheille kuin vapaalaskijoille.

Hollantilainen Sophie Dölleman on täällä seitsemän hengen kaveriporukassa. Siihen mahtuu monenlaista laskijaa. ”Me lautailijat patikoimme lumikengillä hyville laskupaikoille rinteiden ulkopuolelle. Osa porukastamme laski rando- eli vaellussuksilla”, Sophie kuvailee.

Aurinkokelillä voi myös laskea vaikka terassilta toiselle. Ilottelu käynnistyy rinneravintoloissa jo iltapäivällä. Hinterhag Alm -ravintolaa kehutaan yhdeksi koko Alppien parhaista after ski -bileiden paikoista. Hauskanpitoa voi jatkaa kylänraitilla Spitzpubissa tai Eva Almin terassin lämpölamppujen alla. Eikä hyvää ilta-ateriaa tarvitse kauan etsiä.

Hiutaleet kieppuvat pyörteinä ilmassa lumikissan ympärillä, kun siirtyy laaksosta illalliselle vuorille Spielbergshausiin. Rinnekoneen valot leikkaavat hämärää, kun me matkustajat seisomme toppavaatteissamme raikkaassa ulkoilmassa kapistuksen häkissä.

Tunnelma tiivistyy jo alkuillasta Höllin perheen omistamassa ravintolassa niin, että hymyilyttää. Perinteisiin nahkasortseihin sonnustautunut haitaristi soittaa, ja nurkka­pöydissä tanssitaan pian penkeillä. Kädet paukuttavat tahdissa pöytiä ja kohottelevat litran tuoppeja. Sitten piirrellään hassuja kuvia kasvoihin mustalla ja punaisella maalilla.

Aterian jälkeen on vielä edessä elämys. Takaisin laaksoon pääsisi lumikissalla, mutta kuka sen kyydin haluaisi, kun voi laskea kelkallakin. Sillä huristellaan 1 311 metristä alas kolmen kilometrin matka. Tyyli on vapaa, ja jarruttaminen onnistuu, jos onnistuu. Samoin ohjaaminen.

Pienen muovikelkan vauhti kiihtyy lumikissan tekemällä radalla. Jaloilla jarrutellessa kasvoille ja vaatteille pöllyää lunta. Kelkka vikuroi puolelta toiselle, hyppää töyssystä ilmaan. Lopussa se ajautuu poikittain ja pysähtyy. Naurattaa, ja hetken on hiljaista. Kuuluu vain vuoristojoen kohinaa. Tätä on Saalbach – ilonpitoa avarassa maisemassa.

Aamuisin kylän kadulta kuuluu hotellihuoneeseen monojen ja suksien kopina, illalla raitilla raikuu laulu ja nauru. Jos lomapäivään jää vapaata, sitä voi täyttää monenlaisilla puuhilla rekiajelusta curlingiin.

Onneksi niiden vastapainoksi löytyy myös rauhallisempia paikkoja, kuten Alpinresort Sport & Span iso sauna. Suomalainen kylpijä huomaa heti ensimmäisenä, että löyly on kovin laimeaa. Mutta sitten sisään astuu saunamestari. Kookas mies siirtää löylyvesiastian lauteilta kiukaan kupeeseen, ja lauteille ilmaantuu lisää ihmisiä.

Saunamestari asettelee kiukaan lähelle jääpaloilla täytetyn astian, lumella täytetyn saavin, eukalyptuksen tuoksuista nestettä sekä suuren viuhkan. Alkaa saunarituaali nimeltä Aufguss. Siinä mestari levittää ilmaan tuoksulöylyjä, joita saunojat hengittävät. Eukalyptuksella terästetty löyly voimistuu joka henkäyksellä ja avaa tukkoisemmankin nenän. Välillä mestari kaataa jäitä kiukaalle ja vispaa ilmassa pyyhettä. Lämpö leviää aaltoina saunan joka nurkkaan.

Viimein hän asettaa kiukaan päälle kaksi suurta lumikimpaletta, ja taas leyhytellään vimmatusti pyyhkeellä. Ylälauteella alkaa tulla tukalat paikat. Kun saunamestari ottaa esiin viimeisen aseensa, valtavan viuhkan, jolla hän vispilöi ilmaa, on pakko siirtyä alalauteelle. Suomalainen matkailija tietää saunoista paljon mutta ei todellakaan kaikkea.

Matka Saalbach sijaitsee lähellä Saksan rajaa, Salzburgerlandin ja Tirolin alueella. Suomesta sinne järjestää valmismatkoja STS Alppimatkat. Norwegian ja Finnair lentävät talvikaudella suoraan Salzburgiin, meno-paluu alkaen 150 e. Salzburgin kentältä on Saalbachiin 85 kilometriä, ja ajomatka mutkaisella tiellä vie puolitoista tuntia.

Hiihtokausi Saalbachin hiihtokausi käynnistyy yleensä joulukuussa ja kestää maaliskuulle saakka. Hiihtoalueita on neljä: Saalbach, Hinterglemm, Leogang ja Fieberbrunn. Päivälippu maksaa huippusesonkina 52 euroa, kuuden päivän lippu 250 euroa.

Kun Saalbachin ja naapuri Zell am Seen yhdistävä hissi aikanaan valmistuu, Saalbachista tulee 360 ­rinnekilometrillään Itävallan suurin ­hiihtokeskus. Hissin rakentaminen on jo aloitettu. Hiihtoalueet yhtyvät Viehoffenin kylässä, jonne pääsee jo nyt laskemaan Saalbachista hiihtobussilla.

Rinteet Saalbach sopii kaikentasoisille laskijoille, ja rinteitä on joka ilman­suuntaan, joten kehnommallakin kelillä on useimmiten laskettavaa. Bernkogelin rinteet sopivat aloittelijoille ja hiihtokoululaisille. Myös Leogang on otollinen lapsiperheille. Fieberbrunnia suosivat vapaalaskijat. Hinterglemmissä on mukavan vaihtelevia, vaatimustasoltaan erilaisia rinteitä sekä iltamäki. Taitava laskija ottaa mittaa Schattbergin rinteistä. Kiva kohde on myös Kohlmais, josta aamuisin löytää pehmeän lumen alueita rinteiden vieressä.

Ravintolat Saalbachin 60 rinneravintolassa tarjoillaan tuhtia ruokaa, vaikkapa gulassikeittoa, kasnockenia eli juustolla kuorrutettua munapastaa, wieninleikkeitä ja pannukakkuja. Hinterglemmissä sijaitsee Itävallan vanhin rinneravintola, tunnelmallinen Pfefferalm. Varaa mukaan käteistä, sillä ravintolassa ei ole sähköjä eikä pankkikortti käy. Maista täällä kaiserschmarrnia: valurautapannussa tarjoiltava pannukakku on suussasulava.

Leogangin alueella sijaitseva moderni Hendl Fischerei erottuu perinteikkäistä rinneravintoloista ja tarjoaa parhaat näköalat. Sen listalta löytyvät niin kvinoasalaatti, tofuburgeri kuin valkoisen pitsan kaltainen flammkuchen – ja kaakaomukillinen on suurimmasta päästä. Ulkona mehubaarista saa smoothieita, jäätelöä ja tuorepuristettuja mehuja. Paikka tunnetaan myös after ski -menostaan.

Seppi’s on virkistävän moderni mutta silti kodikas ravintola Saalbachin kylässä. Se on keskittynyt italialaisiin ruokiin ja viineihin, onhan omistajalla viinitila Firenzen liepeillä. Listalla on taiten tehtyjä pastoja, liharuokia ja kalaa sekä raikas sitruuna-proseccojälkkäri.

Julkaistu: 15.1.2018