Apu

Simo Frangen: ”Lapsuuteni haaveena oli tulla NHL-jääkiekkoilijaksi – Nakkilan Nakkilan Nastan C-junioreissa olin ykkösketjun keskushyökkääjä”

Simo Frangen: ”Lapsuuteni haaveena oli tulla NHL-jääkiekkoilijaksi – Nakkilan Nakkilan Nastan C-junioreissa olin ykkösketjun keskushyökkääjä”
Simo Frangén haikailee anniskeluravintolassa vietetyn äänekkään laatuajan perään ja tunnustaa menettävänsä hermonsa jankuttajien kanssa.
Julkaistu: 15.6.2020

Pikkupoikana ihailin Lasse Viréniä, joka voitti neljä olympiakultaa. Kun hän oli voittanut Münchenissä, missä hän myös kaatui mutta nousi ja voitti silti, juoksin minäkin omakotitalomme ympäri monta kertaa ja kuvittelin olevani Lasse Virén.

Lapsuuteni haaveena oli tulla NHL-jääkiekkoilijaksi. Silloin pelattiin pihapeliä kavereitten kanssa. Myöhemmin, kun olen katsonut itseäni peilistä, huomaan, että rahkeet eivät olisi ehkä riittäneet. En ole sellainen kaapin kokoinen järkäle. Mutta Nakkilan Nastan C-junioreissa olin ykkösketjun keskushyökkääjä: eli pääsin jo melkein NHL-tasolle!

Hermoni menevät, kun jokin asia on jo sovittu, ja toinen alkaa uudestaan jankkaamaan siitä samasta asiasta. Palavereissa on yleensä aina vähintään yksi tällainen tyyppi. Siksi palavereissa ei useinkaan voita se parhaiten perusteltu mielipide, vaan se tyyppi, joka jaksaa jankata asiaansa, kunnes kaikki kyllästyvät.

Voidakseni hyvin tarvitsen sitä, että pääsen istumaan anniskeluravintolaan ja saan siellä kavereitten kanssa mölytä kovaan ääneen. Nyt se on vähän kortilla. Se sosiaalinen meininki on parasta, kun hyvin sujuneen työviikon jälkeen pääsee käymään kuulumiset läpi kavereiden kanssa. Melutaso nousee tasaisesti, ja mielipiteet tulevat varmemmiksi.

Ystäväni ihmettelevät sitä, että aina kun tulen kotiin, vaihdan pyjaman päälle, oli sitten keskipäivä, ilta tai aamu. Olen aina kotona pyjama päällä. Usein minulta kysytään, olenko kipeä. En ole, mutta tykkään mukavuudesta, ja pyjama on sellainen rento, pehmeä vaate.

Mieluummin kuolen kuin olen kuolematta siinä vaiheessa, kun olen jo niin vanha ja huonossa kunnossa, että elämä ei enää ole kivaa ja minusta on muille lähinnä vaivaa ja harmia.

Sen päivän haluaisin nähdä, kun tulee ensimmäinen kesäteatteriensi-iltani, jossa näyttelen Unto Monosta Someron Esakalliolla. Kysyin itseltäni: Olenko minä näyttelijä? En ole. Entä oliko Unto Mononen näyttelijä? Ei ollut. Eli – miksi en olisi paras mahdollinen ihminen näyttelemään Unto Monosta?

Aion vielä opetella sen, että kun olen kylässä ja käyn wc:ssä, en käännä vessapaperirullaa, vaikka se on laitettu telineeseen väärin päin. Yritän olla puuttumatta kodin sisustukseen näin radikaalilla tavalla. Minusta rullan pitää olla niin, että paperi tulee ulkokautta. Mutta olen huomannut, että kaikki eivät ole tajunneet tätä. Turussa törmäsin juuri tällaiseen väärinpäin-tapaukseen ja olin järkyttynyt.

Viimeksi ilahduin suuresti, kun pääsin suunnittelemaan palindromikirjaa Kiroileva siili -piirtäjän Milla Paloniemen kanssa. Palindromi on ilmaus, joka on sama etu- ja takaperin. Kirjan teemana on seksi, ja työnimenä on Edestä- ja takaapäin. Nimi sopii sekä seksiin että palindromiin. Suosikkipalindromini on: ”Alapää jäätyy. Syy: tää jääpala.”

Kommentoi »