Tärkeintä on aito anteeksipyyntö – Yksi räikeimmistä itäaasialaisten pilkkaamisen tavoista on aina ollut silmien venyttäminen sormilla vinoiksi
Kun lukee aasialaisia sanomalehtiä, on selvä, että suomalaisten kansanedustajien eleet nähdään kolonialismin jatkumona eikä pilana, kirjoittaa Teppo Turkki.
Miss Suomi -asemansa jo menettäneen Sarah Dzafcellen aasialaisia loukkaava silmänvenytyskuva, ja heti perään perussuomalaisten kansanedustajien Juho Eerolan ja Kaisa Garedewin sekä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkysen julkaisemat aasialaisten ulkonäköä rasistisesti herjaavat kuvat vaarantavat Suomen maineen Aasiassa.
Kansanedustajien rasistiset eleet ovat nousseet Japanin ja Etelä-Korean suurimpien sanomalehtien uutisiksi. Idän somevirrassa kuten TikTokissa leviää satoja erityisesti nuorten aasialaisten loukkaantuneita kommentteja ja Suomea kritisoivia videoita.
Miksi?
Koska Aasiassa vallitsee vahva kunnian, kasvojen säilyttämisen ja keskinäisen kunnioituksen kulttuuri.
“Kasvot” ovat peili ihmisen maineeseen, kunniaan ja sosiaaliseen arvostukseen. Kasvot voi menettää julkisella loukkauksella. Mikä aiheuttaa häpeää, joka on aasialaisessa kulttuurissa vahvimpia negatiivisia tunteita.
Siksi aasialaisissa kulttuureissa on perinteisesti tarkkaa, ettei toista nolata muiden edessä. Loukkaaminen on äärimmäisen epäkohteliasta ja vahingollista sosiaalisille suhteille.
”Aasialaiset tulkitsevat, että kun länsimaalainen tekee vinot silmät -eleen, hän ikään kuin jatkaa vanhaa rasistista perinnettä.”
Yksi räikeimmistä itäaasialaisten pilkkaamisen tavoista on aina ollut silmien venyttäminen sormilla vinoiksi. ”Vinojen silmien” elettä on länsimaissa käytetty halventavana matkimisena, jolla irvaillaan aasialaisten kasvonpiirteille.
Itäaasialaisissa kulttuureissa tällainen ele tunnistetaan välittömästi rasistiseksi loukkaukseksi ja ele herättää hyvin voimakkaita tunteita. Hämmennystä, vihaa ja ennen kaikkea syvää loukkaantumista.
Ele viestii aasialaisille, että heidän ulkonäkönsä on pilkan aihe, ja että heitä pidetään oudonnäköisinä tai alempiarvoisina vain etnisen taustansa vuoksi.
Historiallisesti silmien vinoon vääntely on ollut länsimaissa sukupolvien ajan tapa pilkata ja alentaa aasialaisia. Ele työntää aasialaisia ulkopuolisiksi ja viestii, että heidän ulkonäkönsä on jokin koominen karikatyyri.
Kun nyt lukee japanilaisia, korealaisia ja hongkongilaisia sanomalehtiä käy heti selväksi, että suomalaisten kansanedustajien eleet nähdään edelleen kolonialismin ja rodullistamisen jatkumona eikä yksittäisenä pilana.
Aasialaiset tulkitsevat, että kun länsimaalainen tekee vinot silmät -eleen, hän ikään kuin jatkaa vanhaa rasistista perinnettä, jossa eurooppalaiset tai amerikkalaiset asettuvat yläpuolelle ja halveksivat “idän” ihmisiä.
”Kuvilla viitattiin heidän oletettuun alempiarvoisuuteensa suhteessa valkoihoiseen rotuun.”
Siirtomaa-aikoina ja rotuteorioiden kulta-ajalla 1800–1900-luvuilla kehittyi stereotypioita, joilla eurooppalaiset kuvasivat muita rotuja halventavasti. Aasialaiset, joita kutsuttiin “mongoloidiksi roduksi”, piirrettiin pilakuvissa usein kapeasilmäisinä, kieroon katsovina karikatyyreinä.
Kuvilla viitattiin heidän oletettuun alempiarvoisuuteensa suhteessa valkoihoiseen rotuun.
Kun nykypäivänä länsimainen ihminen venyttää silmänsä vinoksi pilkkamielessä, aasialaisille kaikuu kolonialismin aika. Parlamentin jäsenten Tynkkysen, Eerolan ja Garedewin silmänvenytyskuvissa toistuu kolonialistinen valta-asetelma, jossa länsi nauraa idälle.
”Idässä anteeksipyyntöä ei nähdä heikkouden merkkinä, vaan päinvastoin kunniallisuutena.”
Kun rasistinen loukkaus on tapahtunut, niin Itäaasialaisessa kulttuurissa korostuu anteeksipyyntö, joka on moraalinen velvollisuus loukkauksen jälkeen. Julkinen anteeksipyyntö toimii sosiaalisena korjausmekanismina, jonka avulla loukatun osapuolen kasvot pyritään palauttamaan ja yhteisön tasapaino ennallistamaan.
Esimerkiksi Aasiassa liike-elämässä toimivat kansainväliset yhtiöt ovat oppineet kantapään kautta, että asiakkaat odottavat loukkauksen jälkeen anteeksipyyntöä ja konkreettisia toimia heti, muuten seuraa ankara vastareaktio.
Kiinassa länsimaiset brändit (kuten muotitalo Dior tai kellomerkki Swatch) ovat joutuneet pyytämään julkisesti anteeksi ja vetämään loukkaavaksi koetun mainoksen pois, kun niiden kuvasto on sisältänyt aasialaisia halventavia elementtejä.
Yritykset tietävät, että ilman anteeksipyyntöä edessä on aasialaisten kuluttajien laaja boikotti.
Idässä anteeksipyyntöä ei nähdä heikkouden merkkinä, vaan päinvastoin kunniallisuutena. Loukkaaja osoittaa kantavansa vastuunsa.
Japanilaisessa kulttuurissa anteeksipyynnön tehtävä on palauttaa harmonia ja osoittaa vilpittömyyttä ilman että jumiudutaan syyllisyyden juridiseen pohtimiseen. Kiinalaisessa perinteessä korostuu, että aitoon tapaan annettu anteeksipyyntö ei alenna pyytäjää vaan pikemminkin osoittaa arvostusta muita kohtaan.
Loukkaajan on tunnistettava tekonsa rasistinen luonne ja ymmärrettävä, miksi se on niin vakava asia aasialaisille. Vain sitä kautta hän voi esittää uskottavan anteeksipyynnön.
”Anteeksipyynnön puuttuminen tai selittely pahentavat tilannetta ja vahvistavat vaikutelmaa, että loukkaajat eivät kunnioita loukattua aasialaista kulttuuria.”
Itäaasialaisissa kulttuureissa anteeksipyyntö on perinteisesti sovinnon alku ja keino osoittaa kunnioitusta sekä palauttaa loukatun osapuolen arvo.
Koska kyse on eduskuntamme ja Euroopan parlamentin tasoisten kansanedustajien rasististen silmienvääntelykuvien aiheuttaman loukkauksen korjaaminen, edellyttää tilanne jopa valtionjohtomme kulttuurienvälisen ymmärryksen osoittamista.
Vilpitön, viipymättä esitetty ja asiaankuuluvalla nöyryydellä tehty anteeksipyyntö, joka kantaa mukanaan ymmärrystä teon vakavuudesta sekä lupaus muutoksesta, lievittää suuttumusta ja käynnistää luottamuksen palaamisen.
Anteeksipyynnön puuttuminen tai selittely pahentavat tilannetta ja vahvistavat vaikutelmaa, että loukkaajat eivät kunnioita loukattua aasialaista kulttuuria.
