Silkkitie toi etiopialaisia hoitajia Suomeen, sitten tapahtui käänne – ”Alkoi näyttää siltä, että rekrytointiamme aletaan käyttää laittoman maahantulon väylänä”

Naisella on mukanaan kolme matkalaukkua, mutta niihin on pakattu vain osa hänen elämästään. Hän on hetki sitten saapunut Helsinki-Vantaalle Manilasta Filippiineiltä, eikä hän ole ainoa. Tulijoita on syksyisenä perjantaiaamuna 28.

36-vuotiaalla Jena Arenasilla on odotuksia. Etukäteen hän on selvittänyt internetistä, että Suomi on hyvä maa, maailman onnellisin ja turvallinen. Arenas tietää, että Suomessa hän saa hyvää palkkaa hoiva-avustajana. Filippiineillä hänen palkkansa olisi noin 30 000 pesoa eli 480 euroa kuussa. Suomessa hoiva-avustaja sen sijaan ansaitsee noin 2 400 euroa kuussa. Myöhemmin hänestä pitäisi tulla lähihoitaja, sillä siihen jatkokoulutus Suomessa tähtää. Silloin palkka nousisi noin 3 000 euroon.

Arenasilla on kolme lasta ja aviopuoliso. He jäivät Filippiineille.

– Minä haen heidät tänne ensi vuonna, Arenas sanoo englanniksi. Hän uskoo, että saa yhdistettyä perheensä Suomeen perhesiteen perusteella.

Ennen sitä Arenas ei lapsiaan näe. He aikovat soitella videopuheluita.

– Pitää pysyä positiivisena, Arenas sanoo ja hymyilee.

Jena Arenas aikoo soitella perheensä kanssa paljon videopuheluita.

Seuraavaksi Arenas suuntaa muiden tulijoiden kanssa verotoimistoon. Sen jälkeen vuorossa on henkilötunnuksen hakeminen Digi- ja väestötietovirastosta. Kolmanneksi on saatava vielä pankkitili auki.

Kun hän seuraavan viikon aikana saa asiansa Suomessa järjestykseen, hän muuttaa uuteen kotiinsa Imatralle. Siellä häntä odottaa hoivakoti, joka palkkaa hänet töihin.

Suomi on hankala kieli, Arenas ajattelee. Hän on opiskellut sitä jo Filippiineillä yhdeksän kuukauden ajan. Vielä hän ei suomea puhu.

– Mutta minä totun siihen, Arenas sanoo ja hymyilee taas.

Kun hoitajat saapuvat Suomeen, he alkavat täyttää lomakkeita jo lentokentän tuloaulassa.

Jena Arenas ja 27 muuta filippiiniläistä työntekijää ovat tulleet Suomeen Silkkitien kautta. Se on hoivayritys Attendon omistama kansainvälisen rekrytoinnin yritys ja Pohjoismaiden suurin alan toimija.

Suomeen haluaville työntekijöille yritys lupaa töitä avaimet käteen -periaatteella. Lähtömaassa tulijoille opetetaan suomea verkko-opetuksena, ja painotus on hoiva-alan sanastossa. Hoiva-alan perustutkinto on työnhakijalle vaatimus, mutta sen lisäksi suurin osa työntekijöistä menee Suomessa oppisopimuskoulutukseen ja valmistuu myöhemmin lähihoitajaksi. Lisäksi rekrytoidaan sairaanhoitajia, jotka saavat Suomessa täydennyskoulutusta. Heitä on mennyt töihin esimerkiksi hyvinvointialueille.

Lentokentällä tulijoiden joukossa kiertää 46-vuotias Elisa Vepsäläinen, Silkkitien toimitusjohtaja.

– Moi, mitä kuuluu, hän kyselee tulijoilta suomeksi.

Ennen kuin Vepsäläinen tuli Silkkitielle töihin puolitoista vuotta sitten, hän oli maahanmuuttajia työllistävän Startup Refugeesin toimitusjohtaja. Työperäisen maahanmuuton kysymykset eivät ole hänelle uusia, mutta nyt näkökulma on toisenlainen.

Kiirettä on pitänyt. Vuoden sisällä Silkkitie on rekrytoinut yli tuhat ihmistä Suomeen. Tulijoita on ollut erityisesti Filippiineiltä, Intiasta ja Keniasta, käytännössä maista, joissa puhutaan hyvin englantia.

Ja sitten heitä oli Etiopiasta.

Syyskuun lopussa poliisi tiedotti epäillystä törkeän kiskonnan rikoskokonaisuudesta. On mahdollista, että Suomeen töihin pyrkineiltä etiopialaisilta hoiva-alan työntekijöiltä oli peritty kynnysrahaa.

Silkkitie oli vyyhtiin liittyvä henkilöstöpalveluyritys. Se oli tehnyt vuonna 2021 ostopalvelusopimuksen rikosjutun pääepäillyn kanssa. Tämä toimi Etiopiassa mutta asui pääkaupunkiseudulla. Poliisin esitutkinnan mukaan pääepäilty on Suomen ja Etiopian kaksoiskansalainen.

Nyt syyttäjä vaatii vastaajalle rangaistusta törkeästä petoksesta ja toissijaisesti törkeästä kiskonnasta.

Silkkitietä ei epäillä rikoksesta, mutta se liittyi tapaukseen olennaisesti. Mitä oikein tapahtui?

Elisa Vepsäläinen kehottaa Suomeen tulleita hoitajia puhumaan heti suomea.

Elisa Vepsäläinen pahoittelee autonsa siisteystasoa. Hänen teininsä on juuri muuttanut pois kotoa, ja Vepsäläinen on kuljettanut muutossa paljon tämän tavaroita. Vepsäläinen on luvannut viedä Avun hoivakotiin, jonne on työllistynyt Silkkitien rekrytoimia työntekijöitä.

Hän huokaisee. Vepsäläinen tuntee pääepäillyn henkilökohtaisesti.

– Hän on esiintynyt meidän työntekijänämme ja perinyt maksuja pääsystä meidän koulutusohjelmaamme, Vepsäläinen sanoo.

Sopimus pääepäillyn kanssa oli tehty vuonna 2021, jolloin Silkkitie oli vielä huomattavasti pienempi perheyritys. Attendo osti Silkkitien keväällä 2022.

Silkkitien ja pääepäillyn välisessä sopimuksessa oli määritelty, ettei hoitajilta saa periä rekrytointimaksuja. Syyttäjän mukaan pääepäilty oli kuitenkin perustanut Etiopiassa yhtiön, jossa työskenteli Etiopiassa asuvia ihmisiä pääepäillyn itsensä lisäksi. Yhtiö teki rekrytoitavien kanssa sopimuksia, jotka koskivat rekrytoitavien maksettavaksi tulevia ”palvelumaksuja”.

Vepsäläinen sanoo, että kun hän aloitti työt Silkkitiellä keväällä 2023, kuvio paljastui hänelle melkein heti. Vepsäläisen tiimi oli tuolloin tehnyt sosiaaliseen mediaan sisältöjä, joissa kerrottiin, ettei Silkkitie koskaan peri maksuja työnhakijoilta. Sitten he saivat yhteydenoton: työnhakija kertoi, että kun hän oli yrittänyt päästä mukaan rekrytointiohjelmaan, häneltä oli pyydetty rahaa.

Sosiaalisen median tiimi alkoi tehdä lisää videoita. Niissä kerrottiin, että jos joku pyytää hakijalta rahaa rekrytoinnista, kyseessä ei ole Silkkitien edustaja. Pikkuhiljaa he alkoivat saada lisää yhteydenottoja.

Aluksi asian selvittäminen oli vaikeaa. Yhteyttä ottaneet ihmiset eivät halunneet paljastaa keitä olivat ja viittasivat epämääräisesti kuulleensa, että muut olivat joutuneet maksamaan maksuja. Niinpä Vepsäläisen tiimi alkoi pyytää yhteydenottajilta todistusaineistoa.

Ensimmäiset kuitit tulivat nimettömästi, eikä niiden alkuperää voinut automaattisesti todentaa. Seuraavaksi Vepsäläisen tiimi lähetti kaikille Etiopiasta tulleille työntekijöille amharankielisen kirjeen. Siinä kerrottiin, että Silkkitielle oli syntynyt vahva epäilys siitä, että yrityksen kumppani peri työnhakijoilta laittomia maksuja. Kirjeen vastaanottajia kehotettiin kertomaan, jos he olivat joutuneet maksuja maksamaan. Samalla heille teroitettiin, että asiasta ei koituisi heille seuraamuksia. Vepsäläinen kertoo, että muutama henkilö vastasi myöntävästi kirjeeseen ja toimitti Silkkitielle kuitteja.

Silkkitie purki sopimuksen pääepäillyn kanssa syyskuussa 2023 ja teki asiasta rikosilmoituksen poliisille. Uudet rekrytoinnit Etiopiasta lopetettiin. Poliisi aloitti samana syyskuuna asiasta esiselvityksen mutta ei vielä rikostutkintaa.

Silkkitie jatkoi asian kaivamista ja tutkimista itse syksystä 2023 tammikuuhun 2024 Migrin, Rajavartiolaitoksen, suurlähetystön ja Etiopian konsulaatin kanssa. Oli myös varmistuttava kuittien aitoudesta, sillä Vepsäläisen mukaan Silkkitie halusi maksaa kynnysrahat takaisin niitä maksaneille työntekijöille.

Tässä vaiheessa Silkkitiellä ajateltiin, että kynnysrahoja jo maksaneet työntekijät autettaisiin Suomeen töihin. Mutta edessä oli vielä yksi iso käänne.

Kun sopimus pääepäillyn kanssa oli purettu, Silkkitien edustajat asioivat itse suoraan koulutuksessa olleen viimeisen etiopialaisen ryhmän kanssa. Syntyi epäily, että kielikokeissa oli tehty vilppiä.

Vepsäläinen tiimeineen päätti, että Silkkitie kävisi kaikkien työnhakijoiden dokumenttien aitouden vielä kerran läpi. Silloin huomattiin, että Suomeen saapuneiden joukossa oli mahdollisesti dokumenttihuijauksia.

– Alkoi näyttää siltä, että meidän rekrytointiamme aletaan käyttää laittoman maahantulon väylänä, Vepsäläinen sanoo.

Osa Suomeen saapuneista etiopialaisista oli kertonut Vepsäläiselle paenneensa vainoa. Pieni osa Suomeen oleskeluluvalla saapuneista etiopialaisista katosi kokonaan Silkkitien tutkasta, vaikka heille tarjottiin työtä.

Vepsäläinen ei tiedä, missä he tällä hetkellä ovat. Heitä on kymmeniä.

Poliisi aloitti lopulta esitutkinnan helmikuussa 2024, ja tänä syksynä asia eteni oikeuteen. Syyttäjän haastehakemuksen mukaan Suomeen tuli ainakin 206 etiopialaista, jotka maksoivat 220 000–250 000 Etiopian birriä eli noin 4000–5000 euroa laittomia rekrytointimaksuja. Summat vastaavat usean vuoden palkkaa Etiopiassa.

Vastaaja itse on kiistänyt, että hän olisi hankkinut oikeudetonta taloudellista hyötyä itselleen tai toiselle, erehdyttänyt Silkkitietä tai etiopialaisia hoitajia ja aiheuttanut taloudellista vahinkoa kenellekään. Hän ei vastauksensa mukaan ole erehdyttänyt Silkkitietä. Hänen mukaansa maksu oli tarkoitettu lentolippua varten.

Pääepäilty on niin ikään kiistänyt käyttäneensä hyväkseen asianomistajien taloudellista asemaa tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa tai ymmärtämättömyyttä ja siten hankkineensa itselleen tai yhtiölleen vastikkeeseen nähden epäsuhtaista taloudellista etua. Hän on kiistänyt perineensä maksuja oppisopimuspaikan hankkimista vastaan.

Puolustus lähtee siitä, että tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia asiaa Etiopiassa tapahtuneiden väitettyjen rikosten osalta ilman valtakunnansyyttäjänviraston antamaa syytemääräystä.

Senja Peltola (vas.) ja Elisa Vepsäläinen tekevät yhteistyötä. Laaksolahden hoivakotiin on työllistynyt Silkkitien kautta Suomeen tulleita hoitajia.

Vepsäläisen auto kurvaa Attendon Laaksolahden hoivakodin pihaan Espooseen. Täällä asuu erityisesti muistisairaita asukkaita. Hoivan kielellä puhutaan ikäihmisistä, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa. Hoivakodin johtaja Senja Peltola muotoilee niin, että Laaksolahti on ihmisten loppuelämän koti.

Asukkaita on 61, vakituisia työntekijöitä 45. Sen päälle tulevat keikkatyöntekijät. Noin puolet hoivakodin työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia, mikä ei ole ollenkaan poikkeuksellista Etelä-Suomessa. Silkkitien kautta Laaksolahteen on tullut työntekijöitä Intiasta, Filippiineiltä ja Etiopiasta, mutta työntekijöitä on myös muista maista.

Peltola puhuu työyhteisöstään. Hän kuvaa sitä iloiseksi kulttuurien yhteensulautumaksi. Hoitajien suomen kielen taito vaihtelee. Peltola ajattelee, että työntekijän ei tarvitse osata kieltä heti täydellisesti, vaan että hän ja työyhteisö auttavat tulijaa kielen omaksumisessa.

– Minulle ei esihenkilönä ole tärkeää, mistä ihmiset tulevat, vaan tärkeintä on, että meillä on osaavia ihmisiä, hän sanoo sitten.

– Minulle ydinarvo on se, että emme kategorisoi ihmisiä tiettyyn kulttuuriin tai tiettyyn paikkaan, vaan johdamme ihmisiä ja yksilöitä. Se on meille kantava iso punainen lanka. Meillä on ihan täysin nollatoleranssi kaikkeen syrjintään, eriarvoistamiseen ja kaikkeen sellaiseen.

Näitä asioita Peltola sanoo käyvänsä paljon läpi myös asukkaiden omaisten kanssa. Omaisilla kun voi olla ennakkoluuloja työntekijöiden monikulttuurisuudesta.

Työntekijät aloittavat hoivakodissa lähihoitajan oppisopimuskoulutuksen. Aluksi opiskelijaa ei lasketa hoivamitoitukseen mukaan, mutta lopulta kyllä. Peltola seuraa heidän kehitystään ja tekee päätöksen siitä, milloin työntekijä voidaan huomioida mitoituksessa.

Kolmen viikon seurantajaksolla hoivakodissa pitää olla 0,65 lähihoitajaa kutakin asukasta kohden. Ensi vuoden alussa lain on määrä muuttua niin, että vastaava luku on 0,6. Peltolan mukaan ketään ei irtisanota mutta joitain määräaikaisia työsuhteita ei jatketa.

Henkilöstömitoituksen lasku on vaikuttanut myös Silkkitiehen. Marraskuun lopussa Suomen Kuvalehti uutisoi, ettei Silkkitie ole yli puoleen vuoteen ottanut uusia Suomeen haluavia hoiva-alan työnhakijoita valmennukseen ulkomailla. Kyse on niin sanotusta lähtömaakoulutuksesta. Henkilöstömitoituksen lisäksi hyvinvointialueiden rekrytointihalut olivat olleet laskussa, mikä vaikutti päätökseen.

Vepsäläinen pitää tilannetta väliaikaisena, sillä väestö jatkaa ikääntymistä ja hoiva-alalta on jäämässä eläkkeelle kolmasosa nykyisistä työntekijöistä viiden vuoden sisällä.

Nerisa Bang-i aikoo saada perheensä Suomeen.

Tämänkokoisessa hoivakodissa on 15 hoitajaa aamuvuorossa. Yksi heistä on 36-vuotias Nerisa Bang-i, joka saapui Suomeen vuosi sitten marraskuussa. Hän kehuu vuolaasti työtään ja sanoo nauttivansa siitä.

Filippiineille jäivät 13- ja 6-vuotiaat pojat ja puoliso. Se on rankkaa, Bang-i sanoo hiljaa englanniksi. Perheestä puhuminen tuo kyyneleet hänen silmiinsä.

Hänellä on suunnitelmana tuoda perhe Suomeen perheenyhdistämisen kautta. Suomessa työskentelevät serkut ja ystävät ovat kertoneet, että sen pitäisi onnistua.

Se ei välttämättä ole helppoa. Marraskuun alussa Maahanmuuttoviraston toimeentulorajat nousivat. Jotta Bang-i saisi nelihenkisen perheensä Suomeen, perheen tulojen pitäisi olla 2 910 euroa kuussa nettona. Vuodessa se tekee yhteensä 34 920 euroa.

Vepsäläinen kertoo, että perheenyhdistämisiä kyllä nähdään paljon. Hoitajat saavat myöhemmin lähihoitajan palkan, ja usein puoliso tulee Suomeen myös töihin. Esimerkiksi Kainuuseen Silkkitie on rekrytoinut kokonaisia perheitä.

Paperilla Bang-in kaltaiset hoitajat ovatkin juuri sellaisia työntekijöitä, joita Petteri Orpon hallitus Suomeen haluaa. Hallitusohjelmassa on kirjaus työperäisen maahanmuuton kohdemaamallista, jonka tavoitteena on havitella tulijoita nimenomaan Intiasta, Filippiineiltä, Brasiliasta ja Vietnamista. Osaltaan Silkkitie vastaa juuri tähän tarpeeseen.

Mutta Senja Peltola ja Elisa Vepsäläinen ovat silti huolissaan.

– Olen aivan äärimmäisen huolestunut tästä ilmapiiristä ja siitä, millaista pelon ja eriarvoistamisen kulttuuria ehkä ajetaan eteenpäin, Peltola sanoo.

Vepsäläinen laskee, että entisessä työssään hän on työllistänyt Suomeen noin 2 000 pakolais- ja turvapaikkataustaista ihmistä.

– Siinä mentiin hyvään suuntaan. Vihdoin on alettu saada työpaikoilla hyvää kokemusta kansainvälisestä työvoimasta. On tosi sääli, jos siinä mennään uudelleen taaksepäin ja aletaan uudelleen lokeroida ihmisiä, hän sanoo.

Vepsäläinen ajattelee, että sosiaali- ja terveysala on kansainvälisen työvoiman rekrytoinnissa edelläkävijä. Häntä vaivaa puheenparsi, jonka mukaan ulkomaista työvoimaa ei voisi palkata Suomeen puutteellisen suomen kielen taidon takia.

– Näinkin haastavalla alalla, jossa turvallisuus on ihan ykkösjuttu, on onnistuttu siinä.

Senja Peltola haluaa vielä kertoa hoivakodin työntekijästä, joka tuli Suomeen puolitoista vuotta sitten ja joka puhuu jo nyt todella hyvää suomea. Hän on saanut Suomeen myös perheensä, lapset ovat aloittaneet koulussa ja päiväkodissa.

Mies oli Etiopiasta. Silkkitien kautta tullut työntekijä.

Elisa Vepsäläinen huokaisee. Etiopia-rekrytointi on ollut kaksipiippuinen juttu. Oli selvää, että rekrytoinnit maasta piti lopettaa. Silti Etiopiasta ehti saapua Suomeen työntekijöitä, jotka ovat pidettyjä työyhteisön jäseniä ja taitavia ammattilaisia, jotka ovat oppineet suomea hyvin.

Kokemukset Etiopiasta herättävät kysymyksiä. Onko kansainvälinen rekrytointi ala, jolla on mahdollista toimia eettisesti?

– On, Vepsäläinen sanoo nopeasti.

Vepsäläinen uskoo oppineensa vyyhdistä paljon. Yksi opeista on se, että kansainvälisessä rekrytoinnissa on tehtävä strategisia valintoja heti alkuvaiheessa.

Enää Etiopia ei täyttäisi Silkkitien niin sanottuja lähtömaakriteereitä, joita Vepsäläisen toimitusjohtajakaudella on tarkennettu. Rekrytoijan näkökulmasta maassa pitää ensinnäkin olla vahva englannin kielen asema. Toiseksi terveydenhuollon tutkintojen tason pitää olla riittävän laadukas.

Kolmanneksi yhteiskunta ei saa olla liian hauras. Vepsäläinen sanoo, että konfliktit luovat ihmiselle liian houkuttelevan vaihtoehdon muulle kuin työperäiselle maastamuutolle. Juuri tästä syystä Etiopia ei täytä kriteereitä.

Kansainvälisen rekrytoinnin arvostelijat ovat kysyneet, onko oikein, että rikkaat länsimaat vievät terveydenhuollon ammattilaiset pois kotimaistaan, joissa heitä tarvittaisiin kipeämmin. Vepsäläisestä osa kritiikistä on perusteltua ja oikeutettua.

– On totta, että ihan kaikista maailman maista ei pitäisikään voida rekrytoida, sillä joissain maissa voi olla pulaa terveydenhuollon henkilökunnasta. Samaan aikaan voidaan pohtia, että missä ja kuka saa tehdä sen päätöksen, kuka tänne saa tulla ja kuka ei.

Maailman terveysjärjestö ylläpitää listausta maista, joilla on suuria haasteita terveydenhuollon työvoiman suhteen. Vuonna 2023 listalla oli 55 maata.

– Kun sitä listaa nyt tulkitaan, niin ei mekään niistä maista rekrytoida. Etiopiahan on ollut yksi näistä maista, ja sieltä ei alun perinkään olisi pitänyt rekrytoida.

Vepsäläinen ajattelee, että on myös tasa-arvoa saada tulla töihin Eurooppaan ja Suomeen. Jos Euroopan maat eivät avaa tulijoille näitä mahdollisuuksia, ketkä sitten avaavat.

Vepsäläinen antaa esimerkin. Jos väyliä Eurooppaan ei ole ollenkaan, ihmiset voivat ryhtyä epätoivoisiin tekoihin. Katseen voi kääntää Välimerelle, jonne on hukkunut vuosittain jopa tuhansia pakolaisia tai siirtolaisia.

Mikään lakipykälä ei lopeta ihmisten liikkumista, Vepsäläinen ajattelee.

– Muuttoliikettä on käynnissä maailmassa aina, joka tapauksessa.