Sijaisopettaja Eero Lassila huomasi, että kympin oppilaat jäävät koulussa varjoon – Seurauksena alisuoriutuminen
Peruskoulun sijaisopettajana työskennellyt Eero Lassila huomasi, että niin sanotut häiriköt vievät tunneilla paljon huomiota – kympin oppilaiden kustannuksella. Inkluusion toteuttaminen luokassa jää usein yhden opettajan harteille, jolloin aika ei riitä kymppien tukemiseen, sanoo tutkija.
Nelosten luokassa on täysrähinä päällä. Tuntia on jäljellä 20 minuuttia. Lasken sekunteja. Myrskyn silmästä eteeni kävelee nappisilmäinen poika, joka kysyy, saako hän lukea kirjaa, jos on tehnyt kaikki tehtävät. Totta kai, vastaan hämilläni.
En ole ehtinyt käymään oppilaan luona koko tunnin aikana. Haluaisin jäädä kehumaan häntä ja pahoitella kiireitäni, mutta samassa jotkut alkavat riehua taustalla ja joudun puuttumaan peliin. Tätä on sijaisopettajan arki.
Kympin oppilaat surettavat minua. He ansaitsisivat paljon parempaa opetusta kuin he nykyään saavat: innostavaa, oivaltavaa ja monitahoista oppimista ilman jokapäiväistä taistelua.
Tilanne luokkahuoneissa on kuitenkin toisenlainen. Lahjakkaimpien oppilaiden tarpeita on sivuutettu, kertoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen lehtori Sonja Laine, kun käännyn hänen puoleensa.
Laine on tutkinut muun muassa inklusiivista opetusta ja lahjakkuutta perusopetuksessa. Laineen mukaan paukkuja on laitettu enemmän esimerkiksi tukea tarvitseville oppilaille. Inkluusio tarkoittaa jokaisen oppilaan oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa.
– On ajateltu, että ”kyllä ne pärjää”, Laine sanoo ja viittaa menestyviin oppilaisiin.
Laine tähdentää, että lahjakkaista on kuitenkin puhuttu osana inkluusiota jo sen laadun edistämistä ja periaatteita määrittelevässä YK:n Salamancan julistuksessa 1994. Suomessa tämä on Laineen mukaan unohdettu.
Olen sijaistanut pääkaupunkiseudun peruskouluissa viimeisen kahden vuoden ajan. Sinä aikana olen oppinut, että joudun todistelemaan paikkaani luokan häiriköille heti ensi minuuteista lähtien. Oppituntini ovatkin lähinnä tulipalojen sammuttelua. Mielessäni kaikuvat usein erään opettajan rohkaisevat sanat: ”koita selvitä”.
Laine sanoo, että lyhyen sijaisuuden hektiset raamit eivät anna myöden lahjakkuuden tukemiselle. Opettajan ja ympäristön rooli on avainasemassa lahjakkuuden tunnistamiselle ja kehittymiselle. Oppiminen lähtee Laineen mukaan työrauhasta.
– Jos on kamala meteli ja torikokouksia luokka täynnä, niin ei siinä voida oikeastaan mitään oppimista saavuttaa, Laine sanoo.
Laineen mukaan inkluusion aito toteutuminen tarkoittaa oppilaiden moninaisuuden arvostamista, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä jokaisen oppilaan oikeutta oppimiseen. Se vaatii opettajien, kouluhenkilökunnan, koulutuksen järjestäjien, oppilaiden ja heidän huoltajiensa välistä yhteistyötä. Laineen mukaan opettajat kuitenkin kokevat, että he ovat jääneet yksin inkluusion kanssa.
Hallitus on kaavaillut oppimisen tuen uudistamista esi- ja perusopetuksessa. Lain on tarkoitus tulla voimaan elokuuhun mennessä. Nykyisestä, niin sanotusta kolmiportaisen tuen mallista luovutaan. Toistaiseksi oppilas on voinut saada joko yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Uudistuksen myötä aletaan puhua ryhmäkohtaisesta ja oppilaskohtaisesta tuesta. Luokassa saa olla enintään viisi oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan pienryhmäopetusta.
Myös opettajien hallinnollista työtä eli byrokratiaa vähennetään. Tutkija Laine toivoo, että se vapauttaisi opettajien energiaa itse opetukseen.
Koska jo pelkästä koulupäivästä selviäminen imee minusta kaikki mehut, on sijaisen paras palkinto se, kun ”kympit” asettuvat puolelleni. Toisinaan he kykenevät saamaan pahimmatkin melumaakarit tekemään tehtäviä hiljaa. Vaikka häiriköt ovat usein poikia, on menestyvissä oppilaissa eri sukupuolia tasaisemmin kuin aiemmin oletin.
Välillä myös luokan rääväsuu on saattanut näyttää kyntensä tekemällä tehtävät oikein. Lahjakkuus voikin Laineen mukaan olla myös piilevää. Siksi sitä voi olla vaikeaa havaita esimerkiksi oppilailla, joilla on oppimisvaikeuksia. Laine korostaa, etteivät oppimisvaikeus, lahjakkuus ja käytöshäiriö poissulje toisiaan. Kympin pojat vaativatkin usein selkeästi enemmän huomiota ja motivointia kipinän sytyttämiseksi.
Laine jakaa huolen myös siitä, tunnistetaanko lahjakkuutta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla vai jäävätkö muut puolet lapsesta näkemättä, jos priorisoidaan kielen tukemista. Opettamani kansainväliset luokat ovat olleet ällistyttävän kielitaitoisia ja korjanneet välillä omaa lausumistani.
Kokonaisuudessaan huippulahjakkaiden määrä Suomessa on kuitenkin vähentynyt PISA-tulosten mukaan, mistä Laineen mukaan tulisi olla laajasti huolissaan yhteiskunnassa. Ongelman ratkaisuista ei Laineen mukaan edes keskustella.
Laineen mukaan inkluusion haasteellisuus Suomessa on vaikuttanut lahjakkaiden oppijoiden opiskelumahdollisuuksiin. Laineen mukaan koulujärjestelmä ei tue korkeaa suoriutumista, mikä johtaa lahjakkaiden oppilaiden alisuoriutumiseen.
– Voiko sitä korkeaa suoriutumista edes osoittaa, jos sitä ei vaadita? Laine kysyy.
Jos ahkerimmat oppilaat ehtivät tehdä kaikki tehtävät muita ennen, olen pyytänyt heitä olemaan paikoillaan ja jatkamaan lisätehtävien rustailua. Usein he kuitenkin kyseenalaistavat toimeksiantoni, koska eivät näe siinä järkeä.
Kymppien oppimisen haastavuus ja merkityksellisyyden ylläpitäminen onkin Laineen mukaan haastavaa.
– Jos lahjakkaampia kehotetaan tekemään vaan lisätehtäviä, hän voi turhautua, jos ei koe sitä merkitykselliseksi, Laine sanoo.
Lisätehtävien merkitystä onkin ollut vaikeaa perustella. Tämä on usein johtanut kapinointiin ja loikkaamiseen häirikköjen puolelle. Se voi johtaa auktoriteettini murenemiseen. Kerran kymppi huikkasi tunnilla, että näytän ihan ”elähtäneeltä Tiktok-tähdeltä”, jolloin koko luokka räjähti nauruun. Silloin tiesin epäonnistuneeni.
Lahjakkaampien oppilaiden motivaatiota voidaan parantaa Laineen mukaan ylöspäin eriyttämällä eli haastavampien tehtävien, oppimisdiplomien ja nopeatahtisemman opiskelun muodossa. Ennen kuin tämä on mahdollista, tulee varmistua siitä, että jokainen saa olla luokassa sellainen kuin on. Oppilaiden tulee Laineen mukaan tuntea olonsa arvostetuksi sekä kokea tulevansa huomioiduksi ja kuulluksi.
Tuntia on jäljellä 5 minuuttia. Katson kelloa, mutta aika tuntuu pysähtyneen. Oppilaat alkavat jo pakkailla kamojaan ja valumaan kohti ovea. Kellon soidessa he lähtevät ryminällä luokasta. Kympin oppilas jää vielä laittamaan tuoliaan paikalleen.
