Siili on pidetty naapuri. Usein niitä ruokitaan ja niille rakennetaan myös pesälaatikoita. Tietämys siilin elämästä Suomessa on kuitenkin ollut melko vähäistä. Tutkimuskin on keskittynyt enemmän siilin horrostamisen salojen selvittelyyn kuin arjen paljastamiseen.

Mervi Kunnasranta ja Anni Rautio paikkaavat tietovajetta huhtikuun alussa ilmestyneessä kirjassaan Siili Suomen luonnossa (Otava). Tutkijat ovat muun muassa seuranneet joensuulaisten siilien elämää radiolähetinten avulla.

Siilien elämän aktiivinen osa alkaa etelässä näihin aikoihin, kun ensimmäiset yksilöt havahtuvat talvihorroksestaan ja lähtevät liikkeelle.

Toukokuu on kiima-aikaa. Urossiilit eivät naaraita etsiessään ehdi syödäkään kunnolla. Sekä urokset että naaraat parittelevat monien kumppanien kanssa.

Kesällä naaras synnyttää poikaset erityiseen poikaspesään. Siilit rakentavat pesiä jatkuvasti. Yöaikaan liikkuvat eläimet lepäävät päivän rakentamassaan pesässä. Poikaspesä on huolellisemmin tehty ja pidempään käytössä, kuten myös syys- ja talvipesät. Siili viettää erilaisissa pesissä jopa 85 prosenttia elämästään.

Pieneksi eläimeksi siili liikkuu paljon, urossiili voi kulkea kesän aikana sadan hehtaarin alueella. Syksyllä itsensä lihottaneet siilit siirtyvät talvipesiinsä horrostamaan, urokset ennen naaraita, jotka joutuvat vieroittamaan poikaset. Talvella aikuisista siileistä kuolee ehkä kolmannes, poikasista vielä suurempi osa.