Seychellit on pala paratiisia maan päällä – koe upeat hiekkarannat, herkuttele kreoliruualla ja maista kookosviiniä

Tällaisia maisemia en paratiisisaarelta odottanut. Autotien vieressä on hutera pöytä, jolle kalastaja on levittänyt saaliinsa myyntiin. On nuhjuisia varasto­rakennuksia ja pölyisellä tien­pientareella avojaloin tallustavia ihmisiä.

Seychelleiltä esitellään yleensä aivan erilaisia maisemia: autioita hiekkarantoja, huojuvia palmuja ja täydellisen turkoosia merivettä. Juuri nyt näkymä auton ikkunasta muistuttaa, että tämä on myös pieni Afrikan maa, jossa osa ihmisistä saa elannon kalastuksesta ja viljelystä.

Aitous on samalla saarten valtti. Seychellit ei ole matkailijoille luotu kulissi vaan oikea valtio, jossa on oma raha, kolme tv-kanavaa, paikallislehti, kansallis­laulu ja kieli. Matkailu on noin 130 000 asukkaan maassa tärkein elinkeino, mutta se ei ole jyrännyt paikallista elämäntapaa. Hotellit eivät seiso paraatipaikoilla maisemia pilaamassa.

Piilossa on myös matkan ensimmäinen majapaikka, Kempinski-­ketjun hotelli Mahén eli Seychellien pääsaaren eteläosassa. Tie mutkittelee viidakon halki, kunnes yhtäkkiä edessä on puomi ja porttivahdin koppi. Perillä ollaan!

Katossa pyörii valtava tuuletin, ja ikkuna­luukut on avattu kohti merimaisemaa. Tunnelma Kempinski-hotellin Planters-baarissa on kuin siirtomaa-ajan kartanosta. Siihen viittaa nimikin: plantaasinomistajien baari.

Aikoinaan eurooppalaiset tulivat Seychelleille perustamaan mausteviljelmiä. Tuon ajan muistona saarilla on monia siirtomaatyylisiä rakennuksia, joita tämäkin jäljittelee.

Aivan aluksi syrjäisillä Seychelleillä ei asunut ketään. Saaret mainittiin ensimmäisiä kertoja portugalilaisten meri­kartoissa 1500-luvulla, ja välillä täällä piileskelivät meri­rosvot. 1700-luvulla Ranska otti Seychellit haltuunsa, ja saaret saivat nimen Séchelles, Ludvig XV:n valtiovarain­ministerin Jean Moreau de Séchellesin mukaan.

1800-luvulla Seychellit päätyi Ison-Britannian haltuun, ja ne olivat osa brittien imperiumia vuoteen 1976 asti.

Kun kansainvälinen lentokenttä avautui 1970-luvun alussa, saarista tuli silmäätekevien suosikkikohde. Muutaman kilometrin päässä Kempinskistä sijaitsi Beatles-tähti George Harrisonin ja näyttelijä Peter Sellersin yhteinen huvila.

Nykyisin Seychelleillä on maine kalliina luksuskohteena, mutta tänne saapuu myös budjettimatkailijoita. Hienojen resorttien sijaan he majoittuvat self-catering-majoituksissa, joista huoneen saa alle 100 eurolla per yö. Ja kuka tarvitsee allasaluetta, kun tarjolla on maailman parhaita rantoja?

Rantabaari näyttää hylkytavarasta kasatulta. On ­kuivuneista palmunlehdistä kasattu katto ja istuimina puu­pölkkyjä. Hulppea on vain nimi: Royal Bay Beach Club.

”Emme halua olla kuten luksushotellien baarit. Meillä meno on rentoa, ja ruuaksi saat kalaa suoraan merestä”, baarin­omistaja Richie Servina kuvailee.

Paikka osoittautuu harvinaisen mukavaksi. Askeettisten puitteiden ansiosta olo on kuin autiosaarella. Kylmän mojiton siemailu riittää jo aktiviteetiksi, mutta kannattaa vuokrata läpinäkyvä kanootti ja suunnata ihmettelemään meren elämää. Värikkäitä pikkukaloja sujahtelee ali parvina.

Grillattu tuore kala maistuu melontaretken jälkeen viiden tähden aterialta. Kun on viettänyt päivän täällä, ylelliset hotellit alkavat tuntua hieman ummehtuneilta.

”Moni tulee meille matkansa viimeisenä päivänä, katseltuaan paikkaa koko viikon uteliaana. Sitten he sanovat: olisinpa tullut heti ekana päivänä”, Richie kertoo ja nauraa.

Jos inhoat reggaeta, älä matkusta Seychelleille. Letkeät rytmit raikaavat kaikkialla – myös radiossa, kun autonkuljettaja Jack kuskaa meitä kohti pääkaupunkia Victoriaa.

Jack kertoo olevansa kova työmies, ja rivien välistä kuuluu paheksunta vähemmän ahkeria maanmiehiä kohtaan.

”Jos teet töitä, elämä Seychelleillä on hyvää. Mutta jos olet laiska, tarvitset jonkun elättämään itsesi”, hän toteaa.

Vaikka Seychellit on maanpäällinen paratiisi, tännekin on luikerrellut käärme. Yksi heroiinin salakuljetusreiteistä kulkee saarten kautta, ja maahan on pesiytynyt huumeongelma. Jackilta ei heru ymmärrystä huumekauppiaita kohtaan.

”Olet hetken rikas, mutta loppu on väistämättä huono.”

Matkailijalle huumeidenkäyttö ei näy mitenkään. Sitä ei huomaa edes pääkaupunki Victoriassa, joka on kuin leppoisa pikkukylä. Täällä kannattaa pyörähtää Sir Selwyn Selwyn-Clarke Marketin kauppahallissa, jossa näkee paikallisia kala- ja hedelmäostoksilla. Nimen paikka sai saaren kuvernöörinä toimineelta Percy Selwyn Selwyn-Clarkelta. Vieressä kohoaa nähtävyys: hindutemppelin koristeellinen gopuram-torni.

Victoriassa voi myös nauttia aterian viehättävässä ravintola Marie Antoinettessa. Se on saarten parhaita paikkoja syödä kreoliruokaa, jossa maistuvat vaikutteet niin Ranskasta, Kiinasta, Intiasta kuin Afrikan mantereeltakin.

Serpentiinitie mutkittelee kohti korkeuksia. Sillä on mukava nimi, Sans Souci (ilman huolia). Vähän matkan päässä kulkisi myös toinen vuoristotie, La Misere eli kurjuus. Taisimme valita oikean reitin.

Olemme tutustumassa Morne Seychelloisin kansallis­puistoon, joka sijaitsee Mahén sisäosissa. Täällä kulkee patikointipolkuja, ja korkeuksissa on Venn’s Town, jonne lähetys­työntekijät perustivat koulun 1800-luvun lopulla. Opetus­toimintaa kesti 13 vuotta, ja paikka hylättiin. Sammalen peittämät seinät näyttävät muinaisen sivilisaation jäänteiltä.

Paluumatkalla ohitamme teefirman. Myös teepensas kasvaa näissä trooppisissa maisemissa – ja mikäpä ei kasvaisi? Jos heität täällä papaijan siemenet ikkunasta, kuukauden päästä pihalla kasvaa puu, paikalliset väittävät.

Piipahdamme vielä Takamaka-rommitislaamossa, jonka tuotteet ovat suosittu tuliainen Seychelleiltä. Kuuden juoman maistelusetti ulottuu ananasrommista 69-prosenttiseen tisleeseen, joka saa osan kävijöistä yskimään.

”Kuka haluaa viettää viisi vuotta Seychelleillä?” luonto-opas Bryna Omath kysyy matkailijaryhmältä. Useampia käsiä nousee.

”Jos syötte palan tästä, saatte vankilatuomion ja joudutte jäämään saarille”, Bryna sanoo.

Hänellä on käsissään seychellienpalmun hedelmä, myyttinen coco de mer. Palmulaji kasvaa luonnonvaraisena vain Seychelleillä, ja paras paikka sen ihailuun on Praslinin saari. Olemme siellä sijaitsevassa Fond Ferdinandin luonnon­puistossa, jossa kasvaa noin 3 000 seychellienpalmua.

Kasvi on vahvasti suojeltu, ja hedelmän varastamisesta voi saada usean tuhannen euron sakot. Oppaan kädet alkavat jo täristä: seychellienpalmun hedelmä voi painaa kypsänä yli 15 kiloa.

Täällä Praslinilla seychellinpalmuja näkee myös Vallée de Main luonnonpuistossa, jonka villi vehreys hurmaa. Korkeat palmut luovat ylle viherkaton, ja puiden rungoilla kiipeilee gekkoja. Kun brittikenraali Charles Gordon vieraili täällä 1800-luvulla, hän uskoi löytäneensä Eedenin puutarhan.

Hiekka on silkinpehmeää, ja rantaa reunustaa viidakko palmuineen. Vaikka tunnelma on paratiisimainen, aurinkotuolien rivit ja kaupustelijat puuttuvat tykkänään.

Praslinin pohjoiskärjessä sijaitseva Anse Lazio on päässyt maailman parhaiden rantojen listauksille. Sen toisessa päässä seisoo graniittikallioita, jotka ovat kuin tarinoiden autio­saarilta. Seychellien kallioperä on graniittia, ja ajan kuluessa meri on muotoillut lohkareista luonnon taideteoksia.

Vaikka Anse Lazio on upea, Seychellien parhaaksi rannaksi sitä ei uskalla nostaa. Monesta muustakin paikasta löytyy rauhaa, palmuja ja upeita kivimuodostelmia.

Mutta jos pitää valita paras rantalomailijan saari, siihen on hyvä ehdokas: Praslinin naapuri La Digue. Noin 3 000 asukkaan pikkusaari on kuin trooppinen versio Amsterdamin ja Kööpenhaminan kaltaisista pyöräilykaupungeista. Täällä on vain pieni määrä autoja, joita käytetään tavaroiden kuljettamiseen. Muuten kaikki liikkuvat pyörillä.

Niillä kuljetaan myös rannoille, kuten kuuluisalle Anse Source d’Argentille. Se on kuin turboahdettu versio Seychellien idylleistä. Yhden poukaman sijaan täällä on pitkä rivi toinen toistaan ihanampia pikkupoukamia upeine graniittimuodostelmineen. Vaikka pyörä on ykköskulkuneuvo, joillekin La Diguen rannoista pääsee vain hikisellä kävelyretkellä.

”Jos selviätte tästä, selviätte kaikesta”, retkiopas Ted Asba lupaa. Edessä on graniittilohkareiden muodostama tunneli, josta pitäisi kulkea puolikumarassa. Samalla täytyy varoa satuttamasta itseään kivien terävään pintaan.

Olemme patikointiretkellä tutustumassa La Diguen syrjäisiin pikkurantoihin ja viidakkomaisemiin. Hiki valuu, ja eteneminen muistuttaa kalliokiipeilyä. Kävelemme kivien päällä tasapainoillen kuin nuorallakävelijät. ”Moni on kertonut, että tappaa minut kun retki on ohi”, Ted sanoo ja nauraa.

Rehkimisen vastapainoksi näemme upeita paikkoja. Pysähdymme Anse Marronin rannalle. Kalliot muodostavat suojaavan muurin, jonka ansiosta tyrskyt eivät pääse tänne.

Retkeläiset lilluvat meressä onnesta hehkuen. Ympärillä ui värikkäitä pikkukaloja, ja olan yli pomppaa liito­kala. Kallion juurelle jätettyjä kenkiä tutkii utelias taskurapu. Tämähän on kuin Disneyn eläinanimaatiosta!

Viidakossa Ted pysähtyy ja nappaa puusta lehden.

”Haistakaapa tätä. Tunnistatteko kasvin?” hän kysyy.

Mieleen tulee pulla. Kyllä, se on kaneli.

”Luonto on meidän supermarkettimme, emme osta mausteita kaupasta”, Ted ylpeilee.

Retken lopuksi hän halkaisee pari kookospähkinää ja leikkaa kaikille palan. Nautimme ne hiljaisina mutta onnellisina.

Matkan mieleenpainuvin rauhallinen hetki koittaa silti museoksi muutetulla plantaasilla La Diguella. Paikka menee pian kiinni, mutta yksi työntekijä seisoo esittely­pisteellä. ”Haluaisitko maistaa kalouta?” mies kysyy.

Kalou eli kookoksen mahlasta tehty viini on Seychellien perinnejuoma, jota paikalliset tekevät lähinnä omaan käyttöönsä. Mies ottaa kannun ja kaataa minulle ja itselleen sihisevää juomaa. Kippistämme. Hapan maku tuo mieleen kookos­maidosta tehdyn kotiviinin.

Työntekijä on Clivers Adrienne. Vaikka työvuoro on jo ohi, Cliversilla ei ole kiire kotiin. Nautimme toiset mukilliset, sitten kolmannet. Pian juttelemme kuin vanhat ystävät.

”Haluan tavata kivoja ihmisiä, se on tärkeintä elämässäni”, Clivers toteaa.

Majapaikkaan palatessa tuntuu, että olen rakastumassa näihin saariin – eikä se johdu pelkästä kookosviinistä. Illan lämpö hyväilee, ja ihmiset pyöräilevät hiekkateillä. Tämä on pala paratiisia maan päällä.