Sepelvaltimotauti voi sekoittua närästykseen – Tunnista hälyttävät merkit – Viisi vinkkiä

1. Kiinnitä huomiota kivun luonteeseen

Sepelvaltimot tuovat sydänlihakselle hapekasta verta. Vuosien myötä ne voivat ahtautua, kun niiden sisäseinämiin kertyy rasvajuosteita ja kalkkeumia. Silloin veri ei virtaa enää sujuvasti ja syntyy hapenpuutetta. Se aiheuttaa rintakehällä laaja-alaista kipua, painetta, puristusta tai epämukavuutta. Voi tuntua kuin iso kivi painaisi rintakehää. Kipu voi säteillä selkään, kaulaan tai vasempaan käsivarteen tai tuntua vannemaisena. Se ei helpotu asentoa vaihtamalla, toisin kuin esimerkiksi lihas- tai rustoperäinen kipu.

Joillakin oireet voivat olla epätyypillisiä tai hämääviä, kuten kirvelyä. Joskus oireet sekoittuvat närästykseen. Sepelvaltimotautia ei olekaan helppoa erottaa vaikeasta närästyksestä. Joskus potilaalle määrätään närästyslääkettä, mutta sitten löytyy sepelvaltimotauti. Toisinaan taas ehditään tehdä roppakaupalla sydäntutkimuksia, mutta vaiva paljastuu närästykseksi.

Potilaalla voi olla närästystä aiheuttava refluksitauti ja sepelvaltimotauti myös yhtä aikaa. Oireita on usein vaikeampi tunnistaa etenkin iäkkäillä ja naisilla. Hankalaan diabetekseen voi taas liittyä neuropatiaa eli hermotuksen heikentymistä, joka heikentää kiputuntemuksia, vaikka sepelvaltimot olisivat pahoin ahtautuneet.

2. Havahdu rasitusrintakipuun

Usein rintakipu iskee fyysisessä ponnistelussa tai voimakkaassa tunnekuohussa, kuten järkytyksen hetkellä. Joskus kipu iskee vasta, kun syke on todella korkea. Oire helpottaa, kun menee lepäämään. Tällaisiin sepelvaltimotaudin kohtausoireisiin käytetään nitrolääkitystä.

Jos kipu ei mene ohi, kyse on sydäninfarktista. Siihen pitää saada vikkelästi apua, eikä ambulanssin soittamisesta pidä empiä. Vaikka rintakipu menisi lopulta ohi, on silti hyvä käydä lääkärin vastaanotolla. Jos sepelvaltimotauti todetaan, on tärkeää käyttää lääkitystä ohjeiden mukaan, jottei suoniin tulisi uusia ahtaumia.

Sydämen suorituskykyä voidaan selvittää rasituskokeella, jossa potilas polkee kuntopyörää ja samalla otetaan sydänfilmiä. Kun kuntopyörän vastusta lisätään, syke nousee. Mitä enemmän syke nousee, sitä enemmän sydän tarvitsee happea. Joskus oireet ilmaantuvat vasta, kun ahtauman läpi ei pääse virtaamaan tarpeeksi hapekasta verta sydämeen.

3. Huomaa vuosien vieriminen

Sepelvaltimotaudin todennäköisyyteen vaikuttaa paljon potilaan ikä. Sairauden esiintyvyys lisääntyy keski-iässä, miehillä yleensä 45–50-vuotiaana ja naisilla noin kymmenen vuotta myöhemmin. Pieniä rasvajuosteita ja kalkkeumia ilmestyy sepelvaltimoihin jo nuorena, mutta yleensä ne eivät aiheuta oireita.

On hieman epäselvää, miksi naiset sairastuvat myöhemmin. Yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että estrogeenin verisuonia suojaava vaikutus hiipuu vaihdevuosissa. Taustalla voi olla myös geneettisiä tekijöitä.

4. Selvitä sukusi sairaushistoriaa

Sairastumisriski kasvaa, jos omilla vanhemmilla tai sisaruksilla on todettu sepelvaltimotauti työikäisenä eli alle 65-vuotiaana. Sepelvaltimotauti ei ole kuitenkaan yhden geenin tauti, vaan siihen vaikuttavat monet geenit.

Jos omassa suvussa on esiintynyt sepelvaltimotautia melko nuorella iällä, on saattanut periä geenit, jotka altistavat sairauden aikaiselle kehittymiselle. Perimälleen ei kuitenkaan voi mitään, joten kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa.

5. Tarkista lukemasi

On hyvä tietää, missä lukemissa oma verenpaine, kolesteroliarvot ja verensokeri ovat. Mittaaminen on monen mielestä on tylsää, mutta kohonnut LDL-kolesteroli ja korkea verenpaine altistavat vahvasti sepelvaltimotaudille.

Korkea verenpaine ja kolesteroli eivät yleensä edes tunnu miltään, ja siksi lääkkeiden käyttäminen voi turhauttaa. Säännöllinen lääkehoito kuitenkin jarruttaa osaltaan sepelvaltimotaudin kehittymistä. Siksi siihen kannattaa sitoutua.

Asiantuntija: kardiologian erikoislääkäri Harri Saarinen, Tays Sydänsairaala