Kokenut poliisi kertoo lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista: ”Pahempia kuin murhat” – Kuuntele podcast

Ylikonstaapeli Anneli Aunola erikoistui uransa aikana lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Ne ovat hänen mielestään rikoksista pahimpia.

– Murhaa pidetään yleensä kaikkein kamalimpana rikoksena, mutta minusta se ei ole. Murhan uhri on kuollut, eikä hänen tarvitse elää täällä traumojensa kanssa, Aunola sanoo Poliisin mieli -podcastissa.

– Lapsen rikkominen seksuaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti vaikuttaa koko loppuelämän. Se voi olla seitsemänkymmentä vuotta kestävä trauma.

Anneli Aunola oli poliisiuransa aikana monessa paikassa ensimmäisenä naisena, muun muassa Tuusulan nimismiespiirissä ja Pikku Roban poliisiasemalla.

Vaikka poliisimiehiä pidetään usein kovanaamoina, Aunolan naiseus aiheutti sen, että hän sai tutkittavakseen kaikista inhottavimmat rikokset ja julmuudet, toisin sanoen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön koskevat tapaukset sekä lapseen kohdistuneet pahoinpitelyt ja henkisen väkivallan.

Aunolan mukaan miespoliisit eivät välttämättä halunneet kuulustella lapsia tai epäiltyjä, taustalla saattoi olla jonkinlainen pelko tai tapausten nostattamat tunteet.

– Miehet ovat tunteellisempia ja herkempiä kuin naiset, hän väittää.

– Heillä vihan tunne tulee helpommin varsinkin epäiltyjen kuulusteluissa. Vihan aisoissa pitäminen voi olla hankalampaa.

Myös Aunolalle pedofiilien kuulusteleminen oli haastava paikka. Rikosromaanissa Liian lempeä mies hän kuvaa isoisää, joka hoiti paljon lapsenlastaan ja teki tälle seksuaalisesta hyväksikäytöstä tavan.

– Se oli hänelle muka rakkauden ilmaisua, vaikka se rikkoi lasta. Nämä herrat, jotka hotellihuoneissaan tai seksipaikoissa käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväksi ja antavat näille huumeita saadakseen oman nautintonsa, uskovat monesti olevansa hyväntekijöitä ja auttavansa lapsia, vaikka he todellisuudessa rikkovat heitä.

Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkiminen ei ollut helppoa Aunolallekaan. Uhrien kokemukset menivät ihon alle.

– Kyllä minäkin itkin ja rukoilin, hän sanoo.

Anneli Aunola oli mukana tekemässä ensimmäistä lasten kuulemiseen liittyvää valtakunnallista ohjeistusta.

– Jos lapsi luottaa, hän kyllä puhuu, ellei häntä ole kielletty puhumasta. Se vain vaatii aikaa.

Aunola sanoo, että lapsen kuulemisessa poliisin tulee olla tämän kanssa samalla tasolla tai ehkä vähän alempanakin. Poliisin täytyy olla tilanteessa rauhassa, keskittyä ja ennen kaikkea aistia.

– Sitten kun lapsi puhuu, se on kuulemista, kuuntelemista ja näkemistä – ei kuulustelua.

On myös tärkeää, että lasten kertoma tallennetaan, sillä tuomioistuin ei ota alle 15-vuotiaita suulliseen käsittelyyn.

– Ennen kuin videointi tuli, käytin lasten kanssa sanelukonetta. Kuulemisia tehtiin myös lasten kotona. Halusin, että lasten ääni kuuluu tuomioistuimessa saakka.

Kuulemisten tallentaminen on tärkeää myös epäillyn oikeusturvan kannalta, sillä välillä tulee syytöksiä, että poliisi on manipuloinut tai laittanut sanoja lapsen suuhun. Videolta näkee ja kuulee, mitä lapsi on oikeasti kertonut.

Lasten kuulemisen lisäksi Aunola keskittyi urallaan myös lähisuhdeväkivaltaan. Hän oli laatimassa niin sanottua Malmin mallia, jolla ohjeistetaan terveydenhuollon ammattilaisia pahoinpitelyvammojen tutkimiseen.

– Pahoinpitelyitä oli Suomessa valtava määrä, mutta lääkärinlausunnot olivat huonoja. Niissä saattoi olla pari riviä eikä potilaita ollut tutkittu kunnolla. Lausunnot eivät kertoneet syyttäjälle oikeastaan mitään, Aunola sanoo.

– Mietimme työryhmässä, mitä lääkäreiden, ensihoitajien ja sairaanhoitajien pitää tietää, kun he tutkivat pahoinpideltyjä. Mitä kysytään ja mitä heistä tutkitaan. Tilanteessa uhri täytyy myös saada ymmärtämään, että teko on häntä kohtaan väärin, sillä yleensä väkivalta raaistuu kerta kerralta.

– Ensin tönäistään, sitten lyödään, potkaistaan ja seuraavalla kerralla uhri saatetaan kaataa ja häntä voidaan potkia maassa, Aunola kuvailee lähisuhdeväkivallan kehittymistä.

Työryhmän työn tuloksena syntyi ohjeistus, joka otettiin käyttöön ympäri Suomen. Malmin malli -kortti on nähtävissä tämän jutun kuvituksessa.

Anneli Aunola on käsitellyt itselleen tärkeitä aiheita myös Kauko Röyhkän kanssa kirjoittamassaan rikosromaanisarjassa.

– Halusin alun perin kirjoittaa kolmesta teemasta ja se on nyt tehty. Teemat olivat lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset, lähisuhdeväkivalta ja vanhuksiin kohdistuva väkivalta.

Mutta kun kirjoittamisen makuun oli päästy, ei sitä voinut lopettaa.

– Seuraavassa kirjassani esiintyy paha nainen, äiti joka on oikeastaan psykopaatti. Kirjan nimi on Rakas äiti ja kirja ilmestyy toukokuussa.

– Ei se suinkaan ole äitienpäivälahjakirja. Vaan rikosromaani, toteaa Anneli Aunola.

Voit kuunnella podcastin myös lataamalla Apu360-sovelluksen AppStoresta tai Google Playsta.