Jos ei huvita, kannattaako antaa? – Näin seksuaalinen myöntyvyys vaikuttaa suomalaisiin parisuhteisiin
Parisuhteessa moni päätyy välillä vällyjen alle, vaikka seksi ei oikeastaan huvittaisi. Seksuaalinen myöntyvyys on yhtä yleistä miehillä ja naisilla, mutta onko se suhteen pelastaja vai haitallinen tapa?
Mistä on kyse?
Seksuaalinen eriparisuus on yleistä parisuhteissa, ja monet ratkaisevat sen niin sanotulla myöntyvyydellä – suostumalla seksiin ilman omaa halua. Tutkija Annika Gunstin mukaan myöntyvyyteen ei kuulu painetta tai pakottamista. Miehet ja naiset myöntyvät seksiin yhtä usein.
Yleisimmät syyt
Myöntyvyyden taustalla on usein halu miellyttää kumppania, vahvistaa läheisyyttä tai välttää ristiriitoja. Useimmat parit toivovat, että seksuaalisuus säilyy suhteessa, vaikka halut eivät aina kohtaisi.
Mitä voit tehdä?
Myöntyvyys voi lisätä yhteyttä ja jopa herättää halun, mutta se vaatii avointa keskustelua ja rehellisyyttä. Parisuhteessa on hyvä pohtia, milloin joustaminen tukee hyvinvointia ja milloin se tuntuu väärältä.
Milloin tarvitaan ammattiapua?
Jos seksuaalinen haluttomuus, paine tai epämukavuus jatkuu, kannattaa hakeutua seksuaali- tai pariterapiaan. Ammattilainen voi auttaa löytämään tasapainon halujen, myöntyvyyden ja hyvinvoinnin välillä.
Tämä on tekoälyn avustuksella laadittu, toimittajan tarkastama tiivistelmä.
Parisuhdekumppanien seksuaaliset halut osuvat hyvin harvoin samalle kellonlyömälle. Tämä niin sanottu seksuaalinen eriparisuus onkin tavallisimpia syitä hakeutua seksuaali- tai pariterapiaan. Mitä pitäisi tehdä, kun toisen hormonit hyrräävät, mutta toinen haluaisi ratkoa ristikoita?
Pariskunnat kehittelevät monenlaisia tapoja intiimielämänsä ylläpitoon. Yleinen toimintamalli on myöntyä seksiin, vaikka ei tuntisi seksuaalista halua.
Åbo Akademin tutkijatohtori Annika Gunstilla on aiheesta tuoretta tietoa. Hän tutki seksuaalista myöntyvyyttä kaksivuotisessa tutkimushankkeessa, joka päättyi joulukuussa 2024.
– Seksuaaliseen myöntymiseen ei kuulu painetta tai manipulaatiota kumppanilta. Muuten kyse olisi seksiin pakottamisesta, hän määrittelee.
Tutkimus paljasti, että miehet ja naiset näyttävät myöntyvän seksiin yhtä usein. Tulos lienee aikamoinen yllätys, sillä perinteisesti kuvitellaan, että naisille on tyypillistä kärsiä seksuaalisesta haluttomuudesta ja miehet ovat aina valmiina seksiin. Seksuaalisessa myöntyvyydessä naiset ja miehet tuntuvat kuitenkin käyttäytyvän tasaveroisesti. Tämä pätee ainakin moniin niistä, jotka kertoivat kokemuksistaan Annika Gunstille.
Yhdysvalloissa on tutkittu aiemmin yliopisto-opiskelijoiden seksuaalista myöntyvyyttä, mutta Suomessa aiheeseen ei ollut ennen tartuttu. Gunst tavoitti kyselyillään parituhatta eri-ikäistä naista ja miestä eri puolilla Suomea. Monet heistä elivät pitkäaikaisessa vakiintuneessa parisuhteessa.
”Moni halusi ylipäänsä, että parisuhteeseen kuuluisi seksiä, vaikka itsellä ei aktiivisia seksihaluja olisikaan.”
Tutkimukseen osallistuneista 92 prosenttia kertoi, että oli myöntynyt seksiin ainakin kerran elämänsä aikana. Vakiintuneessa parisuhteessa myöntymiskertoja saattoi olla yksi tai jopa yli sata. Määrät vaihtelivat, samoin myöntymisen vaikutukset.
– Yksi myönteisistä seurauksista on, että seksistä tuli lopulta hyvää ja halu heräsi. Kumppanikin oli iloisempi ja tyytyväisempi, Annika Gunst kertoo.
Eräs vastaaja kertoi, että myöntyvyys oli tuonut seksiin uusia juttuja, jotka saivat hänet syttymään, vaikka alussa hän oli ollut melko epäileväinen. Toisesta tuntui hyvältä ottaa kumppani huomioon. Kolmas iloitsi puolestaan siitä, että ristiriitatilanteet olivat lähes loppuneet sen jälkeen, kun pariskunta oli lisännyt myöntyvyyden työkalupakkiinsa.
Moni halusi ylipäänsä, että parisuhteeseen kuuluisi seksiä, vaikka itsellä ei aktiivisia seksihaluja olisikaan. Parisuhteessa joustetaan: omat toimintatavat sovitetaan vastaamaan arvoja, joita itse liittää parisuhteeseen ja seksiin.
Parisuhteessa tehdään muutenkin usein juttuja, joista ei niin riemuita. Pestään pyykkiä ja tyhjennetään astianpesukone, tampataan matot ja käydään vierailulla kumppanin vähemmän kivojen sukulaisten luona. Miksei samanlainen joustavuus voisi päteä myös seksiin?
Viisikymppinen nainen tiivisti, että pitkässä, tiiviissä parisuhteessa juuri seksuaalinen myöntyvyys saa suhteen toimimaan.
Myöntyvyydellä on myös kielteisiä seurauksia. Jonkun mielestä seksi ei ollut yhtä hyvää, kun siihen heittäydyttiin myöntyvyyden nimissä lanteissa tykyttävän intohimon sijaan. Toinen tunsi nahoissaan ripauksen painostusta, vaikka se ei kuulu myöntyvyyteen.
Myöntyvyyskokemuksen jälkeen koko parisuhde saattoi joutua tarkastelun kohteeksi. Jos ei tuntenut enää seksuaalista vetovoimaa kumppania kohtaan, halusiko olla tämän kanssa ylipäätään?
Annika Gunst toteaa, että seuraukset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai huonoja. Myöntyvyydessä on paljon sävyjä.
– Olisi tärkeää, että sekä ihmiset itse että asiantuntijat pystyisivät käsittelemään näitä kysymyksiä. Näin voi kohentaa seksuaalista hyvinvointiaan ja vähentää tai välttää haittoja.
Pohtia voi esimerkiksi sitä, mitkä tekijät johtavat kielteisiin seurauksiin ja milloin myöntyvyys tuo myönteisen lopputuloksen.
”Sama henkilö saattaa kokea myöntyvyyden yhtenä päivänä myönteiseksi ja toisena päivänä kielteiseksi asiaksi.”
Seksuaaliseen myöntyvyyteen löytyi Annika Gunstin tutkimuksessa selviä syitä. Myöntyvyyden avulla halutaan vaikkapa miellyttää kumppania tai edistää pariskunnan välistä intimiteettiä, ilmaista rakkautta tai syventää tunneyhteyttä kumppaniin. Joskus pyritään välttämään kielteisiä asioita, kuten riitoja.
– Ei haluta vihastuttaa kumppania tai aiheuttaa hänelle mielipahaa. Halutaan ehkä myös varmistaa, että kumppani ei menetä kiinnostustaan ja lopeta rakastamasta, Gunst sanoo.
Myöntyvyys koetaan hyvin yksilöllisesti. Yhden itseymmärrys voi lujittua sen ansiosta, kun taas toisesta voi tuntua kurjalta. Asia ei ole millään tapaa yksiselitteinen, sillä sama henkilö saattaa kokea myöntyvyyden yhtenä päivänä myönteiseksi ja toisena päivänä kielteiseksi asiaksi.
Mitä myöntyvyydestä pitäisi sitten ajatella? Voiko sitä suositella intiimielämän salaiseksi liimaksi vai pitäisikö siitä varoittaa?
Tutkijat ja seksuaaliterapeutit todennäköisesti pohtivat juuri tätä. Annika Gunstin näkemys perustuu tutkittuun tietoon.
– Seksuaalista myöntyvyyttä pitäisi käsitellä monimutkaisena ilmiönä, joka vaihtelee yksilöstä ja tilanteesta toiseen, hän painottaa.
Tietoa tarvitaan joka tapauksessa lisää. Gunst odottaa, että tekeillä oleva päiväkirjatutkimus tuo lisävalaistusta tähän monien pariskuntien suosimaan seksistrategiaan. Päiväkirjan pitäjät kirjaavat myöntyvyyteen liittyviä havaintojaan tuoreeltaan, mikä tuo lisätarkkuutta ilmiön ymmärtämiseen. Perinteisesti kokemuksista on kerrottu jälkikäteen muistinvaraisesti.
Asiantuntija: psykologian tohtori, tutkija Annika Gunst, Åbo Akademi.
