Image

Sedät mielenrauhan tukena



Sedät mielenrauhan tukena

Nuori ihminen heijastaa pelkonsa setiin, kirjoittaa Ruben Stiller puolustuksessaan.
Teksti Ruben Stiller
Kuvat Anja Reponen

Mitä eroa on sedällä, tädillä ja homolla? Setä kertoo, setä tietää. Kun keski-ikäinen suomalainen täti matkustaa seksilomalle Gambiaan, hän on vihdoinkin löytänyt oman seksuaalisuutensa. Naiseus laulaa kukkeimmillaan, nainen vapautuu ja nauttii kehostaan. Samaa ei voi sanoa sedästä, joka etsii nuorta vaimoa Thaimaasta. Hän on törkyinen herruuttaja, joka nauttii kehostaan alistamalla toisten kehoa.

Otetaan vielä toinen esimerkki elävästä elämästä, kuten meillä sedillä on tapana sanoa.

Aleksanterinkadun Mummotunnelissa nuorta miestä pokaava keski-ikäinen täti emansipoituu , mutta viereisessä kapakassa nuorta neitosta liehittelevä keski-ikäinen setä on vastenmielinen tollo, joka levittelee toksista maskuliinisuuttaaan. Myrkyllistä feminiinisyyttä ei ole olemassa, koska feminiinisyys on aina lähtökohtaisesti hyvää ja kaunista. Maskuliinisuus on tämän ihanan naiseuden vastakohta: sedän törkyinen pippeli, joka koko ajan haluaa penetraatiota ja heiluttaa patriarkaatin lippua.

Maskuliinisuus on sallittua, jos kyseessä Tom of Finland. Homon maskuliinisuus on kritiikin ulkopuolella, koska homo on niin erilainen, ettei hän voi olla setä. Sadomasokistinenkin homokuvasto on vain merkki homouden monimuotoisuudesta ja kyvystä leikkiä kulttuurillisella kuvastolla.

Vastaavaa heterosedän kuvastoa pidettäisiin pornona ja naista alistavana, mutta Tom of Finlandin kuvat sopivat urbaanien liberaalienkin pussilakanoihin.

Setiä koskeva toinen sääntö on siis seuraava: homo ei ole koskaan setä, koska homot ovat eksoottisia ja kyseenalaistavat kaiken olemalla homoja.

Sedät pilaavat kaiken. He ovat syntyneet liian aikaisin ja edustavat vääriä arvoja. He kuolevat liian myöhään ja poteroituvat virkapaikoilleen.

Setiin kohdistuiva kapina on todella ylevä ilmiö: setien pitäisi kuolla pois, jotta nuoremmat pääsisivät organisaation keskiportaan pikkupomoiksi. Setien varsinainen rikos on se, etteivät he vapaaehtoisesti anna paikkaa nuorille pyrkyreille.

Setä-puhe on työmarkkinoilla turhautuneiden nuorten verbaalinen isänmurha, jossa isää tökitään tylsällä sanan säilällä.

Se on poliittisen sukupolvikapinan halpa retorinen korvike, johon on muodikkaasti sekotettu epämääräisiä feministisiä aineksia. Mielenkiintoista tässä puheessa on se, että sedittely näyttää kohdistuvan ikäluokkaan, johon puhujien omat isät ovat kuuluneet.

Jäikö isäkapina kesken siellä kotona? Eikö symbolinen isänmurha kannattaisi hoitaa ennen kuin on täytetty 30? Mikä teitä oikein vaivaa?

Setä vastaa, setä tietää.

Kolmikymppiset heijastavat pelkonsa vanhenemisesta ja elämän tyhjäkäynnistä setiin. Sedät ovat näköispatsas kolmikymppisten ruuhkavuosissa elävien omasta kauhukuvasta: oliko tämä elämä jumalauta tässä, miksi en ole enää villi ja vapaa, miksi elämä ei ollutkaan loputon seikkailu? Sedät ovat ikävä muistutus kellosta, joka tikittää koko ajan, menetetyistä mahdollisuuksista ja elämästä, joka ei ole täydellistä.

Kolmikymppinen sinkku puolestaan repii hiuksiaan pohtiessaan omaa asemaansa ihmissuhdemarkkinoilla. Läski luuserisetä, joka luulee olevansa vielä elämänsä kunnossa, tuo lohtua kolmikymppisen sinkun elämään: noin alas en koskaan vajoa, noin epätoivoinen en koskaan ole.

Me sedät olemme välttämättömiä kolmikymppisten mielenrauhalle. Meihin itseään vertaava kolmikymppinen tuntee itsensä dynaamiseksi ja ketteräksi. Hänen arvonsa loistavat puhtauttaan, kun hän katselee niitä setien rivistön muodostamasta peilistä.

Kolmikymppisen olisi syytä olla kiitollinen meille sedille. Sen sijaan kuulemme jatkuvaa ikärasistista näykkimistä ja mitätöintiä.

Meillä olisi kaikki syyt uhriutua, mutta koska olemme vanhan maailman miehiä, kestämmme tietenkin tämänkin pystyssä päin. Osaamme suhteuttaa asiat, kuulemme miten aika kuluu.

Tik tak, mitä sinä aiot tehdä ennen kuin on liian myöhäistä?

Julkaistu: 16.6.2018