Scifinä pidetyt ideat ovat muuttumassa todeksi – Algoritmit päättävät, kuka saa lainaa, kuka pääsee työhaastatteluun ja kuka jää huomiotta

Kirjoitan tätä Oxfordissa Englannissa, jossa kerään materiaalia kuinka geopoliittisten järistysten rinnalla on menossa myös toinen isojen muutosten aalto, sillä emme enää odota scifin aikakautta vaan elämme jo sen seurauksia.

Katselen kaupungin keväisessä ilmassa ja Broad Streetin kahvilan ikkunasta satoja vuosia samana pysynyttä yliopistokaupungin vanhaa arkkitehtuuria tietoisena siitä, että tekoäly tulee olemaan tulevaisuuden infrastruktuuri ja teknologinen perusta, jolle rakennetaan turvallisuus, talous, terveydenhuolto, viestintä ja valtioiden hallinto.

Jos 1900-luvun öljy ratkaisi valtioiden mahtisuhteet, 2000-luvun tekoäly tekee saman.

Kun pitkään kehitetyt läpimurtoteknologiat ovat tulossa maailman laboratorioista arkeemme, eletään tieteessä ’Sputnik-hetkiä’. Harva muutos tulee muovaamaan yhteiskuntia yhtä syvällisesti kuin uudet älykkäät teknologiat, sillä ne muuttavat tapojamme katsoa maailmaa, toisiamme ja itseämme.

Tekoäly ei enää ole vain kännyköiden pelilogiikkaa tai deittipalvelujen ja chatbottien leikkikenttää. Tekoäly analysoi jo lääketieteellisiä kuvia nopeammin ja tarkemmin kuin asiantuntija, laatii oikeudellisia asiakirjoja ja jopa säveltää musiikkia ja tekee elokuvia.

Esimerkiksi amerikkalaisen OpenAI:n, kiinalaisen DeepSeekin ja Googlen tekoälymallit tuottavat jo uskottavia oikeudellisia argumentteja, läpäisevät ylioppilaskirjoitukset tai tekevät diagnooseja, jotka päihittävät keskitason lääkärin.

Laboratoriossa kasvatetaan ihmiskudosta ja elimiä kuten sydämen osia ja keuhkorakkuloita. Ihmisen kantasoluista on kasvatettu ’aivo-organoideja’ eli pieniä aivojen kaltaisia solurykelmiä.

Reaaliaikainen viestintä ja integroidut tunnistusjärjestelmät mahdollistavat ennennäkemättömän mukavuuden. Mutta myös kaiken läpinäkyvyyden. Kodit täyttyvät älykkäistä sensoreista, laitteet seuraavat liikettä ja älykaupungit mukautuvat tarpeisiimme.

Kodeissa ja työpaikoillamme on tekoälyn ohjaama valaistus, automaattinen ilmanlaadun ja energian säätely, sensorit, jotka oppivat elämäntapamme ja vastaavat ennen kuin ehdimme pyytää. Amazonin Alexa ei ole enää vain puheohjattu kaukosäädin, vaan kodin alitajuinen kuuntelija, joka oppii meistä enemmän kuin ehkä ymmärrämme.

Meistä tulee osa teknoekosysteemiä.

Datatiede mahdollistaa yhteiskunnan näkymättömän käyttöjärjestelmän. Algoritmit päättävät, kuka saa lainaa, kuka pääsee työhaastatteluun ja kuka jää huomiotta. Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä olisi jo teoreettinen mahdollisuus hyödyntää käyttäytymisanalytiikkaa, jossa asiakkaan puhelimen liikkeet tai verkkokäyttäytyminen vaikuttavat riskiarvioon.

Toisaalla terveysteknologian genomitutkimus ja datalähtöinen lääketiede avaavat teitä kohti yksilöllistä hoitoa, jossa sairauksia kyetään ehkäisemään jo ennen niiden puhkeamista. Elinsiirroissa geenitieto lisää onnistumisen todennäköisyyttä ja vähentää hylkimisreaktioita.

Asevarusteluun ja sotateknologian kehittämiseen kaadetaan nyt lisää rahaa satoja miljardeja. Järjestelmät kehittyvät nopeammin kuin kansainväliset sopimukset ehtivät niihin reagoida, saatikka rajoittaa.

Näemme Ukrainassa jo tekoälypohjaisia drooniparvia, jotka kykenevät etsimään ja eliminoimaan kohteensa itsenäisesti. Nämä eivät ole enää prototyyppivaiheessa, vaan jo käytössä.

Tulevaisuuden taisteluja ei käydä vain rintamalla, vaan eri puolilla yhteiskunnan rakenteita. Kyberhyökkäykset lamauttavat sähköverkkoja, vesihuoltoa ja terveydenhuoltojärjestelmiä. Ukrainan ja Israelin konfliktien yhteydessä nähtiin jo, kuinka sota siirtyy yhä enemmän verkkoon algoritmien, bottien ja kybervälineiden taisteluksi.

Tämän kehityksen ytimessä on globaali hyperkilpailu. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen teknologinen kilpajuoksu muokkaa koko maailman järjestystä uudelleen.

Ne valtiot ja toimijat, jotka hallitsevat uusimmat teknologiat – erityisesti tekoälyn, kvanttilaskennan, genomidatan ja sensoriverkostot – eivät ainoastaan kontrolloi markkinoita, vaan myös yhteiskuntien kehityssuuntaa, turvallisuutta ja lopulta arvoja.

Oxfordin yliopistokaupungin ja filosofian ilmapiiri lähes huutaa, että ihmisten käyttämät teknologiat eivät koskaan ole neutraaleja. Meistä kerätty data ei ole neutraalia, vaan poliittista valuuttaa.

Teknologiat ovat aina valintoja ja heijastavat arvoja, tavoitteita ja voimasuhteita. Teknologioiden kehitys ei ole vääjäämätön luonnonvoima, vaan seurausta päätöksistä, jotka voidaan tehdä toisin.

On katsottava teknologian taakse eikä vain ihmeteltävä sen mahdollisuuksia. On kysyttävä mihin uusilla teknologioilla pyritään, kuka niitä rahoittaa, ohjaa ja säätelee, millaisen tulevaisuuden teknologioiden kehitys meille rakentaa.