Sauli Niinistön Nato-puheet maksoivat hänelle vaalivoiton, ja sitten takki kääntyi – Näin ulkopolitiikan noviisista kasvoi kansan rakastama valtiomies

Kuka olisi uskonut, että tästä miehestä tulee presidentti?

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Sauli Niinistö ei 1980-luvun lopulla erottunut toisten kokoomuspoliitikkojen joukosta millään tavalla. Niinistön tiedettiin polttavan tupakkaa, pelaavan shakkia ja viihtyvän puoluetovereidensa Anssi Rauramon, Kari Häkämiehen ja Heikki A. Ollilan seurassa myös vapaa-ajalla.

Silti hänestä kasvoi yksi Suomen suosituimmista valtionpäämiehistä. Mikä tähän johti ja millainen perintö Niinistöltä jää, kun hän vuonna 2024 jättää tehtävänsä?

Niinistön profiili alkoi nousta vasta, kun hänestä tuli Paavo Lipposen toisen hallituksen valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja. Niinistöä ei kuitenkaan tunnettu ulkopolitiikan osaajana vaan ennen muuta talouspoliitikkona, joka myöhemmin myös eduskunnan puhemiehenä käyttäytyi kuin valtiovarainministeri: alkoi suitsia muun muassa kansanedustajien kalliita matkajärjestelyjä.

Kansanedustajat eivät pitäneet Niinistöstä, mutta kansa alkoi rakastaa häntä.

– Ei voinut arvata, että hänestä tulisi suuri valtiomies. Hänen henkinen kasvunsa ja kehittymisensä ulkopoliittisena johtajana on ollut hämmästyttävä, sanoo tietokirjailija ja toimittaja Risto Uimonen, joka julkaisi syksyllä kirjan Sauli Niinistö -suomalaisten presidentti (WSOY).

Matti Vanhasen vuonna 2007 aloittaneeseen kakkoshallitukseen Niinistö halusi ulkoministeriksi, koska ajatteli sen pätevöittävän parhaiten presidentin tehtäviin. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen (kok) kuitenkin teki kuuluisan isänmurhan eikä hyväksynyt Niinistöä tehtävään.

– Katainen pelkäsi, että Niinistö alkaisi toimia epävirallisesti valtiovarainministerinä ja ottaisi johtajuuden, joka kuului hänelle. En usko, että Niinistö olisi sekaantunut sisäpolitiikkaan.

Uimosen mukaan oli Kataisen kannalta todella suuri asia, että hän uskalsi laittaa Niinistön eduskunnan puhemieheksi – paikalle, jota Niinistö ei halunnut. Kansanedustajien parissa menokuria ajaneen Niinistön epäsuosio kasvoi, mutta kansan keskuudessa suosio lisääntyi entisestään.

–Kansanedustajat hävisivät julkisuuspelin, sillä Niinistön toimintaa pidettiin oikeudenmukaisena.

Niinistön kansansuosio on jatkunut presidenttinä. Uutissuomalaisen mielipidemittauksessa kesällä 2023 peräti 37 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että hän on Suomen paras presidentti kautta aikojen. Helsingin Sanomien gallupissa kesällä 2022 suomalaisista 92 prosenttia katsoi Niinistön onnistuneen tehtävässään hyvin tai melko hyvin.

Mutta Niinistön edeltäjä Tarja Halonen oli ajoittain vieläkin suositumpi. Ensimmäisen kauden puolivälissä vuonna 2003 peräti 94 prosenttia kansalaisista oli Helsingin Sanomien gallupin mukaan tyytyväisiä Haloseen.

– Presidentti-instituutio on isompi asia kuin henkilö, joka sitä kulloinkin hoitaa. Niinistö ei asetu poikkeukselliseen valoon vaan osaksi jatkumoa, toteaa ylipistotutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.

Suomessa presidentti pyrkii nousemaan päivänpoliittisten kamppailujen yläpuolelle ja toimimaan vakauttavana ja kansaa yhdistävänä voimana. Siinä ollaan jo lähellä monarkian ihannetta.

Vuorelman mielestä Niinistö on onnistunut valtavan hyvin presidenttinä. Hän on pystynyt navigoimaan sujuvasti jännitteisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja saanut vahvasti rakennetuksi ulko- ja turvallisuuspoliittista konsensusta, joka on Suomessa tärkeää.

Risto Uimonen asettelee Niinistölle jopa Urho Kekkosen saappaita. Eivät ne yhtä suuret ole, mutta lähellä ollaan.

– Niinistö on äärimmäisen realistinen ihminen, joka miettii asiat perusteellisesti läpi ennen kuin päättää kannastaan. Avustajakunnalta kuulee, että Niinistö haluaa varmistaa yksityiskohtia senkin jälkeen, kun muut olisivat jo valmiita päättämään.

Kansa kaipaa presidentiltään arvovaltaa, ja sitä Niinistö on Uimosen mukaan tarjonnut. Hän seuraa tarkasti protokollaa ja on aina täsmällinen. Hän pukeutuu hyvin leikattuun tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja solmioon.

– Se, että hän esiintyy arvokkaasti, on yksi syy hänen suosioonsa, arvioi Uimonen.

Vuorelma sanoo, että Niinistö edusti konservatiiveja tullessaan valituksi presidentiksi ensi kerran, vastaehdokas Pekka Haavisto taas liberaaleja. Mutta myös itse presidentti-instituutioon kuuluvat jatkuvuuden ja perinteiden ihanteet.

Niinistön kohdalla tradition ihanne näkyy niin, että hän on palauttanut uudenvuodenpuheeseensa sanat Jumalan siunausta, jonka toivottamisesta edeltäjät Mauno Koivisto ja Tarja Halonen olivat luopuneet. Vuorelman mukaan näyttää myös siltä, että perinne jatkuu vielä Niinistön kauden jälkeenkin.

Kun Sauli Niinistö hävisi ensimmäisen presidentinvaalikampanjansa Tarja Haloselle 2006, hänen tiensä arvioitiin tyssänneen Nato-flirttailuun.

– Kampanjatiimi varoitteli Niinistöä, että turvallisuuspolitiikasta on turha puhua. Niinistö ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa, ja hänen voittonsa suli niihin kommentteihin, Uimonen toteaa.

Eduskunnan puhemiehenä Niinistö vielä puhui Nato-jäsenyydestä, mutta vuoden 2012 presidentinvaalikampanjan aikana hän ilmoitti Ylen haastattelussa, että Suomi ei mene Natoon seuraavan kuuden vuoden aikana, mikäli asia hänestä riippuu. Natoon suhtauduttiin Suomessa kaiken kaikkiaan tuolloin varovasti.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 merkitsi täyskäännöstä suomalaisten mielissä. Jos 28 prosenttia suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyttä tammikuussa 2022 Kantarin tekemässä kyselyssä, niin maaliskuussa jo 54 prosenttia oli Nato-jäsenyyden puolesta.

Miten Niinistön Nato-kanta on muovautunut, sitä emme vielä tiedä.

Uimonen arvioi, että Suomen Nato-prosessi lähti liikkeelle 1. joulukuuta 2021, jolloin Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati kirjallisia takuita siitä, ettei Nato laajene enää Venäjän rajoille. Presidentti julkaisi seuraavana päivänä tiedotteen, jossa hän totesi, että vastoin Venäjän kantaa Nato lisää turvallisuutta ja vakautta Euroopassa ja että puolustusliiton jäsenyyksistä päättävät hakija ja Naton jäsenmaat.

– Luin sitä niin, että nyt suunta oli kääntynyt Niinistön mielessä, vaikka kun kysyin asiaa, hän väitti, ettei vielä silloin ajatellut niin, Risto Uimonen sanoo.

Kantaansa Natoon liittymiseen Niinistö ei kuitenkaan sanonut ääneen ennen toukokuuta 2022. Uimoselle hän sanoi kirjahaastattelussa, että Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaikki presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostamassa tp-utvassa ymmärsivät, että Suomi on menossa Natoon.

Uimosen mukaan Niinistöllä oli ratkaiseva vaikutus, kun Suomea vietiin Natoon. Hän arvioi, että Niinistö joutui käymään kovan henkisen painin, että nyt oli toimittava toisin kuin hän oli koko presidenttikautensa tehnyt ja vakuutellut.

–Niinistö haluaa korostaa, että muilla päätöksentekijöillä oli tärkeä osuus liittoutumispäätöksessä. Uskon kyllä, että historian tulkinta tulee olemaan sellainen, että hän oli primus motor tässä asiassa.

Vuorelman mukaan Niinistön keskeinen rooli Nato-päätöksessä on ollut vahvistaa konsensusta. Konsensuksen imu on vahva ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, koska siihen liittyy paljon herkkyyksiä, pelkoja ja varovaisuutta.

–Emme tiedä, missä määrin Niinistö on käyttänyt suostutteluvaltaa emmekä sitä, milloin mikin taho on tehnyt Nato-päätöksensä. Hän piti päätöksensä salassa loppumetreille asti, joten hän ei käyttänyt suostutteluvaltaansa ainakaan julkisuuden kautta. Tietenkin hänen roolinsa ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana on ollut keskeinen.

Vuorelma korostaa, että ulkopolitiikassa on tärkeää suhteiden institutionaalisuus. Etteivät ne ole kahden valtionjohtajan vaan virkakunnan ja laajemmin koko yhteiskunnan tasoisia.

Niinistöllä on ollut Suomen presidenteistä eniten tapaamisia Yhdysvaltojen presidenttien kanssa. Hän on ehtinyt tavata Barack Obaman, Donald Trumpin ja Joe Bidenin. Yllättävintä on, että Trump sulki Niinistön suosioonsa. Trump näki, että voi saada Niinistöltä jotain sellaista, jota ei saa muilta, koska tällä oli hyvä suhde Putiniin.

Suomen presidenttien ykkösprioriteetti on sodan jälkeen ollut Neuvostoliitto ja Venäjä. Tulevan presidentin tilanne on poikkeuksellinen, sillä Suomen suhteet Venäjään ovat nyt poikki.

– On päivänselvää, että Putin kokeilee uutta presidenttiä. Se on tiukka paikka, Uimonen sanoo.

Ensimmäisessä kampanjassaan Niinistö luonnehti presidenttiä kansakunnan unilukkariksi. Vuorelman mielestä se kuvaa häntä hyvin. Hän on jakanut uudenvuodenpuheissaan huoltaan yhteiskunnan jakautumisesta ja ulko- ja turvallisuuspoliittisista uhkista. Hän on herätellyt kansalaisia erilaisista uhkakuvista. Presidentin kohdalla rajanveto liittyy siihen, miten hän voi ottaa kantaa sisäpoliittisiin kysymyksiin.

Niinistö tunnetaan tulisesta luonteestaan, ja hänen tapoihinsa on Uimosen mukaan kuulunut soitella muun muassa toimittajille. Kun Uimonen yritti haastatella kirjaansa poliitikkoja, hän sai usein vastauksen: ”Uskallanko mitään sanoa, kun se Sauli soittaa niin herkästi?”

Media ei ole juurikaan kritisoinut Niinistöä, ja siitä taas on arvosteltu mediaa. Vuorelman mukaan kritiikin yläpuolelle asettuminen asettaa haasteita demokratian ja kansalaiskeskustelun näkökulmasta. Mutta se tapahtuu luontevasti: vallan vahtikoirat, eli ne, jotka voisivat esittää kritiikkiä, päättävät olla sitä esittämättä.

– Presidentin kritisoinnista ei välttämättä seuraa sosiaalista sanktiota, vaan se on tapahtunut poliittisessa ilmapiirissä, jossa presidentin on haluttu antaa hoitaa tehtävänsä ilman tiukkaa kriittistä syyniä.

Sosiaalisella sanktiolla Vuorelma tarkoittaa, että nykyisellä valtaoikeuksilla varustetulla presidentillä ei ole sisäpoliittista valtaa eikä hän vaikuta laajasti virkanimityksiin. Lisäksi puolustuspoliittiset ratkaisut sisältävät usein luottamuksellista tietoa, eli lähteitä ei ole saatavilla. Se tekee vaikeaksi myös vallan kriittisen tarkastelun.

Uimonen sanoo Niinistön olevan tarkka siitä, ettei hän ylitä presidentin valtaoikeuksia. Niinistö on kuitenkin käyttänyt maksimaalisesti pehmeää valtaa, joka tulee presidentille instituution kautta.

Nykyistä Niinistöä Uimonen luonnehtii filantroopiksi. Hän on puhunut paljon lasten ja nuorten puolesta, maltista ja suvaitsevaisuudesta ja tuonut esille rakkauttaan kirjallisuuteen. 1990-luvulla valtiovarainministerinä Niinistöstä syntyi hänen mukaansa kuva ihmisenä, jolla ei ollut vahvaa sosiaalista omaatuntoa. Siihen nähden muutos on ollut merkittävä.

Uimonen näkee Niinistön tasoittuneen vuosien myötä.

–Vaikuttaa siltä, että kovat kokemukset ja vastoinkäymiset sekä erityisesti avioliitto tohtori Jenni Haukion kanssa ja pojan syntyminen ovat tehneet hänestä seesteisemmän ihmisen.

Niinistö on kertonut vastoinkäymisistään: ensimmäisen puolisonsa Marja-Leenan tapaturmaisesta kuolemasta auto-onnettomuudessa tammikuussa 1995 ja pelastumisestaan tsunamista Thaimaassa 2004. Tämä on Vuorelman mukaan vahvistanut Niinistön julkista profiilia ja lisännyt hänen suosiotaan.

– Hän näyttäytyy inhimillisenä ihmisenä, johon voi samastua. Hän liikuttaa ihmisten tunteita, koska hän on kertonut omista vaikeista kokemuksistaan, Vuorelma toteaa.

Uimonen kertoo, että yhden Mäntyniemessä tehdyn kirjahaastattelun aikana Niinistö kävi välillä hakemassa mustan, vahakantisen A4-kokoisen vihon, päiväkirjansa. Niihin hän on kirjoittanut mustekynällä käsin muistiinpanoja, aineistoa muistelmiin, jotka hän Uimosen arvion mukaan aikoo kirjoittaa.

Mutta kun Uimonen yritti kysellä Niinistöltä, mitä hän tekee presidenttiyden jälkeen, tämä vastasi, ettei vielä ajattele sellaisia asioita, vaan hoitaa työnsä.

– Hänellä on kaikki mahdollisuudet auki Suomessa ja ulkomailla. Voi olla, että tapahtuu perheen sisäinen muutos, kun tohtori Jenni Haukio on ollut hänen tukenaan presidenttivuosina.

Vuorelma sanoo, että Niinistöllä on vahva profiili ja varmasti on tullut pyyntöjä erilaisiin kansainvälisiin ja kansallisiin tehtäviin. Entisille presidenteille on kysyntää.