Satu Hassia ärsyttää, kun joku väittää pärjänneensä ilman veroilla maksettuja palveluita – "Jokainen on saanut koulutuksen"

1. Kukaan ei ole täällä yksin

”Minulta kysytään usein, mitä maailman pelastamiseksi voisi tehdä. Olennaista olisi miettiä, mikä on omassa elämässä mahdollista. Millaiset ovat omat voimat, varallisuus ja elämäntilanne? Maailman pelastaminen on kestävyyslaji. Kaikki muutokset, niin hyvät kuin huonotkin, ovat ihmisen toimintaa. Kukaan meistä ei ole täällä yksin.

Maailmantuskaa ja ahdistusta helpottaa, kun tekee edes jotain. Minua on helpottanut se, että olen voinut työssäni vaikuttaa kansalliseen ja myös kansainväliseen lainsäädäntöön. Iloitsen, että sain olla mukana vaikuttamassa Pariisin ilmastosopimuksen syntyyn ja EU:n ilmastolainsäädäntöön. Ilmastonsuojeluun tarvitaan tutkijoita, insinöörejä, tuotekehittelijöitä, lainsäätäjiä, kansalaisaktiiveja ja muita vaikuttajia. Työ ei ole suinkaan päättynyt.

Omassa elämässäni olen vähentänyt lihansyöntiä ja hävikkiä olen vastustanut aina. Olen kompostoinut yli neljäkymmentä vuotta. Kuljen julkisilla ja pyörällä kaikki matkat, jotka voin. Kun siirryin eläkkeelle, hankin sähköauton mökkimatkoja varten.”

2. Koulutus on hyvä sijoitus

”Minua ärsyttää, kun joku väittää, ettei ole omassa elämässään tarvinnut verovaroilla maksettuja palveluita mihinkään. Ainakin elämänsä alussa meistä jokainen on saanut neuvolapalvelut rokotuksineen ja koulutuksen. Yksi serkkuni kuoli lapsena kurkkumätään, koska rokotusta sitä vastaan ei vielä ollut.

Merikarvialla asunut isovaarini tarjosi tilan kansakoululle, vaikka moni vastusti sitä. Kansakoululaitos ja sitten peruskoulu, vanhempainloma sekä tasa-arvolaki – ne kaikki olemme saavuttaneet yhteisillä ponnistuksilla. Koulutus on aina hyvä sijoitus. Jos siitä joutuisi Yhdysvaltojen tapaan maksamaan kymmeniätuhansia euroja, vähävaraisilla olisi hyvin korkea kynnys opiskeluun.

Haluan korostaa, että kautta historian ihmiset ovat selvinneet uskomattoman vaikeistakin tilanteista. On tärkeää ylläpitää toivoa.”

3. Terveyttä kannattaa vaalia

”Terveyttä kannattaa vaalia silloin, kun sitä on. On tärkeää pitää huoli hapenottokyvystään, lihaskunnostaan ja notkeudestaan. Silti voi tapahtua yllätyksiä.

Minut yllätti rintasyöpä vuonna 2000, vaikka elämässäni ei ollut syövän riskitekijöitä. Siitä asti olen harrastanut joogaa ja nyt olen käynyt vuoden verran kuntosalilla. Kuulun kotikaupungissani Tampereella Entisten Nuorten verkostoon, jossa on myös kuntoiluryhmä. Aloin käydä kuntosalilla, koska se sattuu sijaitsemaan lähellä kotiani.

Mieheni Jukka Valjakan kuolemasta on nyt neljä ja puoli vuotta. Hän sairasti Parkinsonin tautia. Hänelle tehtiin kuusi tuntia kestänyt aivoleikkaus, joka paransi paljon toimintakykyä. Tuloksen pilasi kuitenkin se, että seuraavana vuonna hänellä todettiin liikehermoja rappeuttava ALS-tauti.

Hänen poismenonsa ei ollut näiden sairauksien takia yllätys, mutta se oli minulle iso elämänmuutos. Puolison äkkikuolema olisi varmasti vielä raskaampi kokemus.”

4. Kokemuksista ei pidä vaieta

”Olin vapaa kirjailija, kun minut valittiin eduskuntaan ensimmäistä kertaa. Ajattelin silloin, että palaan vielä vapaaksi kirjailijaksi. Jäin eläkkeelle eduskunnan vanhimpana naisena hieman vaille 72-vuotiaana ja nyt voin olla taas vapaa kirjailija. On tärkeää toteuttaa haaveitaan. Kirjoittaminen on minulle tärkeää. Viime keväänä julkaistiin muistelmieni toinen osa, Uhma ja intohimo. Se keskittyy poliitikkovuosiini. Ensimmäisessä osassa kerroin lapsuudestani ja nuoruudestani.

Vaikka monet asiat elämässä tuntuvat vastoinkäymisiltä, niistä voi seurata myös uutta ja hyvää – mutta ei tietenkään aina. Olen miettinyt, mitä sota teki vanhempieni sukupolvelle. Vanhempani syntyivät vuonna 1921. Isäni jäi eläkkeelle Tampereen Teknillisen Korkeakoulun rehtorin ja äitini sairaanhoito-oppilaitoksen rehtorin virasta.

Isä oli sodassa rintamalla ja äiti sairaanhoitaja. Heidän kokemansa on heijastunut minun sukupolveeni ja luultavasti myös lastemme sukupolveen. Vanhempieni sukupolvesta moni vaikeni kokemuksistaan, eikä se ollut välttämättä paras taktiikka. Isäni kertoi minulle vasta yli 90-vuotiaana, että hän oli Tali-Ihantalan taistelussa tykistön tulenjohtajana.”