Hannun ja Raúlin matkalla – Suomen ensimmäinen vihitty homopari kouluttaa nyt suomalaisia hyödyntämään sateenkaarimatkailua

Syyskuussa 2017 Helsingin Bulevardilla näyteltiin kummallinen näytelmä. Kolme miestä istui kadulla jalat jalkapuuhun kiinnitettynä, ja ympärillä parveili toimittajia ja kuvaajia.

Asetelma oli kuin Golgatalta: suurin syntinen, pastori Kai Sadinmaa, istui keskellä. Sadinmaa oli maaliskuussa vihkinyt avioliittoon useita homopareja, vaikka kirkkolaki ei sitä sallinut. Sadinmaan oikealla ja vasemmalla puolella istuivat Raúl ja Hannu Medina, yksi vihityistä aviopareista.

Paikkana oli Tuomiokapituli, joka käsitteli Sadinmaalle annettavaa rangaistusta. Menneiden aikojen häpeärangaistus oli mieskolmikon tapa osoittaa mieltään Tuomiokapitulin toimintaa kohtaan.

Paikalle tullut Helsingin silloinen piispa Irja Askola pysähtyi juttelemaan miesten kanssa ja kysyi, mikä oli heidän sanomansa.

”Rakkaus”, kumpikin Medina sanoi vuorollaan piispalle.

Tuomiokapitulin päätös oli kuitenkin odotettu: Sadinmaa sai vakavan moitteen pappislupauksen rikkomisesta.

On kulunut seitsemän vuotta. Raúl ja Hannu Medina istuvat helsinkiläisessä kahvilassa ja kertaavat Bulevardin-tapahtumia jo hieman hymyillen.

– Kai on sellainen performanssi-ihminen. Mutta lähdimme mukaan, koska mielestämme hän oli oikeassa: kristillinen avioliitto kuuluu kaikille, nyt 56-vuotias Hannu sanoo.

Raúl, 48, muistelee huvittuneena, että hänen piti pyytää tapahtumaa varten työnantajaltaan pari tuntia vapaata. Syytä hän ei kertonut.

– Seuraavana päivänä valokuvat ja videot meistä olivatkin sitten joka paikassa.

Kai Sadinmaa jatkoi kirkon virallisten oppien haastamista ja menetti pappisoikeutensa vuonna 2021.

Mielenosoitus Tuomiokapitulilla ei ollut Medinoille ensimmäinen kerta julkisuudessa. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 1. maaliskuuta 2017, Medinat olivat ensimmäinen Suomessa vihitty homopari.

Paikkana oli musiikkiteatteri Kapsäkki, jossa pidetyn Vihdoinkin vihille -tilaisuuden oli rahoittanut Koneen säätiö. Seurauksena oli melkoinen julkisuusmylläkkä: pariskuntaa haastateltiin teatterissa lehtiin ja Ruotsin televisioon, ja haastattelukutsuja sateli sinne tänne.

– Oli pakko kieltäytyä ja muistuttaa, että kyse oli meidän hääpäivästämme, Hannu kertoo.

Nyt Medinat ovat eläneet puolisoina lähes kahdeksan vuotta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana heistä on tullut myös työtovereita.

Raúl alkoi työskennellä Hannun perustamassa yrityksessä, joka kouluttaa erityisesti matkailualaa houkuttelemaan sateenkaarimatkailijoita Suomeen. Työn tuloksena on syntynyt sateenkaariystävällisten yritysten, tapahtumien ja matkakohteiden yhteisö We Speak Gay. Yhteisö on suuresti esillä tammikuussa pidettävillä Helsingin Matkamessuilla.

Sateenkaariturismi on maailmalla merkittävää liiketoimintaa. Varsinkaan miespareilla ei useinkaan ole lapsia, joten heillä on rahaa käyttää matkailuun ja muihin palveluihin. Markkinan koon arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti yli 200 miljardia euroa.

Suomi on yksi noin 30 maasta, jossa on voimassa tasa-arvoinen avioliittolaki ja joka nähdään maana, johon sateenkaari-ihmisten on turvallista matkustaa pelkäämättä syrjintää tai väkivaltaa. Silti Suomi on Hannun mukaan vielä takamatkalla heille suunnattujen matkailupalveluiden kehittämisessä.

Esimerkiksi Malta, Espanja, Argentiina ja jopa Meksiko ovat panostaneet jo vuosikymmenien ajan sateenkaariturismiin.

– Matkailu on todella tärkeä asenteidenmuokkaaja. Esimerkiksi lainsäädäntö on noissa maissa edistyksellisempi, koska on havaittu, että tulijat ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka tuovat lisäksi rahaa, Hannu sanoo.

Hannun mukaan sateenkaari-ihmisiä kiinnostavat samat asiat kuin muitakin matkailijoita, mutta ehkä vähän enemmän kaupungit, koska niissä on parempi mahdollisuus saada yhteys paikalliseen sateenkaariyhteisöön baarien ja sateenkaaritapahtumien kautta.

– Minulta usein matkailutapahtumissa maailmalla kysytäänkin ensin: How is the gay and queer scene in Finland and Helsinki?

Hannun mukaan heidän sateenkaarimatkailun edistämisensä lähti aikanaan liikkeelle käytännössä nollasta. Sama oli tilanne muuallakin Suomessa.

– Olemme siis Suomessa ottaneet vasta aivan ensimmäisiä askeleita sateenkaarimatkailussa. Työ on ollut muun muassa koulutusta, bisnespotentiaalien miettimistä ja ohjausta sateenkaariviestintään. Tärkeää on ylipäätään sen asian tiedostaminen, että miten otat viestinnässä ja markkinoinnissa tämän kohderyhmän huomioon vastuullisesti ja miten teet viestintää kohdennetusti.

Matkakohteita, jotka on Suomessa koulutettu sateenkaariviestintään ja ovat We Speak Gay -yhteisön kumppaneita on jo 23 (näitä ovat esimerkiksi Visit Tampere ja Visit Jyväskylä). Yrityksiä ja tapahtumia on koulutettu reilusti toistasataa.

Vuosien työn jälkeen Medinoiden yrityksellä on lähes 200 asiakasta. Pääosa niistä on pieniä matkailuyrityksiä, joiden henkilökuntaa Hannu käy kouluttamassa ympäri Suomen.

Mukana on lisäksi tapahtumajärjestäjiä, teattereita ja festivaaleja.

Koulutuksessa yrityksille annetaan työkaluja siitä, miten puhua, toimia ja kohdata sateenkaariyhteisöön kuuluvia työntekijöitä ja vieraita sekä tehdä heitä huomioivaa viestintää. Sateenkaaritarran oveen liimaaminen tai sateenkaariystävälliseksi yritykseksi julistautuminen on Hannun mukaan vasta alku.

– Yrityksen täytyy myös aidosti jakaa meidän arvomme, antaa jotakin yhteisöllemme ja vasta sitten tehdä rahaa kanssamme, Hannu tiivistää.

Medinoiden päätyminen avioliittoon sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistön esitaistelijoiksi oli tapahtunut nopeasti. He olivat löytäneet toisensa Instagramissa vasta maaliskuussa 2016.

Aloitteen teki Raúl, joka oli tuolloin vierailulla vanhempiensa luona Meksikossa.

– Näin Instagramissa Hannun kuvan ja kiinnitin häneen heti huomiota. Lähetin Hannulle viestin ja kerroin, että hän on kaunis, komea mies.

Hannu vastasi ja kiitti.

Yhteydenotosta alkoivat viestittely ja videopuhelut yli Atlantin.

Miesten kohtaaminen oli oikeastaan todennäköisyyksien vastainen, sillä he asuivat eri puolilla maapalloa ja heidän taustansa olivat täysin erilaiset.

Meksikolaissyntyinen Raúl Medina eli avoimesti homomiehenä Kaliforniassa, jonne hän oli muuttanut kotimaassaan kokemansa syrjinnän takia. Ekonomi Hannu Virtanen taas oli eronnut kolmen lapsen isä ja kotoisin Pohjanmaalta.

Siinä missä Hannun elämä oli ollut tavallista perheenisän elämää, Raúl oli kokenut syrjintää ja väkivaltaa.

Raúl Medina on kotoisin pienestä meksikolaiskaupungista, jossa katolinen kirkko määritti arvot ja jonka ilmapiiri oli konservatiivinen. Poikien piti käyttäytyä ja pukeutua tietyllä tavalla, eikä itkeä saanut.

Raúl sanoo tienneensä jo lapsena, että on erilainen, homoseksuaali. Eikä erilaisuudesta seurannut pikkukaupungissa mitään hyvää.

– Koin väkivaltaa sekä omassa perheessäni että myös ulkopuolisten taholta. He yrittivät korjata minut vallitsevan mieskäsityksen mukaiseksi.

Raúl muuttikin 17-vuotiaana Mexico Cityyn, jossa hän opiskeli viestintää yliopistossa. Myöhemmin kotipaikaksi valikoitui homoihin suvaitsevaisesti suhtautuva Kalifornia.

Syvästi uskonnolliselle äidille ja tämän suvulle pojan homoseksuaalisuus oli kova paikka, eivätkä kuluneet vuodetkaan hälventäneet epäluuloja.

– Kun äiti vieraili luonani Kaliforniassa, hän kysyi, että enkö pukeudukaan naiseksi. Jouduin vakuuttamaan, että olen ihan sama ihminen kuin ennenkin.

Hannu kävi toisenlaisen kamppailun, joka ei sekään ollut helppo. Hän oli sisimmässään aina tiennyt, että on kiinnostunut miehistä, mutta piti tunteet tiukasti sisällään. Ne olivat hänen yksityisiä ajatuksiaan, jotka eivät muille kuuluneet.

Kaapista ulostuloa Hannu ei edes harkinnut.

– Pelkäsin, että minut hylätään. Että kukaan ei enää rakastaisi minua.

Sitten tapahtui käänne. Hannu tapasi erään miehen, ja 45-vuotiaana koettu ensisuudelma miehen kanssa aloitti vyöryn, jota hän ei kyennyt enää pysäyttämään, vaikka kuinka yritti.

Patoutuneet tunteet nousivat pintaan, ja hän tunnusti olevansa homoseksuaali ensin puolisolleen, sitten muille.

– Kaapista ulostulo oli elämäni tärkein tapahtuma, koska vihdoin sain olla se ihminen, joka oikeasti olen. Mutta se oli myös elämäni suurin tragedia, sillä se johti avioeroon ja perheen hajoamiseen.

Oloa helpotti kuitenkin se, että Hannun teini-ikäiset lapset hyväksyivät isänsä elämänmuutoksen.

Ensiviestien jälkeen Raúl ja Hannu jatkoivat yhteydenpitoa kolmen kuukauden ajan ja päättivät tavata. Hannu päätti matkustaa Meksikoon tapaamaan Raúlia. Hän vietti välivuotta työelämästä ja tutustui itseensä.

– Kutsun sitä teinivuodekseni. Kokeilin kaikkea ja tein myös tyhmyyksiä, kuten matkustin maapallon toiselle puolelle tapaamaan miestä, Hannu sanoo ja hymyilee.

Raúl ja Hannu matkustivat yhdessä useita viikkoja pitkin ja poikin Meksikoa, ja orastava suhde syveni rakkaudeksi. Hannu tajusi löytäneensä Raúlista sielunkumppanin.

– En ollut koskaan aiemmin tavannut ihmistä, joka jakaisi kanssani täysin samat arvot ja käsityksen ihmisyydestä.

Raúlia puolestaan viehätti Hannussa tämän aitous ja vilpittömyys.

– Hannu oli hyvin vaatimaton, rehellinen ja jalat maassa. Pidin siitä, kuinka hän puhui rakkaudesta. Tiesin, että hän oli tullut vasta kaapista ja että hän halusi löytää sielunsa.

Hannua veti puoleensa myös Raúlin kyky heittäytyä uusiin tilanteisiin. Tämä oli tehnyt kaikkea, mihin hänellä itsellään ei ollut rohkeutta. Raúl oli muuttanut useita kertoja ja löytänyt kerta toisensa jälkeen uuden työn, asuinpaikan ja ystävät.

Miesten tavatessa Raúl oli jälleen tekemässä elämässään suurta muutosta: hän oli päättänyt muuttaa Vancouveriin Kanadaan ja aloittaa taas kerran alusta.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä Hannulla oli ehdotus.

– Kosin Raúlia ja pyysin häntä muuttamaan luokseni Turkuun.

Raúl saapui Suomeen lokakuun lopussa. Pimeys, sateinen sää ja ihmisten puhumattomuus olivat kova paikka meksikolaiselle.

– Se todellakin oli šokki. Mietin, että mihin olen oikein päätynyt, Raúl muistelee.

– Rakastuimme toisiimme jo siinä vaiheessa, Hannu kertoo.

Työskentely puolison kanssa samassa yrityksessä ei aina ole helppoa, ja välillä myös Medinoiden kotitoimistossa hermot kiristyvät. Syynä ovat miesten tyystin erilaiset luonteet, mutta toisella tapaa kuin ulkopuolinen saattaisi kuvitella.

Se on nimittäin Hannu, joka käyttäytyy kuten latinoiden ajatellaan käyttäytyvän: hän puhuu paljon, pursuaa ideoita, eivätkä asiat ja tavarat pysy järjestyksessä. Raúl taas on pariskunnan tasapainottava osapuoli.

– Hannu on koko ajan tekemässä kaikkea yhtä aikaa, ja minä yritän rauhoitella, että mennään asia kerrallaan. Siitä syntyy kinaa, mutta lopuksi istumme aina keskustelemaan ja saadaan ongelma ratkaistua, Raúl selittää ja Hannu jatkaa:

– Meillähän on yhteinen päämäärä. Me vain etenemme sitä kohti eri reittejä.