Apu

Sata miljoonaa näkymätöntä



Sata miljoonaa näkymätöntä

He ovat palvelijoita, kotiapulaisia, siivoajia, lastenhoitajia, kuinka vain haluamme heitä kutsua. He tekevät työtä yksityisten ihmisten kotona, ja heistä on tullut lainsuojattomia.
Teksti Merja Rehn

Epävirallisesti heitä arvioidaan olevan maailmassa jo yli sata miljoonaa. Heitä on kuitenkin vaikea laskea, koska he työskentelevät suljettujen ovien takana.

Useat heistä ovat maahanmuuttajia, joilla ei ole virallisia papereita. He ovat kouluttamattomia ja huonosti palkattuja, monet jäävät kokonaan palkatta. Heillä ei ole lakisääteistä työaikaa, työviikot saattavat venähtää 65–75-tuntisiksi.

Heistä lähes puolella ei ole oikeutta edes yhteen vapaapäivään viikossa. Valitettavan usein he joutuvat niin psyykkisen, fyysisen kuin seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

Ala on yksi maailman nopeimmin kasvavista. Nousu on ollut 15 viime vuoden aikana 60 prosenttia. Talouskriisi kiihdyttää alan kasvua entisestään.

Työttömyys ajaa yhä useamman tekemään pimeää työtä, ja viranomaiset varoittavatkin laittoman työn räjähdysmäisestä kasvusta.

Virallisten arvioiden mukaan heitä oli vuonna 2010 yhteensä 52,4 miljoonaa, joista 83 prosenttia on naisia. Tuo luku ei sisällä niitä 7,4 miljoonaa lasta, alle 15-vuotiasta, jotka myös työskentelevät alalla. Todellisuudessa heitä arvioidaan olevan kaksinkertainen määrä, yli sata miljoonaa.

He ovat lähteneet kotimaastaan tehdäkseen kunniallista työtä. Monet ovat kuitenkin joutuneet lähes orjiksi. Jos nyt ajattelet, että he harjoittavat "maailman vanhinta ammattia", että he ovat prostituoituja, olet väärässä.

Kansainvälinen työjärjestö ILO kutsuu heitä näkymättömiksi. He ovat palvelijoita, kotiapulaisia, siivoajia, lastenhoitajia, kuinka vain haluamme heitä kutsua. He tekevät työtä yksityisten ihmisten kotona, ja heistä on tullut lainsuojattomia.

Kotirauhansuoja estää työsuojeluvaltuutettuja tarkistamasta näiden ihmisten työoloja. Tästä maailmasta Suomisen perheen Hilda tai BBC:n sarjojen Kahden kerroksen väkeä tai Downton Abbey kaltainen luokkien välinen rinnakkaiselo on kaukana.

Kesäkuussa 2011 ILO esitti konferenssissaan Genevessä, että luodaan säännöt kotiapulaisten työoikeuksista. Haluttiin luoda edes minimiehdot kotona teetettävälle työlle.

Joulukuuhun 2012 mennessä ainoastaan 12 ILO:n 183 jäsenmaasta oli ratifioinut tuon sopimuksen. Mukana tuossa tusinassa on sellaisia maita kuten Filippiinit, Mauritius ja Uruguay, eli periaatteessa maita, joista tuhannet kotiapulaiset ovat lähtöisin.

Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa kotiapulaisten osuus väestöstä on suurin, 6–8 prosenttia, ja juuri näillä alueilla heidän asemansa on heikoin.

Kehittyneissä maissa kotiapulaiset edustavat 0,8 prosenttia maan väestöstä. Euroopan maista heitä on eniten Espanjassa, 4 prosenttia, Portugalissa 3,4 ja Ranskassa 2,3.

Pohjoismaissa kotityön teettäminen ulkopuolisella on lähes olematonta eli ainoastaan 0,2 prosenttia väestöstä työskentelee kotitalouksille. Vielä 50- ja 60-luvuilla ei ollut ollenkaan tavatonta, että aivan tavallisessa suomalaisessa perheessä työskenteli kotiapulainen.

Belgia on yksi harvoista maista, joka on luonut lainsäädäntöä kotityön laillistamiseksi, ja sitä kautta pimeän työn teettäminen on vähentynyt radikaalisti.

Maa otti käyttöön vuonna 2004 Titres Services -järjestelmän. Sodexon kautta ostettavilla 8,50 euron palveluseteleillä ostetaan kotityötä auktorisoiduilta alan yrityksiltä.

Kotityölle on arvioitu noin 23 euron tuntihinta, joka näiden valtion tukemien seteleiden ansiosta maksaa kotitalouksille 8,50 euroa ja verovähennyksen jälkeen vain 5,45 euroa tunnilta.

Kolumnin lähteenä on käytetty Le Monden artikkelia Cent millions de ‘domestiques’ dans le monde (10.1.13).

Teksti Merja Rehn

Julkaistu: 24.1.2013