Ilkka Malinen on sarjamuuttaja ja asunut yli 50 paikassa eri puolilla Suomea – Miksi ihmeessä?
Suomalainen muuttaa keskimäärin 13 kertaa elämässään, mutta Ilkka Malisella muuttoja on takana yli 50. Hän on asunut niin pikkukylän Osuuskaupalla, laskettelukeskuksessa kuin mielisairaalan naapurissa – ja myöhemmin myös siellä mielisairaalassa.
Kun kahdeksanvuotias Ilkka Malinen tuli eräänä päivänä koulusta kotiin veljensä kanssa, kotona Utajärven Sanginkylän Osuuskaupalla tehtiin vimmaisesti inventaaria ja pakattiin tavaroita. Isä ja äiti oli irtisanottu, ja perheen piti lähteä kaupan yhteydessä olevasta kodista samana päivänä. Asia taisi liittyä isän velkoihin. Vanhemmat ja kolme lasta jäivät kodittomiksi.
– Asuimme äidin siskon luona puolitoista kuukautta. Koulua ei sinä aikana käyty, Malinen sanoo.
Sitten Muhokselta, Oulun eteläpuolelta, löytyi vuokralle tyhjänä ollut talo. Sinne perhe muutti kesän kynnyksellä 1960. Se oli Ilkan yhdestoista asuinpaikka.
Muutto on jäänyt mieleen, sillä se oli järkytys ja ikävä kokemus – toisin kuin muuttaminen Malisesta yleensä on. Hän on sillä tavalla poikkeuksellinen ihminen, että pitää muuttamista innostavana hommana.
Ilkka Malinen, 71, on muuttanut yli 50 kertaa elämänsä aikana, kun mukaan lasketaan opiskelijakämpät ja lyhytaikaisetkin asunnot. Keskimäärin suomalainen muuttaa paljon vähemmän: Tilastokeskuksen arvion mukaan 13 kertaa elämässään. Arvio on laskelma, joka perustuu eri ikäryhmien muuttotodennäköisyyksiin.
Malisella koteja ja paikkakuntia kertyi useita jo lapsuudessa. Aikuisena hän on muuttanut niin työn kuin rakkauden perässä. Välillä hän on muuttanut perheensä kanssa, välillä yksin. Hän on naimisissa kolmatta kertaa, ja hänellä on neljä lasta, nyt jo aikuisia.
Viimeisimmän muuton yksi kriteeri oli, että talo on halpa, ja toinen, ettei paikkakunta ole tuttu entuudestaan. Niinpä Ilkka ja nykyinen vaimo Päivi Soikkeli päätyivät Heinävedelle Pohjois-Karjalaan.
– Olen nähnyt monenlaista. Enemmän olen nähnyt näin kuin jos olisin jäänyt yhteen paikkaan, Malinen toteaa.
Siihen ei ole vastaan sanomista.
Kotoisin ”ei mistään”
Kun Ilkka Maliselta kysytään, mistä hän on kotoisin, hän vastaa, ettei mistään. Malinen syntyi vuonna 1952 eteläisessä Suomessa Ypäjällä, jossa ”vanhemmat olivat ohikulkumatkalla”. Ypäjältä Ilkka-vauva muutti muutaman kuukauden ikäisenä ensin Hankasalmelle Keski-Suomeen ja sieltä pian Kuusamoon, jossa vanhemmat saivat töitä paikallisesta Osuuskaupasta.
– Isä oli levoton häiskä. Hänen toilailunsa olivat syy, että muutimme niin paljon, kun olin lapsi, Malinen sanoo.
Isä alkoi haaveilla omasta kaupasta. Sitä odotellessa perhe muutti taas: Muhokselle, Posiolle, takaisin Kuusamoon. Sinne isä perusti vuonna 1957 oman kaupan, joka kuitenkin meni nurin parin vuoden päästä. Myöhemmin Malinen kuuli, että lainojen takaajat joutuivat maksumiehiksi. Piti siis lähteä ”käpälämäkeen”.
Seuraavana vuonna isä työskenteli kiertävänä maalikauppiaana. Äiti oli kotona. Se oli tiukkaa aikaa. Malinen muistaa, kuinka naapuri antoi kerran perheelle vasta leipomansa leivän, kun oli huomannut, ettei heillä ollut mitään syötävää. Äiti keräsi kotoa kaikki pikkukolikot, joilla Ilkka ja pikkuveli kävivät ostamassa puoli pakettia voita leivän päälle pantavaksi.
Syksyllä 1960 perhe suuntasi muuttokuormansa kohti etelää. Toisen luokan Ilkka aloitti Etelä-Savossa Mikkelin Otavassa ja päätti naapurikunnassa Ristiinassa. Sitten muutettiin noin 60 kilometrin päähän Haukivuorelle. Se oli silloin itsenäinen pikkukunta, paikka jossa ”järvi on ihan rannassa”.
Siellä Ilkka Malinen on asunut elämässään pisimpään, toki useammassa asunnossa. Ensimmäinen oli Osuuskaupan vanha kahvila. Siinä Ilkka asui äidin ja veljien kanssa. Vanhemmat nimittäin erosivat ja isä lähti lipettiin – elatusmaksuja tämä ei tiettävästi maksanut markkaakaan. Haukivuorella Malinen kirjoitti myös ylioppilaaksi.
– Mutta koska muutin lapsena niin paljon, en päässyt juurtumaan mihinkään.
Moni pitää muuttamista työläänä, suuri osa myös kamalana puuhana. Tästä en lähde kuin jalat edellä, sanotaan, kun löytyy mieluinen koti. Ilkka Malinen ei ole koskaan kiintynyt seiniin eikä tavaraan. Ehkä siksi muuttaminen ei ole hänestä erityisen raskasta.
– Kaikkeen tottuu. Helpointa on, jos ottaa vain repun selkään ja vie muut tavarat kirpputorille. Tavara on tavaraa, sillä ei ole juurikaan merkitystä. En ole tavaroita koskaan rakastanut.
Vain yksi esine on seurannut Malisen mukana lapsuudesta saakka. Se on hieno, jalopuusta tehty laskutikku, jonka Ilkka voitti matematiikkakilpailussa 15-vuotiaana. Tosin nyt tikku on kadoksissa. Se hävisi viimeisessä muutossa, eikä ole ainakaan vielä löytynyt minkään laatikon pohjalta.
Ilkka Malisen omat kuvat kertovat asuinpaikoista ja elämänkulusta: Osuuskauppa Vasaraperän kylällä Kuusamossa 1953–1956, piirros Haukivuoren asemasta Etelä-Savossa 1986, punamullalla maalattu maatilarakennus Mikkelissä 1990-luvun alussa, tiilitalo Jullaksen kartanon alueella Kaarinassa 2017–2019 ja nykyinen koti Heinävedellä.
Muuttajan sydän on sekoitus eri asioita
Ilkka Malinen arvioi, että hänen halunsa ja uskalluksensa vaihtaa maisemaa on ollut sekoitus eri asioita: Seikkailunhalua ja lapsuuden perintöä. Hän kasvoi muuttamaan. Lisäksi siihen on vaikuttanut hänen sairautensa kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen liittyy toistuvia masennuksia ja maniajaksoja, joissa mieliala kohoaa, aktiivisuus lisääntyy ja arvostelukyky voi heikentyä.
Malisella sairauteen kuuluu maniaa lievempi hypomania. Siinäkin käytös voi olla impulsiivista. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että suuntaaminen uusiin maisemiin on ollut helppoa.
Ilkka Malinen on muuttanut useasti opintojen ja työn perässä. Se lieneekin aika tavallista. Nuoret aikuiset muuttavat yleensä eniten. He itsenäistyvät, lähtevät opiskelemaan, siirtyvät työelämään ja pariutuvat.
Lukion jälkeen Malinen opiskeli matematiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja asui ensin alivuokralaisena ja sitten parissa opiskelija-asunnossa, joissa huone jaettiin toisen opiskelijan kanssa. Sitten 21-vuotias Malinen sai puhelun vanhalta lukion rehtoriltaan Haukivuorelta.
– Rehtori oli vakavasti sairas ja pyysi minua sijaiseksi opettamaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Menin sinne, vaikka opintoni olivat aika tavalla kesken. Enemmän oli tullut hilluttua vallankumous mielessä.
Seuraavana vuonna myös Malisen tuore vaimo sai koulusta tuntiopettajan töitä. Sen jälkeen pari palasi Jyväskylään opiskelemaan ja sai esikoisensa. Muutaman vuoden päästä heille syntyi toinen lapsi.
Elämässään Malinen on muuttanut opettajan töiden vuoksi myös muun muassa Sysmään, Toivakkaan, Pulkkilaan, Mikkeliin, Nivalaan, Rovaniemelle ja Kuusamoon – ihan eri suunnille Suomea siis. Ensimmäiset muutot johtuivat siitä, että opinnot olivat kesken eikä Malisella ollut vielä viran vaatimaa pätevyyttä.
– Minua ei mitenkään vaivannut se, että vaihdoimme perheen kanssa paikkakuntaa. Eikä se ole myöhemminkään vaivannut.
Tätä nykyä Suomessa tehdään Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 900 000 muuttoa vuodessa. Niistä kaksi kolmasosaa on kunnan sisäisiä muuttoja, ja kolmasosassa muuttokuorma ajetaan toiseen kuntaan. Ilkka Malinen on asunut Suomessa 24 paikkakunnalla. Sekä Haukivuorella että Mikkelissä hänellä on ollut kymmenen eri asuntoa.
Uudella paikkakunnalla mieli on aina innostunut. On kiinnostavaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin, vaikka ihmisten kohdalla se on myös vaikeaa. Juttuseuraa kyllä saa, mutta ystäviä ei monelta paikkakunnalta ole löytynyt.
Malinen on huomannut, että ihmiset ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Päijät-Hämeeseen kuuluvassa Sysmässä hän kohtasi tosikoita, ainakin tosikompia kuin vaikka Savossa.
– Mutta vuorovaikutus riippuu tietysti aina molemmista osapuolista, hän myöntää.
Totta on sekin, että kaikkialla ihmisten kanssa juttu luistaa, kun on vaikka tupakalla kaupan edessä.
– Tyylini on sellainen, että on sitten vaikka minkälainen ihminen, pärjään hänen kanssaan.
Sairaus vaikutti epäonnisiin asuntokauppoihin
Näin jälkikäteen katsottuna on selvää, että Ilkka Malisen kaksisuuntainen mielialahäiriö alkoi jo melko nuorena, vaikka sairautta ei silloin tunnettu eikä tunnistettu niin kuin nyt. Malisella oli masennusta jo lukioaikana, ja myöhemmin hypomanioita. Hän uskoo, että sairaus vaikutti ainakin epäonnisiin asuntokauppoihin, joita hän teki 1980-luvun lopussa toisen vaimonsa kanssa.
– Ensin me rahattomat ihmiset ostimme asunto-osakkeen Mikkelistä, ja vuoden päästä iski ajatus, että ostetaanpa talo Haukivuorelta, Malinen pyörittelee päätään.
Kun Suomi sitten 1990-luvun alussa romahti lamaan ja korot nousivat rajusti, Malisenkin talous joutui syöksyyn. Talo oli pakko myydä, mutta velkaa jäi silti. Onneksi he pääsivät velkajärjestelyyn.
Näin Ilkka Malinen on muuttanut elämänsä aikana:
Uusi asuinpaikka olikin sitten ehkä yksi kivoimmista – ja kiinnostavimmista: valokuvataiteilijaystävän omistama punamullalla maalattu maatilarakennus Mikkelissä, aivan Moision psykiatrisen sairaalan naapurissa. Lapsilla oli tilaa leikkiä pihalla. Kun paikallisessa valokuvakeskuksessa oli näyttelyn avajaiset, pidettiin puutarhajuhlat taiteilijoiden kanssa.
– Se oli mukava paikka. Meitä ei häirinnyt, vaikka siitä kulki ohi potilaita ja joskus joku kävi varastamassa lasten lelun. Myöhemmin olin sitten itsekin siellä potilaana.
Malinen sai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin vuonna 2000. Masennus oli siihen aikaan paha. Hän palasi Jyväskylään opiskelemaan, mutta oli välillä myös töissä ja välillä sairauslomalla. Hän oli useamman kerran hoidossa myös sairaalassa. Asuntoja oli useita.
Vuonna 2005 Malinen sai pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Hieman yllättäen se ei ollutkaan työuran loppu.
Uusi ura Rukan laskettelukeskuksessa
Mielenkiintoinen asuinpaikka oli myös Rukan laskettelukeskus Kuusamossa, jonne Ilkka Malinen päätyi töihin vuonna 2010. Tuolloin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön oli löytynyt sopiva lääkitys, ja Malinen oli tehnyt joitakin lyhyitä opettajan sijaisuuksia. Hänestä tuntui, että hänellä olisi vielä annettavaa työelämässä. Moni työnhaku tyssäsi, mutta sitten hän sai vakituisen opettajan viran Rukalta – 58-vuotiaana työkyvyttömyyseläkeläisenä. Se oli hienoa.
– Olin vielä viisi vuotta töissä. Ensin asuin siinä tunturin juurella kaksi vuotta, ja sitten muutin Kuusamon keskustaan. Oli onnekasta, että osuin niin hyvään työpaikkaan. Työkaverit olivat hienoja ihmisiä ja rehtori paras, joka minulla oli koskaan ollut.
Rukan koulusta Malinen jäi lopulta eläkkeelle vuonna 2015, mutta eläkepäiviään hän ei jäänyt pohjoiseen viettämään. Hän oli tutustunut mukavaan naiseen ja rakastunut. Päivi asui Helsingissä, 800 kilometrin päässä. Malinen kävi kääntymässä Kuopiossa aikomuksenaan opiskella vielä sosiaalipedagogiikkaa, mutta pian hän muutti Päivin kanssa saman katon alle, ensin Turkuun ja sitten Kaarinaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän asui Länsi-Suomessa.
Kaarinassa pari asui Antti Aarnio-Wihurin omistaman Jullaksen kartanon ympäristöön kuuluneessa vanhassa talossa, ehkäpä pehtoorin asunnossa, vuosina 2017–2019. Alueella oli talli, jossa oli uljaita kilparatsuja. Varhain eräänä aamuna, kun kello ei ollut vielä seitsemääkään ja Päivin piti lähteä töihin, pihalla seisoi valtava hevonen. Se oli jotenkin päässyt aitauksesta karkuun.
Malinen on ratsastanut ja hevoset ovat hänelle tuttuja eläimiä, mutta näihin hevosiin ei ollut lupa koskea. Ei auttanut kuin lähteä herättämään tilanhoitaja, joka puolestaan herätti hevostenhoitajan. Lopulta karkulainen saatiin palautettua aitaukseensa.
Helsinki oli pitkään vieras
Suomessa on yksi kolkka, jossa Ilkka Malinen ei ole koskaan asunut: Helsinki. Perinteisesti pääkaupunki ja sen ympäristö ovat imuroineet väkeä muualta Suomesta.
Viime vuosina tämä on kuitenkin yllättäen muuttunut. Vuonna 2021 Helsingin muuttotappio oli yli 4 200 ihmistä ja vuonna 2022 vajaa tuhat. Myös Vantaa menetti väkeä toista vuotta peräkkäin. Suurimpia voittajia olivat viime vuonna Tampere, Espoo ja Turku.
Malinen tunnustaa, että on saattanut vähän vältelläkin Helsinkiä, koska ei ole tuntenut kaupunkia. Helsinkiläisen Päivin ansiosta kaupunki kuitenkin avautui. Päivi näytti Itä-Helsingin hienot paikat, kun pari alkoi seurustella.
– Tykkäämme molemmat kovasti Itäkeskuksesta ja metrolla ajamisesta, siitä että on monenlaisia ihmisiä.
Myöskään ulkomailla Ilkka Malinen ei ole asunut. Paitsi onhan, yhden kesän, hän muistaa äkkiä. Oli vuosi 1970 ja Malinen oli juuri täyttänyt 18 vuotta, kun kadoksissa olleelta isältä tuli kirje. Isä asui Göteborgissa ja ehdotti, että pojat tulisivat sinne Volvolle kesätöihin. Näin tehtiin. Sen kesän Malinen asui isän luona.
Noina aikoina moni muukin suomalainen muutti Ruotsiin, osa pysyvästi. 1960- ja 1970-lukujen taitteessa muuttajia oli parina vuonna peräti 40 000. Suuret ikäluokat tulivat tuolloin täysi-ikäisiksi, eikä Suomi pystynyt tarjoamaan houkuttelevaa työtä kaikille.
Nykyään Suomesta tehdään muuttoja ulkomaille keskimäärin runsas 16 000 vuosittain. Suomeen tulijoita on enemmän: maahanmuuttoja on vuodessa keskimäärin vähän yli 32 000. Viime vuonna maahanmuuttoja oli ennätyksellisesti lähes 50 000.
Tähdet näkyvät nyt kotipihalta
Ilkka Malinen ei muista, että kova muuttaminen olisi muita juurikaan hämmästyttänyt. Ei hän ole kiinnittänyt huomiota sellaiseen. Ainoastaan kerran, serkkutapaamisessa 20 vuotta sitten, asia herätti ”jonnii verran kiinnostusta”. Mutta ketäpä eivät serkkujen tekemiset kiinnostaisi.
Malisen nykyinen asunto, oma puutalo Heinävedellä, on rakennettu 1960-luvulla ja sitä on pidetty hyvin. Tänne hän ja Päivi muuttivat vuonna 2019. Keskustaan on matkaa reilu kilometri, mutta välissä on mäki ja metsää, eivätkä kirkonkylän valot loista pihaan. Asukkaita Heinävedellä on vähän yli kolme tuhatta.
– Tähdet näkyvät täällä hyvin, Ilkka Malinen sanoo.
Vain keikoilla käymistä on vähän ikävä. Jos haluaa kuulla musiikkia, on lähdettävä esimerkiksi 80 kilometrin päähän Joensuuhun.
Ovatko kaikki yli 50 asuntoa olleet Maliselle koteja?
– Eivät. Voisikohan sanoa, ettei yksikään ole ollut. No, ehkä tämä nykyinen on. Täällä on oltu jo neljä vuotta.
Sinne saattaisi jopa jäädä pidemmäksi aikaa, kenties loppuelämäksi. Se on Malisen kaltaiselta sarjamuuttajalta paljon sanottu.
Lähteet: yliaktuaari Juhana Nordberg / Tilastokeskus, Tilastokeskus: Muuttoliike, Hartonen, Söderling & Korkiasaari: Siirtolaisuus Suomessa ja Euroopassa.
