Sarjakuristaja Michael Penttilälle on tehty ennätykselliset neljä mielentilatutkimusta. Ne kertovat vaarallisesta poikkeavuudesta.

Apu kävi läpi kaikki julkisesti löydettävät tiedot Penttilän psykiatrisista tutkimuksista.

Nainen oli 52-vuotias ja myi työkseen intiimihierontaa kerrostaloasunnossaan Helsingin Vaasankadulla. Huhtikuussa 2018 hänen asiakkaakseen tuli mies, joka osoittautui hänelle kohtalokkaaksi.

Mies oli Michael Penttilä, pahamainen sarjakuristaja. Vaasankadun intiimihierojasta tuli hänen neljäs kuolonuhrinsa.

Penttilä kertoi myöhemmin poliisille kuulustelussa, että nainen oli yllättäen tunnistanut hänet ja alkanut huutaa sarjakuristaja. Hän tarttui naista kaulasta ”vaientaakseen huudon”. Näin hän päätyi kuristamaan naista eteisen lattialle sukkahousuilla, jotka hän kietaisi ristiin naisen kaulan ympäri.

Nainen valahti veltoksi. Penttilä meni väittämänsä mukaan ”takalukkoon”.

”Ei perkele, taas on yksi kuollut”, hän kertoi poliisille ajatelleensa.

Surman jälkeen Penttilä siirsi ruumiin makuuhuoneen sängyn alle. Mies vietti asunnossa kaksi vuorokautta. Sinä aikana hän mahdollisesti puhdisti asunnon perin pohjin, sillä poliisi ei löytänyt huoneistosta Penttilän dna:ta.

Henkirikos paljastui vasta kolme viikkoa myöhemmin, kun huoltomies meni asuntoon naapureiden valitettua hajusta.

Ensimmäisessä kuulustelussaan Penttilä kiisti syyllistyneensä mihinkään tai edes tavanneensa uhria koskaan, mutta valvontakameroiden tallenteet ja televalvontatiedot sitoivat hänet rikokseen. Toisessa kuulustelussa hän jo myönsi surman.

Penttilä tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen. Vuonna 2025 hän istuu tätä rangaistusta Helsingin vankilan suljetuimmalla osastolla, jossa hänet on eristetty muista kuin saman osaston harvoista vangeista.

Elinkautinen on Penttilän ensimmäinen, vaikka Vaasankadun hieroja oli hänen neljäs kuolonuhrinsa. Kaikista aiemmista rikoksistaan hän oli selvinnyt määrämittaisilla tuomioilla.

Nykyään 59-vuotias Michael Penttilä on täysin ainutlaatuinen tapaus Suomen rikoshistoriassa ja äärimmäinen poikkeus kansainvälisestikin. Hän on syyllistynyt 16-vuotiaasta lähtien lukuisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin, joiden tekotapa on aina sama: kuristaminen.

Penttilän kuolonuhreista ensimmäinen oli hänen oma äitinsä, jonka Penttilä surmasi vuonna 1985, jolloin hän itse oli 20-vuotias. Äidin surma selvisi vasta vuotta myöhemmin, kun Penttilä otettiin kiinni 12-vuotiaan tytön kuristamisesta kuoliaaksi. Kolmas kuolonuhri oli puolituttu nainen vuonna 1993.

Penttilän pakkomielle kuristamiseen on ilmeisen parantumatonta laatua. Teini-iässä tapahtuneen ensimmäisen tapauksen jälkeen hän on aina vapauduttuaan syyllistynyt uusiin kuristamisiin.

Hänen psykiatrinen profiilinsa kiinnostaa niin maallikoita kuin ammattilaisia. Yli 40 vuotta kestäneen rikollisen uransa aikana Penttilästä on tullut Suomen todennäköisesti tutkituin rikoksentekijä. Hänelle on tehty peräti neljä mielentilatutkimusta, jotka ovat valmistuneet vuosina 1986, 1993, 2010 ja 2019.

Lyhyt soittokierros asiantuntijoille varmistaa Penttilän tutkimushistorian ainutlaatuisuuden. Rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen ei muista pitkältä uraltaan toista henkilöä, jolle olisi tehty neljää tai edes kolmea mielentilatutkimusta.

– Lienee lajissaan Suomen ennätys, Tolvanen sanoo.

Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen on samaa mieltä.

– Eikä tämä ennätys helposti rikkoudu, Hyttinen sanoo.

Professorit muistelevat, että kaksi tutkimusta läpi käyneitä henkilöitä on jonkin verran. Tilastoa aiheesta ei ole.

Mielentutkimusten lisäksi Penttilästä on tehty Turun psykiatrisessa vankisairaalassa vaarallisuusarvio kaksi kertaa, vuosina 2007 ja 2015. Mielentilatutkimusta muistuttavat vaarallisuusarviot on tehty, kun on harkittu Penttilän päästämistä ehdonalaiseen vapauteen.

Mielentilatutkimukset ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, mutta Penttilän tutkimustuloksista on tihkunut julki poikkeuksellisen paljon tietoa.

Psykiatrien johtopäätöksiä ja diagnooseja on tullut julki Oulun raastuvanoikeuden, Oulujoen kihlakunnanoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden asiakirjoista sekä Penttilän omalla luvalla hänen pitkäaikaisen asianajajansa Kari Erikssonin kirjassa 8 x murha (Crime Time 2022). Lisäksi Penttilästä on laadittu ainakin yksi oikeuspsykiatrian alan tieteellinen artikkeli.

Tutkimusten tulokset ovat kylmääviä. Psykopaattisuutta mittaavassa PCL-R-testissä (Psychopathy Checklist Revised) hän on saanut 34/40 pistettä, jonka perusteella hän täyttää selkeästi psykopaatin kriteerit. Suomessa rajana pidetään yleensä 28 tai 29 pisteen tulosta.

Seksuaalirikollisten uusimisriskin arviointiin kehitetyssä SORAG-testissä (Sex Offender Risk Appraisal Guide) Penttilä sijoittui pieneen äärimmäisen korkean riskin ryhmään. Varsinaisessa psykiatrisessa vaarallisuusarviossa Penttilä on saanut ”lähes maksimipisteet”, kertoo Eriksson kirjassaan.

Penttilästä tehdyt analyysit ovat muuttuneet matkan varrella. Hän päätyi lastenpsykiatriseen sairaalahoitoon ensimmäisen kerran kouluvaikeuksien takia jo 14-vuotiaana, mutta tuolloin häiriöiden täyttä vakavuutta ei tietenkään vielä tunnistettu.

Penttilä oli vähän yli 20-vuotias, kun hänelle tehtiin ensimmäinen mielentilatutkimus Oulun lapsisurman ja äidin kuoleman jälkeen vuonna 1986. Tutkiva lääkäri katsoi Penttilän olleen täydessä ymmärryksessä, mutta Lääkintöhallitus kallistui lausunnossaan sille kannalle, että hän oli täyttä ymmärrystä vailla. Raastuvanoikeus hyväksyi jälkimmäisen arvion.

Lääkäri kuvaili, että Penttilä oli mielentilatutkimuksen aikana käyttäytynyt väkivaltaisesti. Hän oli uhkaillut henkilökuntaa ja leveillyt rikoksillaan. Mies itse selitti myöhemmin, että muut sairaalan potilaat olivat uhanneet hänen henkeään.

Seuraavasta eli 1993 tutkimuksesta lähtien Penttilä on aina arvioitu täydessä ymmärryksessä olleeksi eli syyntakeiseksi. Tässä tutkimuksessa nostettiin esiin se, kuinka Penttilä ihaili väkivaltaa ja alkukantaista miehuutta. Hänen naisvalloituksilla ja gangsterielämällä kerskailujaan tosin arveltiin liioitteluksi ja sepitteeksi.

Tutkimuksessa eivät nousseet esiin Penttilän sadomasokistiset ja kuristamiseen liittyvät seksuaaliset taipumukset eikä hänen mieltymyksensä feminiinisyyteen. Kari Eriksson selittää kirjassaan, että Penttilä itse vaikeni näistä seikoista tutkimuksessa, koska pyrki esiintymään mahdollisimman ”normaalina”. Penttilä tunnusti surman vasta tutkimuksen jälkeen.

Sarjakuristajan oudoimmat piirteet ovat tulleet kunnolla esiin vasta 2000-luvulla tehdyissä psykiatrisissa arvioinneissa. Hänen on todettu täyttävän usean persoonallisuushäiriön kriteerit: asosiaalisen, narsistisen ja rajatilahäiriön.

Suomalaiset oikeuspsykiatrit antoivat hänen tietonsa 2000-luvun alkupuolella Yhdysvaltion liittovaltion poliisin FBI:n arvioitavaksi. FBI:n asiantuntijoiden mielestä Penttilä sopi sarjamurhaajan profiiliin.

Penttilä pukeutuu mieluusti nahkaan ja ajoittain naisellisesti. Hän jopa kanteli vuonna 1999 oikeusasiamiehelle vankilanjohtajasta, joka ei sallinut hänelle naistenvaatteita ja meikkejä. Hän on puhunut transseksuaalisuudestaan ja halustaan korjata sukupuolensa naiseksi leikkauksella, mutta jälkikäteen hän on selittänyt näitä puheita ”pitkitetyksi vitsiksi”.

Kuristaessaan Penttilällä on yleensä käsissään nahkahansikkaat.

– Nahkakäsineet ovat yksi osa asukokonaisuutta. Nahan käyttö on vähentynyt, Penttilä itse vähätteli fetissinsä merkitystä oikeudessa maaliskuussa 2018, vain kuukautta ennen Vaasankadun henkirikosta.

Tuolloin Penttilää syytettiin hänen naapurissaan asuneen nuoren naisen vaanimisesta. Hovioikeus päästi miehen vapaaksi odottamaan tuomiota. Sitä ei ehditty antaa ennen kuin Penttilä surmasi intiimihierojan Vaasankadulla.

Tutkimusten perusteella Penttilän omiin kertomuksiin rikoksistaan ei kannata varauksetta luottaa. Hän muuttaa kertomuksiaan haastattelusta toiseen ja sysää tekojaan päihteiden tai huonon tuurin syyksi.

Vaasankadun murha oli Penttilän kertomana lähinnä onneton vahinko eikä seksuaalivietin motivoima tahallinen henkirikos.

Penttilä on hankala tapaus suomalaiselle oikeusjärjestelmälle. Suomessa lainsäädännön lähtökohta on, että kaikki vangit vapautuvat joskus, myös elinkautiseen tuomitut.

Penttilän vapauttaminen on kuitenkin ilmeinen riski. Lääkärit ovat todenneet, ettei hänen häiriönsä ole parannettavissa. Ainoaksi päteväksi ”hoidoksi” hänen kohdallaan on arvioitu riskitekijöiden minimoiminen: päihteiden, kuristusseksin ja seksuaalisiin pettymyksiin johtavien kontaktien vältteleminen.

Penttilän kohdalla ei liene edellytyksiä sille, että lääkärit määräisivät hänet tahdonvastaiseen hoitoon. Hänellä ei ole koskaan todettu psykoottisuutta. Hän ei ole mielisairas vaan persoonallisuushäiriöinen.

Tätä nykyä Michael Penttilä kuitenkin tunnistetaan erittäin vaaralliseksi rikoksenuusijaksi. Yleinen arvio on, ettei hän välttämättä enää vapaudu elinkautisestaan lainkaan, tai jos vapautuu, niin hyvin korkeassa iässä.

Lainsäädäntö sinänsä mahdollistaa vaikka loppuiän kestävän säilömisen, sillä elinkautisesta vapautuu vain tuomioistuimen erillisellä päätöksellä, ei automaattisesti. Tätä ei vain käytännössä ole sovellettu, vaan loppuelämän kestäneet elinkautiset ovat aina johtuneet ennenaikaisesta tai äkillisestä kuolemasta.

Pisimmät elinkautiset Suomessa ovat kestäneet 20–25 vuotta. Penttilä on istunut omaansa tähän mennessä seitsemän. Hän täyttää ensi heinäkuussa 60 vuotta.