Apu

Sanna Saarijärven tytär Fanny on lupaava juoksija – haluaa rikkoa äitinsä 800 metrin ennätyksen: ”Äiti on paras kotivalmentaja”

Sanna Saarijärven tytär Fanny on lupaava juoksija – haluaa rikkoa äitinsä 800 metrin ennätyksen: ”Äiti on paras kotivalmentaja”
Näyttelijä Sanna Saarijärvi elää urheilu-uraansa mielessään uudelleen, kun hän seuraa tyttärensä Fanny-Amandan harjoittelua ja kisaamista. Lajikin on sama, 800 metriä. Fannylle äiti on paras mahdollinen kotivalmentaja.
Julkaistu: 11.8.2021

Äiti on esikuvani, sanoo Fanny-Amanda Seppälä, 14, ja katsoo äitiä silmiin. Hymy valaisee koko huoneen.

Saman tien äiti, näyttelijä Sanna Saarijärvi, pyyhkii liikutuksen kyyneleitä.

– Näen hänessä paljon itseäni, ja olemme hyvin läheisiä, Sanna kertoo.

Äidin ja tyttären polut leikkaavat parhaillaan kahdes­sakin kohtaa. Sanna oli lupaava 800 metrin juoksija. Hän voitti juniorina SM-mitaleita ja pääsi nuorten maajoukkueeseen, mutta lopetti urheilu-uransa 22-vuotiaana valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta. Se oli ollut hänen toinen unelmansa.

Fanny harrastaa yleisurheilua. Vaikuttaa vahvasti siltä, että 800 metristä on tulossa myös hänen päämatkansa. Hän tähtää tänä kesänä ikäluokassaan Suomen kymmenen parhaan joukkoon. Tavoitteena on juosta aikuisena Kalevan kisoissa ja alittaa äidin ennätys, 1990 Kalevan kisoissa saavutettu 2,09,16.

– Äidin työ on niin siistiä. On hienoa nähdä hänet televisiossa ja näyttämöllä. Voin olla niin ylpeä hänestä, Fanny-Amanda sanoo.

Fanny haaveilee myös näyttelijän työstä ja sanoo, että urheilu aloittaa matkan sitä kohti. Hän aikoo pyrkiä Kallion ilmaisutaidon lukioon ja sitten opiskelemaan näyttelijäksi, mahdollisesti ulkomaille.

– Äidin työ on niin siistiä. On hienoa nähdä hänet televisiossa ja näyttämöllä. Voin olla niin ylpeä hänestä. Tiedän, että se on raskas työ omalla tavallaan, mutta hän on ollut samaa mieltä kanssani siitä, että se voisi olla juttuni.

Näyttelijähaavettaan Fanny-Amanda on ehtinyt toteuttaa hieman, sillä hän pääsi pieneen rooliin uuteen Harjunpää-sarjaan. Hän esittää tappelevaa nuorta, ja repliikkejäkin on. Sannalla taas on yksi sarjan keskeisistä rooleista, tutkinnanjohtaja Sari Järvelä. Matti Kinnusen ja Hanna Bergholmin ohjaama sarja nähdään C Morella ensi keväänä ja myöhemmin MTV:ssa.

– Kuvauksissa näin, miten Fanny kuunteli ohjaajaa, keskittyi ja heittäytyi rooliinsa. Olin ylpeä tyttärestäni ja aistin hänessä palon näyttelijän työhön, Sanna sanoo.

Televisiodebyyttinsä Fanny tosin teki jo muutaman tunnin ikäisenä. Sannan puoliso Hermanni Seppälä törmäsi Naistenklinikalla vauva sylissään Janne Virtaseen, Koti­katu-sarjan ohjaajaan, joka tarvitsi sarjaan vastasyntyneen.

– Fanny on siis aloittanut kameratyöskentelyn todella nuorena, Sanna kertoo nauraen.

Näyttelijä Sanna Saarijärvi oli nuorena huippu-urheilija. Hänen urheilullinen tyttärensä Fanny-Amanda Seppälä on jo pitkään kulkenut samaa polkua ja haaveillut äitinsä ammatista.

Telinevoimistelu vaihtui yleisurheiluun

Nuorella urheilijalla on vapaapäivä, koska hän on lähdössä kilpailuihin Lappeenrantaan.

Kisakaudella harjoittelu on kevyempää kuin harjoituskaudella, jolloin treenataan kuudesta seitsemään kertaa viikossa, leireillä jopa enemmän. Fannyn harjoittelee Keski-Uudenmaan Yleis­urheilijoiden Talent-ryhmässä. Koulua hän käy Hyökkälän koulun urheilu­luokalla, mitä äiti kiittelee, sillä koulu ja harjoittelu nivoutuvat hyvin yhteen. Syksyllä alkaa kahdeksas lukuvuosi.

Fanny on kokenut harjoittelija ja kilpailija, sillä hän aloitti telinevoimistelun jo viisivuotiaana. Taitolajeissa harjoitustahti on tiivis pienestä asti. Kilparyhmään nopeasti noussut Fanny treenasi kuusi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan.

– Telinevoimistelussa hienointa oli opetus siitä, kuinka mahdottomalta tuntuva liike voi muuttua mahdolliseksi, kun tarpeeksi treenaa ja uskoo tekemiseensä, sanoo Sanna.

Telinevoimistelun lisäksi Fanny alkoi käydä paikallisissa yleisurheilukilpailuissa ja tuli niistä säännöllisesti mitali kaulassa kotiin. Hän juoksi pikamatkoja sekä hyppäsi kolmiloikkaa ja pituutta.

Puolitoista vuotta sitten Fanny päätti jättää teline­voimistelun ja keskittyä yleisurheiluun, koska huomasi kehittyvänsä siinä paremmin.

Urheilu on Fannylle luonnollinen ja tärkeä osa elämää.

– Olen tottunut kurinalaisuuteen, en ole koskaan kokenut sitä epäreiluksi tai rankaksi. Urheilu on aina ollut intohimoni, ja olen ahkera treenaaja. Joskus tietenkin haluaisin olla jossakin muualla, ja silloin äiti on aika taipuvainen.

Sanna Saarijärvi viihtyy perheineen Tuusulan­järven maisemissa. Kotoa on parinsadan metrin matka rantaan. Siellä on vene, ja Sanna ja Fanny-Amanda pyöräilevät sinne usein iltauinnille.

Muisto DDR:stä

Fannyn tavoitteellinen harrastus on tuonut Sannan mieleen vahvasti hänen omat aikansa aktiiviurheilijana. Erityinen muisto liittyy kesään 1989, jolloin Sanna kilpaili Suomen joukkueessa silloisessa DDR:ssa. Toiselta puolelta lähti venäläinen maailmanmestari, toiselta itäsaksalainen olympiavoittaja.

– Pysyin heidän vauhdissaan 200 metriä. He olivat melkein maalissa, kun käännyin loppusuoralle. Siinä näkyi tasoero konkreettisesti.

Teatterikorkeakouluun Sanna pääsi ensi yrittämällä ylioppilaskeväänään 18-vuotiaana. Äiti tiesi asiasta, isä ei, ja urheilumiehenä hän oli valinnasta harmissaan. Sannalla ei ollut kokemusta näyttelemisestä, ja osa kurssikavereista oli häntä paljon vanhempia ja kokeneempia.

– Tänään ajattelen, että urheilu-ura piti pääni kasassa.

Valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta Sanna lähti Floridaan pitkälle leirille ja päätti panostaa urheiluun, koska tunsi, ettei ollut lähelläkään parastaan. Kun hän tuli kotiin, puhelinvastaajassa odottivat viestit naispääosista Kalle Holmbergin ohjaamassa Akseli ja Elina -näytelmässä Pyynikin kesäteatterissa ja Oopperan kummitus -musikaalissa Helsingin kaupunginteatterissa, jonne Sanna samalla kiinnitettiin. Siellä hän näyttelee edelleen.

Fannya seuratessaan Sanna pohtii, että olisi nuorena ehkä kaivannut valmentajilta tukea urheilu-uran jatkamiseksi. Hän oli haaveillut vaihto-oppilasvuodesta, ja alle 2,10:n ajoillaan 800 metrillä hän olisi saanut stipendin amerikkalaiseen yliopistoon, mutta 1990-luvun alussa ei puhuttu stipendeistä ulkomailla opiskeluun.

– Hyvinkin olisin voinut aloittaa Teatterikorkeakoulun pari vuotta myöhemmin, treenata keskittyneesti ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Se olisi ollut myös hyvä kasvun paikka. Olisin päässyt näyttelijäopintoihinkin paremmin kiinni, kun olisi ollut hitusen enemmän elämänkokemusta, Sanna miettii.

Tänään Sanna on ylpeä ja kiitollinen urheilu-urastaan. Hän sai paljon huomiota ja osasi nauttia siitä ilman, että se nousi väärällä tavalla päähän. Urheilussa ei näet saavuta mitään ilman valtavaa määrää työtä.

– Sain terveen itsetunnon ja eväitä kestää paineita. Olin usein parhaimmillani paineen alla. Valmentajani mukaan yksi kovapäisimpiä kilpailijoita. Sain kisoissa itsestäni irti kaiken, ja menestystäkin tuli, vaikka en opiskelun takia pystynyt treenaamaan yhtä paljon kuin kilpakumppanini.

Myös Fanny tekee parhaat tuloksensa kisoissa. Pieni stressi on hänelle mieleen, se auttaa häntä onnistumaan. Tietenkin tulee myös pettymyksiä, ja silloin ensimmäinen ajatus on, että rankka treeni oli turhaa.

– Miksi harrastaa jotakin, joka ei anna yhtä paljon kuin ottaa? Sitten taas tulee onnistumisia, jotka tuntuvat mullistavilta ja pitävät harrastuksen hauskana, Fanny kertoo.

”Äiti on kertonut kisatilanteista. Miten hän valmistautui, mitä hän söi ja mitä treenejä teki ennen kisaa. Hän on ollut todella paljon avuksi siinä kohdassa.”

– Fanny-Amanda Seppälä –

Urheilu muokkaa ihmistä

Kun Fanny kilpailee, Sanna elää tunteineen mukana jokaisen metrin.

– Olen varmasti kentän kovaäänisin äiti, Sanna sanoo.

Kisamatkoista tehdään myös perheen yhteisiä kokemuksia. Fannyn ikäluokan elokuisiin SM-kisoihin Kokkolaan lähdettiin koko perheen voimin ja vuokrattiin merenrantahuvila, jossa tytön kaveritkin saattoivat yöpyä. Mukaan haettiin Tampereelta Sannan isä, 85-vuotias Helge-pappa. Helge seuraa innoissaan lapsenlastaan juoksuradalla.

Tulokset tai menestys eivät ole keskeisiä Sannan ja Fannyn keskusteluissa.

– Olemme puhuneet siitä, miten urheilu on muokannut minua ihmisenä ja mitä muistuu mieleeni, kun seuraan tytärtäni. On ihanaa nähdä, miten hänellä on motivaatio ja tahto kehittää itseään. Vertailukohtana on aina oma kehitys, ei muiden, Sanna sanoo.

Sanna korostaa, että tyttären valmennuksesta vastaavat urheiluseuran ammattilaiset. Äiti on lähinnä ”kisavalmentaja”, joka osaa puhua vaikkapa jännittämisestä. Suoritukseen oikein kanavoituna se on voimaenergiaa.

– Äiti on paras mahdollinen kotivalmentaja. Hän on kertonut kisatilanteista. Miten hän valmistautui, mitä hän söi ja mitä treenejä teki ennen kisaa. Hän on ollut todella paljon avuksi siinä kohdassa, Fanny kertoo.

Sannasta on ollut ihanaa seurata myös Fannyn ja Hermannin tiivistä suhdetta harrastuksen parissa.

– Iskä auttaa ja lohduttaa, jos petyn kisoissa, Fanny kuvaa.

– En tunne, että yleisurheilu on liian vaativa laji nuorelle. Lisäksi Fannyn parhaat ystävät ovat samassa harjoitusryhmässä hänen kanssaan, Sanna sanoo.

Kun korona hyydytti teatterin, Sannalla on ollut aikaa tukea Fannyn harjoittelua tavallista enemmän. Hän on kuljettanut tytärtään harjoituksiin ja organisoinutkin niitä. Hän otti viime syksynä Fannylle ja tämän treenikavereille vakiovuoron Olympiastadionin sisäradalta. Valmentajana toimi Tuuli Merikoski, Sannan treenikaveri Tampereen Pyrinnöstä. Merikoski piti hallussaan naisten 800 metrin Suomen ennätystä 30 vuotta. Sara Kuivisto rikkoi sen vastikään Tokion olympialaisissa.

Sanna sanoo, että Fanny harrastaa urheilua omilla ehdoillaan. Hän saa olla lapsi. Hän saa mennä yökylään ja olla poissa harjoituksista. Silloin äiti vain laittaa valmentajalle viestin.

– En tunne, että yleisurheilu on liian vaativa laji nuorelle. Lisäksi Fannyn parhaat ystävät ovat samassa harjoitusryhmässä hänen kanssaan.

Toki Sanna seuraa lapsensa jaksamista. Urheilun ohella Fanny soittaa pianoa intohimoisesti ja menee syksyllä laulutunneille musiikkiopistoon, omasta aloitteestaan.

– Meillä on siitä onnellinen tilanne, että tyttäremme ymmärtää unen ja levon merkityksen.

Fanny on kiinnostunut ravinnosta ja ruoanlaitosta. Hän alkoi laittaa ruokaa mummin ja tädin – eli isänsä äidin ja siskon – kanssa ja valmistaa nykyään herkkuja koko perheelle.

Fannylle oli hyvä onnistuminen, kun hän sai aluemestaruuskilpailuissa hopeaa 800 metrillä. Tavoitteena on alittaa äidin ennätys.

Elämää uusperheessä

Urheilijan tavalla ryhdikäs, harkitsevasanainen ja valloittavasti hymyilevä Fanny kuvaa äitiään sopivasti suojelevaksi. Suojelevammaksi silti kuin kavereiden vanhemmat.

Pihamaalla äiti halaa tytärtään ja kertoo, että nimi Fanny-Amanda oli valmiina jo ennen lapsen syntymää. Amanda tulee Sannan edesmenneen äidin puolelta. Fanny taas oli Sannan isän täti, joka lähti Amerikkaan ja lähetti sieltä kimaltavia joulukortteja.

Fannyn lisäksi uusperheeseen kuuluvat Hermannin lapset Bertta, 22, ja Womma, 27. Sanna puhuu kaikista perheen lapsina. Bertta oli seitsenvuotias, kun uusperhe muodostui.

– En halua maalata ruusunpunaista kuvaa, ja tietenkin uusperheessä kipuillaan välillä. Jotakin on silti tullut tehdyksi oikein, kun kaikilla kolmella menee hyvin ja he tekevät elämässään asioita, joita haluavat. He ovat kuin kolme muskettisoturia, pitävät hyvin yhtä, Sanna sanoo.

Fanny puhuu Bertasta ja Wommasta sisaruksinaan.

– He ovat minulle tärkeitä. Olemme kasvaneet yhdessä, he osaavat auttaa minua monissa tilanteissa.

Perhe asuu nykyään taiteilijakodeistaan kuuluisan Tuusulan rantatien maisemissa.

– Saan mielettömästi nautintoa ihanasta kodista, hyvästä parisuhteesta ja siitä, että saan seurata lasten elämää.

Fanny-Amanda Seppälä

  • Syntyi: 2007.

  • Perhe: isä Bauer Median sisältöjohtaja Hermanni Seppälä, äiti Sanna Saarijärvi, sisaret Bertta, 22, ja Womma, 27.

  • Ajankohtaista: käy koulua Tuusulan Hyökkälän yläasteella urheiluluokalla, harrastaa yleisurheilua Keski-Uudenmaan Yleisurheilijoissa.

Sanna Saarijärvi

  • Syntyi: 1970 Viialassa.

  • Asuu: Tuusulassa.

  • Perhe: puoliso Bauer Median sisältöjohtaja Hermanni Seppälä, tytär Fanny-Amanda, 14, sekä Bertta, 22, ja Womma, 27.

  • Ajankohtaista: lasten musiikkinäytelmä Tatu ja Patu Helsingin kaupunginteatterissa 7. 9. alkaen, Harjunpää C Morella keväällä 2022.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »