Ismo Pääsky tuli painoon 19-vuotiaana ja jäi neljäksi vuosikymmeneksi – nyt hän pelkää, että työ loppuu ja tehtaan ovet sulkeutuvat lopullisesti

Sarankulman massiivinen painotalo nököttää keskellä harmaata teollisuusaluetta. Ulkopuolelta ei voi aistia, että tehdas saattaa painaa tällä hetkellä viimeisiä lehtiään.

Sanoma Manun teknisten toimihenkilöiden pääluottamushenkilö Ismo Pääsky on luvannut esitellä meille “Pohjoismaiden moderneimmaksi lehtipainoksi” kutsuttua tehdasta.

Pari viikkoa aikaisemmin henkilökunnalle järjestettiin tiedotustilaisuus. Ilmassa oli varovaista odotusta. Pääsky uskoi, että nyt kerrottaisiin uusista tehtävistä. Ehkä siitä, että Helsingin Sanomien painaminen siirtyisi Tampereelle.

Ilmoitus oli kaikkea muuta kuin hän oli kuvitellut.

Sanoma ilmoitti 11. syyskuuta suunnittelevansa Tampereen Sarankulman painotalon sulkemista ja aikovansa keskittää kaiken painotoiminnan Vantaalle, Sanomalan tehtaalle. Päätöksen myötä 65 työpaikkaa on vaakalaudalla. Neuvottelujen on määrä päättyä marraskuun aikana.

– Ajattelin, että nyt tuli kenkää.

Tieto pysäytti koko työyhteisön. Pääsky ei ollut koskaan edes harkinnut mahdollisuutta, että paino voisi sulkea ovensa. Se tuntui vain promillen mahdollisuudelta.

Pääskylle oli tärkeää puhua uutisten jälkeen työntekijöille. Hän ei halunnut kenenkään jäävän yksin vaikeassa tilanteessa.

Pääsky on työskennellyt Aamulehden painossa 41 vuotta. Hän päätyi painotaloon 19-vuotiaana isänsä jalanjäljissä ja aloitti rullapoikana.

Viime viikot ovat olleet raskaita. Sulkemisuutisen jälkeen työt jatkuivat, mutta myös neuvottelut tehtaan lopullisesta kohtalosta alkoivat. Pääsky kuitenkin uskoo, ettei kaikkea toivoa painotalon jatkosta ole vielä menetetty.

– Olen tehnyt melkein kaikkea, mitä lehtipainossa voi tehdä. Joskus kollega sanoi, että meillä on Aamulehden sulka tatuoituna sydämeen, Pääsky kertoo.

Painosalin puolelle siirtyessämme vahva painovärin tuoksu valtaa ilman. Pääsky kertoo, että huomaa tuoksun vain lomilta palatessaan. Tuoksu on ollut viimeiset 41 vuotta sama, vaikka koneet ovat vaihtuneet.

Sanoma Manun nykyiset tilat valmistuivat vuonna 2013. Silloin paino oli vielä Alma Median alaisuudessa. Kun Sanoma osti Aamulehden seitsemän vuotta myöhemmin, siirtyi myös painotalo Almalta Sanomalle.

– Tätä ei voi kutsua painoksi, tämä on lehtitehdas.

Kookkaat painokoneet sijaitsevan rinta rinnan hallissa. Tällä hetkellä käytössä ei ole kuin muutama painoyksikkö, sillä painoon menossa oleva Hevosurheilu ei vaadi koko tehtaan kapasiteettia.

Kun työntekijät ovat saaneet koneen valmiiksi, alkaa painokone jyllätä. Pian uunituoreita lehtiä ilmestyy pitkälle katossa kulkevalle linjastolle.

Sanoma perusteli tiedotteessaan suunnitelmiaan taloudellisilla ja logistisilla syillä. Lehtitilausten määrä on vuosittain ollut laskussa, ja painamisen kustannukset ovat nousseet.

Pääsky ei niele perusteluita. Hänestä painon keskittäminen Tampereelle olisi edullisempaa sekä yhtiön, että osakkeenomistajien kannalta.

– Pienellä viilauksella täällä voitaisiin painaa Helsingin Sanomia. Uskon ja tiedän, että se olisi halvempaa kuin Vantaalla painaminen.

Päätöksestä on jäänyt epäoikeudenmukaisuuden tunne. Pääsky olisi halunnut rehdin vertailun tehtaiden välillä.

– Uskon lukuja ja taloutta. Mutta nyt kun ilman lukuja vain päätetään, että tämä suljetaan, en pysty sitä ymmärtämään. Jos kaksi painoa olisi laitettu rinnakkain ja meille annettu mahdollisuus, sen jälkeen päätös olisi ollut reilu.

Pääsky on huolissaan erityisesti paikallislehtien tulevaisuudesta. Hän kertoo, että tehtaassa on panostettu niiden laajaan tuotevalikoimaan tuotannossa.

– Jos painotoiminta viedään Sanomalaan, niin kaikkia pikkulehtiä ei pystytä enää painamaan.

Pääsky uskoo, että suunnittelun alasajon vuoksi joidenkin lehtien painaminen voi lakata kokonaan. Kärsijöiksi jäävät vanhemmat ihmiset, jotka lukevat printtilehtiä ja syrjäseudut, jonne lehtiä ei ehkä enää pystytä toimittamaan. Toisaalta pienten alueellisten lehtien painokset ovat pudonneet vähemmän kuin suurten lehtien.

Hänestä paikallislehtien digiversiot eivät vielä pysty kannattelemaan lehtiä kokonaan. Siksi printillä on suuri rooli.

Pääsky on omistanut koko elämänsä työlleen painotalossa. Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta hän teki lähes yksinomaan yövuoroja.

Hän on ollut koko elämänsä yöihminen. Pääskyn äiti työskenteli ravintola-alalla ja isä lehtipainossa.

Pitkät työrupeamat söivät siviilielämää, mutta Pääskyn mielestä ne antoivat myös paljon. Työyhteisö on ollut Pääskylle aina tärkeä ja tehnyt työstä mielekästä.

– Täällä on paistettu kinkkua ja savustettu muikkuja, kun on ollut pitkiä vuoroja. Se on ollut hyvää kevennystä.

Kolme nuorta työntekijää lastaa Hevosurheilua rullakoihin, koska pienempien lehtien rullakoihin laittoa ei ole automatisoitu.

– Vähän aikaa sitten pääsin itse latomaan lehtiä rullakoihin, kun oli vajaamiehitystä. Se on todennäköisesti fyysisin työ mikä täältä löytyy.

Pääsky on 60-vuotias ja uskoo, että jos joutuu hakemaan uusia töitä, voi vastaan tulla ikäsyrjintä.

– Olen juuri pahimmassa iässä, eli en pääse mihinkään eläkeputkeen ja minun on pakko löytää töitä. Menen vaikka mäkkäriin, jos saan sieltä töitä.

Jos Sanomalasta tarjotaan hänelle töitä, hän on valmis ajamaan Kangasalan ja Vantaan väliä töiden perässä.

Vaikka Pääsky työskentelee joka päivä erityisesti Aamulehden parissa, ei hän lue lehteä ennen kuin se ilmestyy omaan postilaatikkoon.

– Uskon, että siitä tulee huonoa onnea ja menee yö pilalle.

Kotona hän lukee lehden kannesta kanteen. Vaikka työt loppuisivat, ei lehtien lukeminen loppuisi.

– Aamulehti ei ole 41 vuoden aikana koskaan jäänyt painamatta. Olen ylpeä siitä.