Apu

Säkylän varuskunnassa koulutetaan motivoimalla, ei simputtamalla

Säkylän varuskunnassa koulutetaan motivoimalla, ei simputtamalla

Alokkailta ei oteta luuloja pois, kännyköitä saa käyttää ihan luvan kanssa ja huonoimpiakin yritetään motivoida asepalvelukseen. Mies monien uudistusten takana on Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Aurinko on vasta punannut mäntyjen latvukset, ja pakkasta on parikymmentä astetta. Valkoisiin maastopukuihin pukeutuneet nuorukaiset juoksevat urheilukentällä. Kun frisbee lentää mieheltä toiselle ultimate-pelissä, koko porukka on yhtä jalkojen ja käsien sekamelskaa.

Miehistä nousee höyry. Kentän toisessa päässä höyrytään samalla lailla. Siellä pelataan jalkapalloa.

Säkylässä sijaitsevan panssarintorjuntakomppanian jääkäreistä näkee, että aamun liikuntaharjoitus maistuu. Porin prikaatissa, Säkylän ja Niinisalon varuskunnissa asepalvelus maistuu varusmiehistä nyt muutenkin erilaiselta kuin asepalvelusajasta monesti kerrotaan.

Uudet tavat ja käytännöt ovat tulleet asteittain voimaan. Mies muutoksen takana on Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari, joka kertoo saaneensa kannustusta uudistuksilleen omalta esimieheltään, Maavoimien komentajalta, kenraalimajuri Petri Hulkolta.

Saari on toiminut prikaatin komentajana vasta runsaan vuoden. Sinä aikana on otettu sisään kolme saapumiserää, viimeisin tämän vuoden tammikuussa. Alokkaat ovat vannoneet jo valansa ja tottuneet armeijan meininkiin.

Toiminta on jossain määrin erilaista kuin monessa muussa varuskunnassa.

Prikaatin komentaja, eversti Rami Saari sanoo, että vanhojen tapojen iskostaminen ikäluokasta toiseen ei ole enää nykyaikaa. – Puolustusvoimien on muututtava, aivan kuten yhteiskunta muuttuu.

Eversti Saari on mies muutoksen takana

Eversti Saari on monessa suhteessa hyvä esimerkki alaisilleen. Kädenpuristus on sotilaallisen tiukka, ja timmistä olemuksesta näkee, ettei eversti ole istunut vain toimistopöytänsä takana.

Hänellä on hymy herkässä, ja kun hän alkaa kertoa prikaatin muutoksen tuulista, ymmärtää, että hän on mies paikallaan.

– Minulla on paljon kysymyksiä, joihin en ole löytänyt muuta vastausta kuin sen, että niin on tehty aina ennenkin. Samojen vanhojen tapojen iskostaminen ikäluokasta toiseen ei ole nykyaikaa.

Vanhat käytännöt ovat siirtyneet varusmiesikäluokalta toiselle, vaikka varmasti moni on niitä kyseenalaistanut.

– Haluan päästä eroon sellaisista armeijan äkseerauksista ja käytännöistä, joita ei voida perustella koulutuksellisesti. Peruskoulutusjakso kestää kahdeksan viikkoa, ja se on valintojen teon aikaa. Sen jälkeen alkaa varsinainen sodanajan koulutus.

H-hetki on alokkaiden saapuminen ja ensimmäiset hetket, päivät varuskunnassa. Säkylässä on käytössä niin sanottu pehmeä aloitus.

Yksi muutoksista on se, että sotilaskotiin saa mennä heti ensimmäisestä illasta lähtien, eikä vasta alokkaan tentattua arvomerkit ja marssilaulun sanojen oppimisen jälkeen.

Ammuntaharjoitukset Raasin ampumaradalla ovat ohitse, ja jääkärit hallitsevat jo hyvin riviin järjestäytymisen. Rivissä heiltä tarkistetaan, että rynnäkkökiväärien panoslippaat ovat tyhjät.

Etukäteiskyselyt ja mediavarusmiehet auttavat

Alkua on yritetty helpottaa myös niin, että niin sanotut someagentit eli mediavarusmiehet jäljittävät Facebookissa niitä, jotka ovat jättäneet vastaamatta etukäteiskyselyyn. Sellainen lähetetään kaikille palveluksensa aloittaville, ja eversti Saaren mukaan moni vastaa viime tingassa.

– Tai sitten äiti vastaa, hän naurahtaa.

Kyselyssä tiedustellaan kuntotasoa tai mihin yksikköön haluaisi tulla.

– Somekyselyllä on onnistuttu tavoittamaan joka toinen vastaamatta jättänyt, ja jos alokas pääsee sinne, minne on toivonut, se vähentää lopettaneiden määrää, Rami Saari kertoo.

Jokainen alokas kohdataan Porin prikaatissa yksilönä, ei osana suurta massaa. Esimerkiksi Panssarintorjuntakomppaniassa samalta paikkakunnalta tulevia pyritään sijoittamaan samaan tupaan.

– Kukin toivotetaan tervetulleeksi, eikä keneltäkään pyritä ottamaan luuloja pois. Varusmiesjohtajat ovat tässä keskeisessä roolissa. Jokaisessa tuvassa majoittuu myös varusmiesjohtaja, joka pystyy kahdentoista miehen tuvassa löytämään myös ne ujoimmat ja pelkäävät.

Perusyksikön päällikkö ja vääpeli käyvät esittäytymässä alokkaille jo ensimmäisenä iltana.

Ampumista harjoitellaan vielä Raasin ampumaradalla, mutta tulevaisuudessa yhä enemmän simulaattorien avulla. – Simulaattoriharjoitukset eivät laske mitenkään asevelvollisten kuntoa, komentaja Rami Saari sanoo.

Turhat kiemurat on karsittu

Tuvissa ei enää mitata viivottimella punkkien petausta eikä villakoiria metsästetä nurkista. Se ei tarkoita siisteydestä tinkimistä, mutta juuri kasarmin sisäjärjestykseen ovat liittyneet ylimääräiset kiemurat.

Juuri peruskorjattujen kasarmien tuvista löytyy lukolliset laatikostot. Niissä varusmiehet saavat säilyttää ja ladata puhelimiaan. Porin prikaatissa ajatellaan, että yhteydenpito läheisiin on tärkeää ja helpottaa koti-ikävää.

– Miksi kieltäisimme tai rajoittaisimme kännyköiden käyttöä? Meillä on nyt sellainen käytäntö, että miehet saavat käyttää kännyköitään tunnin ennen hiljaisuutta. Kello 21.30 alkava hiljainen tunti on ollut hyvä ratkaisu, koska nyt kukaan ei käytä kännyköitä enää salaa. Eikä viimeistä tuntia käytetä mihinkään kaappitarkistuksiin tai muihin äkillisiin keksintöihin.

Saari ei ole kuullut yhtään poikkipuolista sanaa hiljaisen tunnin käytännöstä. Ei myöskään siitä, ettei varusmiesten tarvitse tehdä päivystäjän pöydän ympärillä mitään kummallisia koreografioita.

– Paras punkanrakentaja ei välttämättä ole paras sodankävijä, sillä sodankäyntiähän täällä harjoitellaan.

Eversti Saari sanoo, että turhanpäiväinen pompottelu ei ole sitä, mitä armeijan pitää olla.

Suojelukomppanian varusmiehet harjoittelevat metsässä aseen käyttöä ja puolustusammuntaa. Harjoitus on osa taistelijantutkintoa.

Mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan

Aamun kuntoilutunnit ovat ohitse, ja varuskunnassa alkaa näkyä sitä toimintaa, mitä siellä kuvitteleekin tapahtuvan.

Suojelukomppanian varusmiehet harjoittelevat metsässä aseen käsittelyä ja puolustusammuntaa. Harjoitus on osa taistelijantutkintoa.

Toinen jääkärikomppanian joukko on kerääntynyt nuotion ympärille ampumaradalla.

– Vähempikin pakkanen olisi riittänyt, punaposkiset nuorukaiset toteavat yhteen ääneen.

Hiihtäminen heiltä sujuu huomattavasti paremmin kuin monilta pääkaupunkiseudun asevelvollisilta.

– Asevelvollisten kunto vaihtelee laidasta laitaan, mutta meillä on mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan. Kuntosali on ahkerassa käytössä, ja sen käytöstä saa myös kuntoisuuslomaa, sanoo Panssarintorjuntakomppanian päällikkö, kapteeni Matti Kulmanen. Hän vastaa yksikössään 100–200 varusmiehen koulutuksesta.

Kulmanen näyttää peruskorjatulla kasarmilla valoisia tupia ja kysyy päivystäjä, alikersantti Joona Rekolalta, onko kaikki hyvin.

– Vähempikin pakkanen olisi riittänyt, miehet tuumivat aamun hiihtoreissun jälkeen. Hiihtäminen ei ole heille kuitenkaan niin vierasta kuin pääkaupunkiseudun nuorille.

Esimiehen luotettavuus on kaiken perusta

Kaikki on hyvin. Heinäkuussa oman palveluksensa ohjuslinjalla aloittanut alikersantti Rekola kertoo, että alokasaika oli hieman epävarmaa aikaa.

– Sitten se alkoi sujua. Kouluttaessani uusia tulokkaita ajattelen, miten itseäni haluaisin koulutettavan. Olen ensimmäistä kertaa esimiehenä, mutta hyvin tämä on sujunut. Esimiehen luotettavuus on kaiken perusta.

Hän kertoo, että yksi uudistuksista osoitti, miten ryhmänjohtajat tarvitsevat sittenkin oman taukotilan.

– Tarvitsemme tilan suunnitteluun ja hetken omaan rauhaan.

Kapteeni Kulmanen kuuntelee alikersanttia ja toteaa, että asevelvollisten motivaatiota voidaan kasvattaa sillä elämänkokemuksella, joka henkilökunnalla on.

Hän kertoo, että vuoden aikana kesken palveluksen siviilipalveluun hakeneiden määrä on tasaisesti laskenut.

”Kaikki toivotetaan tervetulleiksi, keneltäkään ei pyritä ottamaan luuloja pois.”

Tuliaseiden käsittely jännittää

Raasin harjoitusalueelle on vajaan puolen tunnin ajomatka Säkylän varuskunnasta. Luutnantti Valtteri Laine on juuri lopettelemassa ampumaradalla jääkärien harjoitusammuntoja.

Oripäästä kotoisin oleva jääkäri Samuli Salmela, 20, kertoo pyrkivänsä mukaan Ritarimalja-ammuntakilpailuun.

– Porukassa on selvästi huonompia ja parempia ampujia, hän on huomannut.

Salmelaa vuotta nuorempi urjalalainen Juuso Lahtinen sanoo, että kiinnostavinta hänestä ovat ammunnat ja ajoneuvot.

– Tosin ensimmäiset ammunnat tuntuivat aika jännittäviltä.

Luutnantti Laine kuuntelee ja myöntää monen jännittävän tuliaseen käsittelyä ja ammunnoista lähtevää kovaa ääntä.

Harjoitus on ohi, ja miehet kokoavat kamppeensa. Rynnäkkökivääri, sirpaleliivi ja reppu painavat yhteensä lähes parikymmentä kiloa, mutta melkoisen sukkelasti kamppeet ovat kovassa pakkasessakin kasassa.

Riviin järjestäytyminen sujuu jo rutiinilta, samoin aseiden lippaiden tyhjennystarkistukset.

– Pääsette maittavalle pönttölounaalle – nyt äijät kyytiin, luutnantti Laine sanoo ja miehistö kapuaa Pasi-miehistönkuljetusvaunuihin.

– Maistuva pönttölounas odottaa, luutnantti Valtteri Laine sanoo ja komentaa ”äijät autoon”, eli Pasi-miehistönkuljetusvaunuun.

Säännöt ja järjestys ovat eri asia kuin simputus

Sotilaallisuudesta Porin prikaatissa ei kuitenkaan tingitä. Kapteeni Matti Kulmanen sanoo, että sotilasjoukon pitää näyttää sotilasjoukolta. Se ei saa olla mikään Rajamäen rykmentti!

– Asevelvollisilta olen kuulut, että he pitävät kurista ja järjestyksestä. Selvät säännöt ja järjestys eivät tarkoita simputusta. Simputtajahan kaivaa käytöksellään itselleen kuoppaa.

Prikaatin komentaja on täsmälleen samaa mieltä. Puolustusvoimien koulutuksen uudistus alkaa kaikissa varuskunnissa Koulutus 2020 -ohjelman mukaan lähivuosina.

Uudistuksia kritisoiville ja niitä pelkääville eversti Saari lähettää viestin, että esimerkiksi taisteluharjoitukset simulaattoreilla ovat tätä päivää.

– Ne tuottavat onnistumisen tunteita nuorille, jotka ovat kasvaneet pelien maailmassa. Ja varuskunnassa kohotetaan kuntoa paljon monipuolisemmin kuin takavuosina.

Sisäampumasimulaattorien anturit mittaavat ampujan asentoa ja hengitystä ampumatapahtuman aikana. Suurten näyttöjen avulla voidaan harjoitella perus-, tilanne- ja taisteluammuntoja.

Tavoitteena on, että parin vuoden päästä puolet ammunnoista ammuttaisiin simulaattoreilla. Peruskoulutuskaudella käydään todennäköisesti vain muutaman kerran ampumaradalla ja ampumataitotestissä totuttautumassa laukaukseen.

Tässä on kyse nuorten tulevaisuudesta

Uudistukset ovat tarpeellisia aivan yksinkertaisesti siitäkin syystä, että prikaatin komentajalla on huoli yleisen asevelvollisuuden toteutumisesta.

– Kaikille asevelvollisille pitää palvelusaikana löytyä homma, joka saa heidät pysymään täällä.

Hän iloitsee ja melkein liikuttuu siitä, että lopettaneiden määrä on pienentynyt tammikuun saapumiserässä viitisen prosenttia edellisiin eriin verrattuna.

– Se tarkoittaa noin sataa henkeä. Hienoja hetkiä ovat ne, jolloin alokasaikana periksi antaneet saadaankin jäämään vielä neljäksi kuukaudeksi. He ovat usein niitä, joilla ei ole siviilissäkään mitään opiskelu- tai työpaikkaa. Tai heitä, jotka eivät koskaan ole onnistuneet missään.

Hän tietää nuorten monenlaisten mielenterveysongelmien ja ahdistusten lisääntyneen.

– Juuri näihin nuoriin olisi saatava täällä yhteys, sillä kyllä aliupseerikurssille lähtevät pärjääjät erottuvat nopeasti. Pienikin vääränlainen henkinen rasitus voi katkaista kamelin selän. Tässä kaikessa on kyse nuorten tulevaisuudesta ja tunnen suurta nöyryyttä siitä.

Lopuksi eversti Rami Saari sanoo, että tämän päivän asevelvolliset ovat parempia kuin hänen ikäluokkansa kolmekymmentä vuotta sitten.

Hän uskoo suomalaisiin nuoriin.

Julkaistu: 19.3.2018