Apu

Saku Timonen: Populistit ja viihdyttäjät kuuluvat viihteeseen, asiaosaaminen politiikkaan

Saku Timonen: Populistit ja viihdyttäjät kuuluvat viihteeseen, asiaosaaminen politiikkaan

Nyt olemme tilanteessa, jossa poliitikoilla on eniten uutisarvoa silloin, kun jotkut heistä asuvat saunatonttuina tai puolison alivuokralaisina ja jotkut toiset ajelevat kansan piikkiin taksilla yötä myöten karaokebaarista kotiin.
Teksti Saku Timonen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Politiikan viihteellistyminen alkoi siitä, kun ensimmäinen poliitikko ilmestyi television leikilliseen visailuun puhumaan käsikirjoitettua huumoria. Kohta heitä ilmestyi suunnilleen jokaiseen viihde- ja visailuohjelmaan. Tarkoitus kai oli tuoda poliitikot lähemmäksi kansaa, mutta siitä alkoi poliitikkojen arvostuksen lasku ja politiikan rappio.

Nyt olemme tilanteessa, jossa poliitikoilla on eniten uutisarvoa silloin, kun jotkut heistä asuvat saunatonttuina tai puolison alivuokralaisina ja jotkut toiset ajelevat kansan piikkiin taksilla yötä myöten karaokebaarista kotiin.

Välissä oli pari jytkyä, ja kansanedustajiksi saatiin todellisia kansan edustajia, joiden asiaosaaminen jää arvailujen varaan. He eivät koskaan sano mitään omaperäistä, vaan keskittyvät performanssin lisäksi korkeintaan toistelemaan puolueen iskulauseita.

Enkä nyt puhu pelkästään jytkyttelijöistä, vaan näitä viihdyttäjiä on vähän joka puolueessa.

He tietävät, että asiaosaamista tärkeämpää on olla esillä. Ei ole väliä missä yhteydessä nimi mainitaan, kunhan se vain mainitaan. Kun nimi jää mieleen, se muistuu mieleen myös äänestettäessä. Että tuohan on se paljon esillä ollut, en nyt muista mistä asioista, mutta pakkohan sen on olla hyvä, kun siitä niin paljon puhutaan.

Puoluekoneistot pitävät huolen siitä, että syistä ja seurauksista ei puhuta

Totuus on, että suurin osa äänestäjistä ei seuraa politiikkaa aktiivisesti. Hyvin suuri osa ei edes ymmärrä sitä, vaikka onkin sitä seuraavinaan. Päätösten taustoja, syitä ja seurauksia ei osata hahmottaa, sillä puoluekoneistot pitävät huolen siitä, että niistä ei puhuta. Jos puhutaan, niin puhutaan vain oman puolueen kannalta edullisesti.

Median tehtävänä on hankkia itselleen yleisöä, joten se tarjoilee sitä, mitä olettaa yleisön haluavan. Viihdettä haluava yleisö haluaa lisää viihdettä, joten sitä tarjotaan. Aamu-tv:n ja ajankohtaisohjelman poliitikon puheille vain nyökyttelevä toimittaja on pelkkä statisti. Kriittistä asiajournalismia löytyy vielä, mutta se kiinnostaa vain niitä, jotka itsekin miettivät asioiden taustoja. Suurin osa ei mieti, joten aikaa ja rahaa vievää asiajournalismia tuotetaan entistä vähemmän. Hömppää haluavalle kansalle kannattaa tarjota lisää hömppää, ja tyhmistymisen kierre jatkuu.

Populisti tarjoaa monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja

Kun vaalikansaa on turrutettu ja tyhmennetty tarpeeksi, paikalle astuu populisti. Hän tarjoaa monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja, jotka voidaan tiivistää muutamaan iskulauseeseen. Näin aktivoidaan niitä, joilla ei ole hajuakaan varsinaisen ongelman syistä, mutta joille populistin tarjoama ratkaisu näyttää selkeältä. Syytetään vaikkapa tiettyä ihmisryhmää tai jotain toista puoluetta. Erotaan EU:sta, palautetaan markka, suljetaan rajat, velvoitetaan työttömät risusavottaan ja niin edelleen.

Tehdäänpä ryhtiliike. Jos tv:stä tuttu poliitikko ei näytä tietävän asiakysymyksistä mitään, sanotaan se hänelle. Media voisi kysyä höpöjä puhuvalta poliitikolta, että mitä sinä oikein ajattelet, kun tuommoisia puhut.

Palautetaan asiakysymykset politiikkaan ja jätetään viihde sen alan ammattilaisille.

Julkaistu: 22.8.2018