Apu

Saku Timonen: Oikeusvaltio ja tunteet


Saku Timonen kirjoittaa Isis-leirillä Syyriassa olevien naisten ja lasten kohtalosta. Onko heillä oikeus palata Suomeen?
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Keskustelu Syyriassa Isis-leirillä olevista suomalaisista naisista ja heidän lapsistaan on osoittanut taas kerran, että monilla ihmisillä poliitikkoja myöten on hatara käsitys oikeusvaltiosta ja sen periaatteista. On ihan tavallista sanoa, että en tunne mitään sympatiaa, itsepähän ovat osansa valinneet ja sotarikollisia ne ovat kaikki, eikä sellaisia Suomi tarvitse riesakseen. Korkeintaan alaikäiset lapset voidaan ottaa leirillä huostaan ja tuoda Suomeen.

En minäkään tunne heitä kohtaan erityistä sympatiaa, ­mutta ei ole tarviskaan. Oikeusvaltio ei toimi tunteella, vaan lakien ja lain tavoin voimassa olevien kansainvälisten sopimusten velvoittamalla tavalla. Tällaisia sopimuksia ovat muun muassa ihmisoikeussopimukset sekä lasten oikeuksia koskevat sopimukset. Erityisesti lasten oikeuksia koskevat sopimukset velvoittavat asettamaan lapsen edun aina etusijalle. Lisäksi on noudatettava Suomen perustuslakia ja lastensuojelulainsäädäntöä.

Itsehän naiset tosiaan lähtivät ja liittyivät terroristijärjestöön, mutta heidän lähtönsä aikaan se ei vielä ollut rikos. Lakia muutettiin heidän lähtönsä jälkeen, joten taannehtivan lainsäädännön kiellon takia heitä ei voi pelkästään siitä syyttää eikä tuomita. Muut mahdolliset rikokset ovat asia erikseen.

Suomen perustuslaki

Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalaista ei voi estää palaamasta maahan. Palaamaan auttamisen suhteen ei vielä ole saatu yhtenäistä tulkintaa. Joidenkin mukaan velvoite on ihmisoikeussopimusten mukaan olemassa, ­joidenkin ei. Hallitus ei vielä ole tehnyt lopullista linjausta tässä asiassa. Lapsia ei voida ottaa huostaan Syyriassa, ­sillä Suomen lastensuojeluviranomaisilla ei ole siellä toimivaltaa. Muutenkin huostaanotto on aina yksilöllinen toimenpide, joten kollektiivinen huostaanotto ei tule kysymykseenkään.

Laki ei myöskään tunne kollektiivista syyllisyyttä, vaan ­jokaista pidetään syyttömänä siihen asti, kunnes hänet on oikeudessa todettu syylliseksi. On täysin mahdollista, että ainakin osa naisista on syyllistynyt sotarikoksiin. Jokainen tapaus on kuitenkin tutkittava ja tuomittava erikseen. Pääsääntöisesti rikokset tutkitaan ja tuomitaan tekomaassa sen maan lakien mukaan, mutta jos tällainen henkilö palaa Suomeen, hänet voidaan tuomita Suomessa Suomen lakien mukaan.

Turvallisuuskysymys

Sitten on tietenkin turvallisuuskysymys. Supon mukaan leiriltä palaavat voivat verkostoitua ja muodostaa turvallisuusuhan. Huoli on varmasti ihan perusteltu, mutta turvallisuutta ja ihmisoikeuksia ei oikeusvaltiossa aseteta vastakkain. Oikeusvaltio huolehtii sekä turvallisuudesta että oikeusvaltion periaatteiden toteutumisesta samanaikaisesti.

Tämä pieni pintaraapaisu toivottavasti auttaa näkemään ongelman moninaisuuden. Oleellista on muistaa, että oikeusvaltio ei koskaan valitse, milloin se noudattaa kansainvälisen oikeuden normeja ja omaa lainsäädäntöään. Se noudattaa niitä aina ja joka tilanteessa. Oikeusvaltio suojelee ­itseään ja kansalaisiaan tuomitsemalla rikoksiin syyllistyneet, mutta samalla se suojelee pahimpiinkin rikoksiin syyllistyneitä tuomitsemalla heidät vain lakien mukaan.

Miten oikeusvaltio toimii?

Ketään ei oikeusvaltiossa tuomita eduskunnan puhujapöntössä, lehdistössä, sosiaalisessa mediassa tai torikokouksissa. Niissä esitetään mielipiteitä, jotka voivat olla ­hyvinkin tunnepitoisia, mutta oikeusvaltio ei tunteile. Oikeusvaltio ei ole mielipidekysymys, vaan se joko on tai ei ole olemassa. Se ei ole eikä saa olla tunteiden heiluteltavissa, vaan se toimii säädetyn lain mukaan.

Juuri tämä on oikeusvaltion vahvuus, sillä jokainen voi luottaa siihen, että oikeusvaltio takaa myös hänelle itselleen vähimmäissuojan kaikissa olosuhteissa.

Julkaistu: 3.7.2019