Kun on omistanut elämänsä saimaannorpan suojelulle, jokainen kuollut kuutti on liikaa. Painajainen on, jos kuutti hukkuu omaan pyydykseen. Sen koki Juha Taskinen kesällä.

– Menin rysille ja näin siellä jotakin vaaleata. Se oli kuutti. Tuli epätodellinen olo, että ei tää voi olla totta. Jottain rääkäisin, että tähän loppuu tämä homma, hän kuvailee hiljaisella äänellä.

Kesäaamun tapahtumat jatkuivat Saimaan Haukivedellä kuin sumun peitossa.

– Nostin sen kuutin veneeseen ja paljuun, ajoin rantaan, ja toin sen kottiin. Pistin pakkaseen sitä varten, että viedään myöhemmin Metsähallitukseen.

Shokki ja häpeä, niillä sanoilla savonlinnalainen norpansuojelija kuvailee nyt tunnelmiaan. Omaan rysään kuolleen erittäin uhanalaisen saimaannorpan poikasen silmät eivät jätä häntä rauhaan vieläkään.

Taskisen rysä oli laillinen pyydys, jonka norppaturvallisuuteen on virallisestikin uskottu. Tiettävästi sellaiseen rysään ei olekaan aiemmin kuuttia hukkunut.

Tapahtuman jälkeen tunteet ovat vaihdelleet paljon.

– Välillä oli niin paha olla ja ahistus, että menin pyytämään apua lääkäriltä.

Viime kesä oli kuutin kuoleman jälkeen täynnä tapahtumia, ja se siirsi surun käsittelemistä. Oli oman tsasounan juhla ja muuta. Piti olla ”hymyssä suin”.

– Kun menin tyhjentelemään taas rysiä, silloin pääsi itku. Aikaisemmin oli aina ollut reipas mieli, kun menin järvelle.

Norppa-Taskiseksi kutsuttu Juha Taskinen tunnetaan luonnonsuojelijana, ammattikalastajana, kirjailijana, valokuvaajana ja elokuvantekijänä.

Hän on tehnyt vuosikymmeniä töitä saimaannorpan suojelemiseksi. Koko ikänsä Savonlinnassa Louhelan tilalla asunut Taskinen on seitsemän viime vuotta kalastanut ammatikseen puolet vuodesta.

Lehmistä on luovuttu 30 vuotta sitten ja vanha navetta on muussa käytössä. Nyt navetan edustalla on mehunkeitto meneillään: punaviinimarjaa ja hiukan karpaloa joukkoon.

Puhumme navetan ylisillä, josta löytyy tiloja näyttelyyn tai vaikkapa perheenjäsenten lomamajoitukseen. Työhuone on navetan päädyssä. Samassa rakennuksessa on tehty kirjoja ja elokuvia saimaannorpasta ja Saimaan luonnosta.

Pöydässä on karttakuvio, seinään nojaa Taskisen ottamia valokuvia.

Kuutin ei olisi kaiken tiedon ja järjen mukaan kuolla lailliseen pyydykseen. Taskisen rysät ovat olleet vedessä 10 000 pyyntivuorokautta. Myyntiin on saatu kuhaa, lahnaa, ahventa.

– On ajateltu, että mitä enemmän rysiä, sitä parempi kaikille, kaloille, kalastajille ja norpille.

Rysän ei tiedetä vieneen yhtään saimaannorppaa. Ennen tätä. Aikoinaan tehtiin rysäasetukset, joissa määriteltiin minkälainen estokalteri ja poistumisaukot ovat. Rysän ajatuksena on nimenomaan vähentää verkkokalastusta, kuten on käynytkin.

– Tämän kokemuksen perusteella niitä ei ollut loppuun asti testattu ja mietitty, koska miunkin rysät on kaikki asetuksen mukaiset. Toimeentulon lisäksi missio oli ja on, että kalastusta voi edistää ja neuvoa muitakin. Sen takia tein norppaturvallisen oppaan viime talvena, hymähtää Taskinen.

Saimaannorppia ja ennen kaikkea kuutteja kuolee joka vuosi ihan laillisiin verkkoihin. Kuolleista eläimistä ei silti läheskään aina ilmoiteta viranomaisille tai edes perheenjäsenille.

Kävikö mielessä pitää kuutin kuolema salassa kuten monet ovat tehneet?

– Oon lähtenyt siitä, että miulla ei ole salaisuuksia. Heti alkuun sanoin Emmille, puolisolle, että en voi olla kertomatta. Tässä asiassa ei ollut mittään muuta tietäkään. Laki sen velvoittaa ja on tärkeää saada kuolleet norpat tutkittaviksi, Taskinen sanoo.

– Ostin aikaa selviytyä siitä shokista, kun se oli pakastimessa. Keräsin rohkeutta ja vein sen Metsähallitukselle. Sanoin vain, että täällä on kuutti. Löytyi miun rysästä Haukiveeltä.

Taskinen on norppatyössään kohdannut ihmisiä, joiden verkkoon kuutti on kuollut.

– Kirjoissa ja dokumenteissa olen kertonut, että siinä raavas mieskin itkee ja lopettaa kalastuksen. Nyt koin sen itsekin. Totta kai lohduttaa, että pyydys oli asetuksen mukainen. Olen yrittänyt edistää norppaturvallista kalastusta ja julistanut koko yli 40 vuotta.

Ja vaikka norpan kuolemasta on vaikea löytää jotain hyvää, niin ehkä siitä voi kuitenkin oppia.

–Oon miettinyt, mitä tässä on hyvvää, en oo keksiny mittään. Se tietysti, että pyydyskehitys jatkuu. Parasta pyydystä ei ole tehtykään.

Rysään kuolleen norpan seurauksena tehdään selvityksiä. Rysän estokaltereiden aukon leveyden ja korkeuden merkitystä norppatuvallisuuteen testataan säädettävällä kalterirakenteella marraskuussa Ruokavirastossa saimaannorpan ruumiinavausten yhteydessä.

Tämän hetken tietojen pohjalta suositellaan Saimaalla rysissä käytettävän kalterirakenteita, joissa kalterien muodostama aukko on noin 13 senttiä leveä ja noin 26 senttiä korkea. Metsähallitus kertoo aikanaan, tarvitaanko muutoksia.

Surua lisää sekin, että rysään hukkuneen kuutin emä on Taskiselle tuttu saimaannorppa. Kuutti ja emä valokuvattiin keväällä. Turkkikuvion perusteella emän pystyi tunnistamaan.

– Tunnen sen emän pitkältä ajalta.

Juha Taskinen lopettaa kalastamisen tänä vuonna kuukautta aikaisemmin kuin normaalisti. Tänään keskiviikkona nostetaan rysät ylös kahta lukuun ottamatta.

– Nyt kun otat rysästä kiinni, tulee aina mieleen, että onkohan siellä norppa. Se on trauma. Kun herää yöllä, näkee sen kuutin, ja ne silmät, jotka katsoo. Sitä miettii, että miten tästä selviytyy.

– Mutta ehkä talvi tasoittaa. Pitää kohdata asia ja tehdä töitä kuten ennenkin.

Norppakinoksia kasaamassa Juha Taskinen varmasti nähdään ensi kevättalvella.