Tuulilasi

Sähköautoreissu Lahteen tyssäsi ikävään yllätykseen

Sähköautoreissu Lahteen tyssäsi ikävään yllätykseen

Perussähköautolla ajaa noin 150 kilometriä jos ajaa varovaisesti 80-90 km/h tuntinopeutta. Moottoritienopeuksissa kantomatka putoaa reilusti. Silloin tarvitaan pikalatausasemaa, mutta...
Teksti Vesa Linja-aho
Mainos

Edit 27.4.2015 klo 7.15: Virtapiste kertoi fb-sivullaan 26.4., että Mäntsälän latauspiste on korjattu.

Edit 25.4.2015 klo 21.26: Lisätty Irenan ja Waldon kyyneltenmakuiset terveiset latauspisteen valmistajalle.

Päivittäisissä ajoissa pääkaupunkiseudulla Nissan Leaf ei aiheuta mitään ongelmia polttomoottoriautoon verrattuna. Työpäivän aikana akku ehtii hidaslatautua täyteen, ja virtaa riittää muutamalle palaverireissulle ja illan harrastusmenoihin. Jos tulee kiire, sekä työpaikan naapurissa että 5,5 km päässä kotoa löytyy pikalatausasema, joista jälkimmäinen on peräti maksuton (joskin joka kerta olen maksanut lataukseni käymällä pullakahveilla kyseisen pisteen ylläpitäjällä eli Nihtisillan ABC:llä).

Mutta miten sähköauto toimii pidemmällä matkalla? Päätin poiketa kaverin luona Lahdessa. Suunnitelma oli yksinkertainen: ajan moottoritietä Mäntsälään, pikalataan autoa siellä vartin, jatkan matkaani ja Lahdessa sitten akku täyteen ja takaisin saman kaavan kautta – tai vaihtoehtoisesti vanhaa lahdentietä kotiin, jolloin ei tarvita latauspysähdystä. Matkaa kotoa Lahteen on 110 kilometriä eli juuri sen verran, että akku riittää komeasti jos ajaa alle satasta, mutta moottoritienopeudeuksissa akku holahtaa – tai saattaa holahtaa – tyhjäksi ennen määränpäätä.

Lähdin liikkeelle vajaalla akulla, koska Mäntsälään se riittäisi varmasti. Ja niinhän se riittikin, mutta sitten tuli ikävä yllätys. Virtapisteen lataustolppa ei suostunutkaan leikkimään kanssani:

Normaalisti homma toimii kuin junan vessa: Nihtisillan ilmaistolpalla ei tarvitse kuin laittaa piuha kiinni ja painaa nappia. Jotkut tolpat vaativat latauksen käynnistämisen tekstiviestillä.

Taistelin latauspisteen kanssa kymmenen minuuttia ja soitin Virtapisteen maksuttomaan palvelunumeroon. Saamani palvelu oli ystävällistä ja tyyppi tuntui osaavan hommansa, mutta ainoa hänen käytössään oleva työkalu oli tolpan uudelleenkäynnistäminen, ja se ei tähän auttanut. Puoli tuntia taisteltiin yhdessä piuhaa kiinni ja irti, kiinni ja irti, ja sitten luovutettiin.

Nyt siis auto jää Mäntsälään, suksin junalla kotiin ja tulen takaisin kun tolppa on korjattu? Ei sentään. Virtapisteen asiakaspalvelija paikkasi tilanteen hienosti: hän soitti paikalliseen sähköyhtiöön, josta tuli työntekijä omalla autollaan, ja ajoimme peräkanaa sähköyhtiön pihaan, jossa oli voimavirtalatauspiste. Auto jätettiin latautumaan siihen, minkä jälkeen tapoin aikaa paikallisessa pizzeriassa:

Oli muuten ihan hyvää pizzaa. Muuten Mäntsälässä oli aika tylsää, kuten laulussakin sanotaan.

Reilun kahden tunnin päästä palasin autolle ja ajelin suoraan Espoon Nihtisillan pikalatauspisteelle, jonne akku riitti juuri ja juuri. Lahteen asti en siis ikinä päässyt ja sieltä lähetetään pettyneenvihaiset terveiset latauspisteen valmistajalle:

Mikä ratkaisuksi? Kun sähköautot yleistyvät, yleistyvät latauspisteetkin. Mäntsälässä on useampi huoltoasema josta saa polttoainetta. Tulevaisuudessa siellä on useampi latauspistekin. Jos yksi on rikki, voit mennä toiselle.

Niin, ja mielenkiintoinen ja samalla ikävä tarinan lopputwisti: tämä seikkailu tapahtui 11.3.2015, eli noin puolitoista kuukautta sitten (blogialusta aukesi valitettavasti vasta nyt huhtikuussa). Tolppa on vieläkin epäkunnossa (25.4.2015). Lahteen pääsee onneksi mukavasti junalla. Sekin kulkee sähköllä. Tai sitten pitää hommata Tesla, jonka akuissa riittää ruutia Lahteen ja pidemmällekin.

Mäntsälän tolppa näkyi tätä kirjoitettaessa punaisena eli risana osoitteessa app.virta.fi.

Julkaistu: 25.4.2015